20. syyskuuta 2002
Teksti:

Minulla ja sisarellani on egyptiläinen isä ja suomalainen äiti. Se merkitsee muun muassa sitä, että vietimme suuren osan lapsuudestamme ilmassa Euroopan yläpuolella. Lentokoneissa. Isä jutteli käytävän yli uusille ihmisille. Äiti katseli ikkunasta ulos. Me rakastimme lentämistä.
    Mutta aikuiset ovat kummallisia, he pelkäävät outoja asioita. Niinpä sisareni alkoi aikuisena pelätä lentämistä. Nauroin ja pilkkasin, se tuntui niin hassulta kaikkien niiden lentomatkojen jälkeen, mutta lupasin silti aina Ottaa Vastuun ennen kuin sisareni nousi koneeseen.

Viime kesänä, lentomatkalla Prahasta Helsinkiin, sisareni vieressä istui vanha mies. Mies tuoksui hyvältä ja hymyili kun sisareni istui alas. Egyptiläinen. Sen näki kaikesta. Pian mies jo kertoi lapsistaan ja vaimostaan ja koti-ikävästään.
    Ja sit mä yritin vähän nukkua, kertoi sisareni, ja se luuli että mä nukun, ja se halus mennä vessaan, ja mun rinkka vei koko jalkatilan, mutta se ei halunnu herättää mua, se hiipi mun rinkan yli ja mun jalkojen yli ja mä katoin salaa, en halunnu pilata sen nautintoa, että saa olla kohtelias ja kiltti, ja se oli niin varovainen, ettei se vaan ois herättäny mua. Ja se oli ihan kuin isä. Ja arvaa mitä. Mä en pelänny koko lennon aikana kertaakaan.

Tässä kertomuksessa on varmasti psykologinen ulottuvuutensa. En kuitenkaan puutu siihen, vaan omaan reaktiooni. Reaktioni oli nimittäin se, että tästähän minä haluan kirjoittaa, tästä haluan kertoa muillekin!
    Miksi? Miksi sisareni tarina tuntui kertomisen arvoiselta?
    No kun, tiedättehän te, lentokoneet ja arabit – niistähän tulee mieleen Jotakin Aivan Muuta. Kuin turvallisuus. Tai lämpö. Ja minua hävettää. Minua hävettää se, että vaikka itse olen arabi, niin yhdistelmästä lentokone ja arabi minullekin tuli ensimmäiseksi mieleen se jokin aivan muu.
    Toivon kaikella sillä, mikä sielussani on yhteiskunnallisesti valveutunutta, että sisareni tarinassa ei ollut lukijoiden mielestä mitään kertomisen arvoista, mitä nyt ehkä jotakin pientä isistä ja tyttäristä ja peloista noin ylipäätään.

Ranya ElRamly
ranya.elramly@helsinki.fi

Kirjoittaja on kirjailija ja poliittisen historian tutkija.