20. syyskuuta 2002
Teksti:

Haastattelu oli kestänyt puoli tuntia, kun Janne Holmén sanoi: ”Olen tehnyt päätöksen, etten kommentoi sitä aihetta lainkaan julkisuudessa.” Olin kysynyt Holménilta, miksi hän kääntyi kolme vuotta sitten islaminuskoon. Holmén sanoi, että jos hän puhuu uskonnostaan yhdessä haastattelussa, muut lehdet siteeraavat hänen lausuntojaan ja saattavat käyttää niitä irrallaan asiayhteyksistä, asiattomasti. Siksi tämä puhumattomuuspäätös. Hetken verran harmitti. Olimme matkustaneet kuvaajan kanssa yhtä lehtijuttua varten junalla, laivalla ja paikallisbusseilla yhteensä 16 tuntia, ja nyt haastateltava kieltäytyi vastaamasta kysymykseen, joka on Münchenin EM-kisojen jälkeen kiinnostanut kaikkia.

Tarkemmin ajatellen Holménin päätös on viisas. Jo nyt uskonto on saanut suhteettoman paljon palstatilaa Holménia käsittelevissä lehtijutuissa. Islamista puhumisessa ei ole sinänsä mitään väärää, mutta Holménin yhteydessä siitä on kirjoitettu itse aiheesta irrallaan, sivulauseissa ja absurdein painotuksin. Miltei jokaisessa Ilta-Sanomien Holmén-uutisessa muistetaan mainita, että Janne syö lihaa, vaikka onkin muslimi, hän ei vain syö porsaanlihaa. Voisiko vielä lisätä, että Holménilla ei ole yhteyksiä al-Qaidaan, vaikka onkin muslimi?

Tietysti Holmén
voisi yrittää puhdistaa ilmaa puhumalla avoimesti uskonnostaan. Islamista liikkuu paljon harhakäsityksiä ja groteskeja yleistyksiä, mutta ehkä ei ole huippu-urheilijan tehtävä ryhtyä oikomaan niitä. Holmén taitaa tietää voiton avaimet myös julkisuuspelissä, jossa voittopokaalina on säästyminen skandaalilööpeiltä. Vaikenemalla voittaa usein kultaa, höpöttäjät jäävät hopealle.

Ilkka Karisto