01. helmikuuta 2002
Teksti:

Yliopistoilta on alettu periä markkinahintaista vuokraa kiinteistöistä, joita ne saivat aiemmin käyttää ilmaiseksi.
    Nyt yliopistot ovat pulassa korkeiden vuokriensa kanssa. Viime vuonna aiheesta käytiin Helsingin Sanomissa kiivasta mutta tuloksetonta yleisönosastokeskustelua.
    Helmikuussa Tampereen yliopiston sosiaalityön lehtori Leena Eräsaarelta ilmestyy tutkimus Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen. Kirja selvittää vuokrakiistan taustat.
    Valtion virastoja on muutettu liikelaitoksiksi ja samalla yliopistoilta on alettu periä uusia vuokria.
    Vuonna 1995 yliopistojen rakennukset siirrettiin opetusministeriön hallinnasta voittoa tavoittelevalle valtion kiinteistölaitoksekselle. Vuonna 2001 sen nimi muuttui Senaatti-kiinteistöksi.
    Sekä yliopistot että opetusministeriö vastustivat rakennusten siirtymistä kiinteistölaitokselle. Ei auttanut. Yliopistorakennuksista tehtiin vuonna 1995 perustetun kiinteistölaitoksen omaisuutta, koska ilman yliopistoja liikelaitos olisi jäänyt maanlaajuisesti tyngäksi. Valtaosa kiinteistölaitoksen kiinteistöistä olisi ollut Helsingissä.
    Uudet vuokrat luvattiin korvata täysimääräisesti yliopistojen valtiontukea nostamalla. Tukea nostettiinkin, mutta ei tarpeeksi. Eräsaaren mukaan vuokrat ovat sen jälkeen nousseet nopeammin kuin valtiontuki. Tarkkoja lukuja yliopistojen nousseista kustannuksista ei ole laskettu.
    Myös byrokratia on lisääntynyt, kun valtion yhdestä taskusta siirretään rahaa toiseen. Liikelaitos Senaatti-kiinteistöt tuottaa mukavasti voittoa, mutta yliopistot näyttävät julkisen rahoituksen tilastoissa entistä kalliimmilta pyörittää.
    ”Hölmöläisen hommaa, että mattoa leikataan alapäästä ja ommellaan yläpäästä”, sanoo myös opetusministeriön yli-insinööri Ilkka Väänänen.
    Opetusministeriö vääntää nyt kättä Senaatti-kiinteistöjä hallinnoivan valtiovarainministeriön kanssa siitä, pitäisikö markkinavetoisista vuokrista siirtyä kustannusperusteisiin vuokriin. Eli vuokraa perittäisiin vain niiden kustannusten verran, joita rakennuksista valtiolle todellisuudessa tulee. Nyt esimerkiksi Helsingin yliopisto maksaa keskustan arvokiinteistöistä ”markkinalisää”.
    ”Valtion sisäisten vuokrien ei pitäisi olla markkinasidonnaisia. Käytännössä niillä tehty voitto on poissa yliopistojen toiminnasta”, Väänänen sanoo.
    Leena Eräsaaren mukaan ongelma koskee myös muita valtion kiinteistöjä. Lisäksi kunnat ovat seuranneet valtion esimerkkiä ja alkaneet maksattaa kovaa vuokraa kiinteistöissään olevilla julkisilla palveluilla. Seurauksen ovat kantaneet muun muassa päiväkodit, terveyspalvelut ja työvoimatoimistot.
    ”Mikä on julkisten rakennusten funktio: tuottaa voittoa vai palvella asiakkaita?” Eräsaari ihmettelee.
    Hän on huolissaan siitä, ettei edes eduskunta tunnu pohtineen, mihin yksityistämisbuumi on menossa. Mitä valtion ja kuntien omaisuudelle ollaan tekemässä?
    ”Ainoa päätös, jonka mukaan valtion virastojen liikelaitostamisessa edetään, on Holkerin hallituksen ajalta. Ensin virastot muutetaan liikelaitoksiksi, sitten valtioenemmistöisiksi yhtiöiksi ja lopulta ne viedään pörssiin.”
    ”Kuinka monella yliopistolla on silloin enää varaa toimia nykyisissä rakennuksissa?” Leena Eräsaari kysyy.

Antti Helin
Kuva Liisa Karttunen