Bottalle on viikonloppuisin liian pitkä jono. Bottalla on arkisin liikaa kepulaisia kansanedustajia. Mette Mannonen on hävinnyt ruudusta ja Nylon Beat jäänyt keikkatauolle. Työpöydällä pyörii taas tauoton aaneloskanava, ja aina hauska esimies on palannut lomalta tuoreen puujalkavitsin kera. ”Morsian katosi ennen häitä, mutta onneksi vainukoira pääsi vihille!” Voi hyvä Jumala, päästä meidät edes tupakkatauolle! Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu. Näinhän suomalainen iskelmäsanoitus asian viiltävän analyyttisellä johdonmukaisuudella toteaa. Mitähän menneestä kesästä jälkipolville kertoisi, kysyjille vastaisi?
Rehvastelisiko hurjalla juhannusfestariseikkailulla? Ah, sitä viattomuuden viikonloppua, kun elämän keväässä piehtaroivat kolmikymppiset nuoret kokoontuivat luonnon helmaan viettämään vyötöntä yötä! Suomi-rokin soidessa ja Bajamajan tuoksuessa utelias mieli kiemurteli festariheilan housujen sisään. Hiiteen miljoonaa levyä myyneet dinosaurukset, ei mitään Pimeyden tangoja! Olet enemmän kuin Peppu Normaali! Oi pohjalainen suukkojunkkari, tule maistamaan savolaista lörtsyä! Ehken sittenkään. Juhannusmuistot ovat kuin toisen asteen epäyhtälöt, niitä ei pidä mennä noin vain kertomaan. Paras antaa muistikuvista ihan vaan diskreettiä jakaumaa. Uteliaat liittäkööt edelliseen kappaleeseen haluamansa imaginaariosan.
Kertoisiko vierailusta vanhempien luokse? Tunnekuohusta ja silmien kostumisesta, kun varaston nurkasta löytyi pinkka yläasteaikaisia Suosikkeja? Järkyttävää, miten alhaisella kehitystasolla ihmiskunta silloin oli.
Tai tapaamisesta vanhan luokkakaverin kanssa? Oli siirtynyt suoraan työelämään. Nätti omakotitalo. Samoin tuo kultainen noutaja. Eikä hullummalta vaikuta tuo farmari-Volvokaan. Juu, yliopistosta. Ei, en ajatellut opiskella mihinkään ammattiin tutkinnon jälkeen. Verovaroista juu yliopistojen toiminta rahoitetaan, mutta. Tuskinpa kannattaa kertoa moisesta. Ensi vuonna tulee pieni indeksikorotus palkkaan ja voi taas maksella asuntolainaa pois. Onneksi sen mukana tuli univelka, joka maksaa itse itsensä. Takuuvarmasti.
Kenties voisi kertoa elämyksellisestä ulkomaanmatkasta. Ulos, yli rajojen, kauas pois itseään etsimään. Kuin kielimatkailijan viimeinen toive: nähdä Napoli ja nuolla. Miten uuteen kulttuuriin tutustuminen avasikaan silmiä! Matka, jonka jälkeen pieni ja tylsä Suomi ei näytä enää samalta. Eipä taida viitsiä muistella tuotakaan. Kun ei muista. Kännäämiseksihän sekin reissu meni. Ja ehkä siellä Tukholman-risteilyllä tulee käytyä joskus toistekin.
Vai muistelisiko vallankumouskesän ’02 yhteiskunnallisia kuohuja? Kun Sonera-zedät vielä jaksoi heilua. Kun hallitus ilmoitti olevansa vaihteeksi huolissaan työttömyydestä ja tulleensa johtopäätökseen, että vallitsevassa tilanteessa asiaa pohtivan työryhmän asettaminen voisi olla varteenotettava ajatus. Mitäpä noitakaan murehtimaan. Kerrankos sitä miljardeja hukkuu, ja tosiasiallisen työttömyyden prosenttiluku on vermuttia korkeampi. Loppujen lopuksihan kesä 2002 muistetaan porvaritunnustelujen lopullisesta päättymisestä.
Niin siinä sitten kävi, että opposition uusperhepolitiikan ekspertin jalkovälikysymykset lakkasivat heiluttamasta valtiovarainministerin pallia. Sen sijaan oppositio avasi uudelleen kilpailun lahden yli, ja horisontissa häämöttääkin uusi suomalaisruotsalainen fuusio. Johan, nyt on markkinat!
franzaillaan@yahoo.com
