20. syyskuuta 2002
Teksti:

Itsepintaisen lämpimistä säistä huolimatta aavistelimme syksyn jo kolkuttavan ovella. Läksimme vaateostoksille. Aamupäivän soppailun saaliina saimme Jukalle talvitakin ja oivallisen paidan yhteensä neljällä eurolla sekä Sandralle kätevän kauluspaidan eurolla. Vauvanvaatteita ei tällä kertaa löytynyt; suurin osa niistä on kerrassaan tyylittömiä. Täytyyhän resupekkavauvankin säilyttää pistämätön tyylinsä.
    Etsimäämme olohuoneen valaisinta emme löytäneet, mutta saimme ystäviltämme Jukalta ja Saaralta komean kattokynttelikön aivan ilmaiseksi ja kaupan päälle vielä melkoisen näyttävän maton. Olemme nyt valmiita vastaanottamaan syksyn tummat ja koleat illat.
    Sandra innostui eräänä päivänä ompelemaan Onervalle vaatteita. Yhden bodyn teossa vierähti tunti jos toinenkin pienen pieniä hihansuita näprätessä ja saumoja huolitellessa. Tylsin osuus on kappaleiden piirtäminen kankaalle: viivoista ei tahdo saada suoria, sillä kangas venyy joka suuntaan kynän alla. Lopputulos oli kuitenkin varsin kiitettävä.
    Arvostus toisen työtä kohtaan kasvaa siinä vaiheessa, kun koettaa tehdä sen itse. Emme uutta vaatetta ostaessamme maksa pelkästä kankaasta, vaan siitä, että se on puolestamme valmiiksi leikattu ja ommeltu kasaan. On vain totuttu maksamaan tuosta työstä niin kovin vähän. Arveluttavin keinoin, jopa orjatyövoimalla tuotetut tekstiilit polkevat myös suomalaisten ompelijoiden palkkoja.
    Valitettavan usein kuulee ihmisten marisevan aiheettomasti tuotteiden ja palveluiden hinnoista. Varsinkaan eräät vanhempiemme sukupolven edustajat eivät tunnu muistavan, että vaikkapa ravintolassa maksetaan enimmäkseen kaikesta muusta kuin ruoan raaka-aineista, muun muassa kokkaamisesta, tiskaamisesta, tarjoilusta ja viihtyisästä miljööstä.
    Myös luomuruoka tuntuu hyvin tienaavien lähimmäistemme mielestä olevan kohtuuttoman kallista, vaikka Jukalla oli varaa syödä luomua jo sivariaikoinaan. Kannattaisi satsata rahansa laadukkaisiin perusasioihin ja palveluihin ennen kuin ehtii tuhlata niitä toissijaiseen hörpötykseen. Näin voi pienituloisenakin tuntea olevansa melkoisen rikas tai ainakin tyytyväinen.
    Resupekkaelämäntyylissä kiteytyy monta tavoittelemisen arvoista asiaa, kuten parempi omatunto, kulutuksen minimointi, omasta ja ympäristön terveydestä huolehtiminen ja toisten ihmisten huomioon ottaminen, olivatpa he sitten lähellä tai kaukana.
    Muu maailma menköön minne menee, resupekka tietää olevansa oikealla tiellä.

Jukka, Onerva ja Sandra Rousu

Rousun perheestä Jukka on tuttu muun muassa Kapteeni Ä-nen laulajana.