01. helmikuuta 2002
Teksti:

Kimmo juhli ensimmäistä iltaansa vapaudessa lähtemällä parhaan ystävänsä kanssa Tallinnaan. Se oli Kimmon Viron matkoista sekä tylsin että paras.
    Baarit jäivät kiertämättä ja hotellihuoneeseen tilatuille huorillekin Kimmo sanoi ei. Sen sijaan hän jutteli kaksistaan sängynlaidalla ystävänsä kanssa aamuyöhön. Kun tämä nukahti, Kimmo istui viiteen asti aamulla valveilla, siemaili olutta ja katsoi tv-chattia.
    Olo oli kevyt.
    Kimmo asuu tutun perheen luona Vantaalla. Mies on vankilassa, kotona asuvat vaimo ja kymmenvuotiaat lapset. Kimmo on tehnyt perheen ruoat ja ollut lapsenvahtina. Silti toisten nurkissa luuhaaminen kyllästyttää.
    ”Mulla ei ole edes omaa avainta.”
    Hän haluaisi löytää kiireesti vuokrakämpän, mutta ei ole päässyt tapaamaan omaa sosiaalityöntekijäänsä, joka voisi siinä auttaa. Yleensä tapaaminen järjestyy vapautumispäivänä, mutta silloin Kimmon sossutäti oli sairaslomalla. Seuraavana sovittuna aikana tämä oli kaupungilla hoitamassa muita asioita. Uutta aikaa ei ole vielä annettu.
    Sosiaalitoimistosta Kimmo tarvitsisi myös kuukausikortin. Hän matkustaa yhä pummilla.
    ”Vaikka kuinka yritän hoitaa asioitani eteenpäin, mitään ei tapahdu. Ei tällaisessakaan vapaudessa ole järkeä.”
    Silti helppo raha ei ole vielä houkuttanut – paitsi ”ehkä silmänräpäyksen verran”.
    Heti ensimmäisenä vapauspäivänä Kimmon kännykkä pirisi keikkatarjouksia niin paljon, että hän joutui heittämään sim-korttinsa roskikseen.
    Ensimmäisestä toimeentulotuesta ei ole enää mitään jäljellä. Pari seuraavaa viikkoa Kimmo elää vippaamalla. Muutama tuttu moottoripyöräjengiläinen on luvannut jeesata. Pyyteettömästi, sanovat.
    Kimmon illat ovat kuluneet Mäkelänrinteen aikuislukiossa kevään ylioppilaskirjoituksiin prepatessa. Välitunneilla hän on istunut kahvilla vankilasta tuttujen opettajien seurassa.
    Ryyppäämässä hän on ollut kerran. Baarin vessassa joku alkoi urputtaa hänen huonovointiselle kaverilleen. Kimmo meni väliin ja suunsoittaja veti puukon esiin.
    Kimmo pudotti puukon parilla potkulla.
    ”Sen jälkeen opetin tyypille hieman käytöstapoja ravintolan ulkopuolella.”
    Rahaakin meni liikaa, 60 euroa.
    ”Päätin tosissani, että otan streitin linjan. En laita rahaa enää mihinkään ylimääräiseen.”
    Toistaiseksi parhaan hetkensä Kimmo sanoo olleen tänä kymmenennen vapauspäivän aamuna. ”Lähdin varhain kävelylle. Oli hämärää ja hengitys huurtui pienestä pakkasesta. Muita ihmisiä ei ollut missään ja oli ihan hiljaista. Vain pari kottaraista lauloi lehdettömän koivun oksalla. Sitten aurinko alkoi kajastaa.”

Antti Helin