01. helmikuuta 2002
Teksti:

”Mulla on ollut paska päivä”, Matti Pentikäinen manaa pyyhältäessään keskustakampuksen liepeillä sijaitsevaan kahvilaan.
    ”Ensin hajosi auto. Sitten yksi viidennen kerroksen asukas keksi valittaa, että meidän studion äänet häiritsevät sitä.”
    Valitus kismittää Mattia, sillä studio on hänelle kuin toinen koti. Hän valmistelee siellä Ceebrolistics-yhtyeensä kanssa ensimmäistä täyspitkää levyä. Sessiot venyvät usein aamuyöhön.
    Hämyhiphopin kotimainen pioneerikolmikko siirtyi kriitikoiden suitsuttaman o.-ep:n jälkeen monikansalliselle emi-levyhtiölle. Luvassa on silti omintakeista taidehoppia.
    Mutta on Pentikäinen muutakin kuin Ceebrolisticsin löysähousuinen riimittelijä. Hän opettaa englantia Nokian työntekijöille jo viidettä vuotta ja on kirjoilla Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Eksegetiikan luennoilla häntä ei kuitenkaan ole näkynyt.
    ”Kävin teologisessa kaikki kurssit, jotka mua kiinnosti, eli uskonnonfilosofiat”, Matti sanoo ja maistaa haudutettua teetään. ”Mutta kun aletaan aamukahdeksalta opetella jumalanpalveluselämää, niin se ei ole mun juttu. Enkä mä halua isona miksikään teologian tutkijaksi.”
    Hän halusi vaihtaa pääaineekseen englantilaisen filologian.
    ”Mua huijattiin”, Matti puhisee. ”Mut laitettiin enkun tasokokeeseen, vaikka mut piti ohjata pääsykokeeseen. Sain vain sivuaineoikeuden. Nyt mun pitää sumplia itelleni sitä pääaineoikeutta.”
    Vaikka opiskelu ei ole nyt Matin elämän tärkein asia, hän käy usein Kaisaniemen opiskelijakirjastossa. Siellä on hyvä ottaa päivätorkut kirja tyynynä.
    ”Kun on tehnyt myöhään yöhön duunia on aamuluennon jälkeen sikaväsynyt. Yliopistolta puuttuu paikka, jossa ottaa päiväunia. Monet asuvat niin kaukana keskustasta, etteivät ehdi vapaatunneilla kotiin”, Munkkivuoressa majaileva Matti valittaa.
    ”Lentokenttätyylinen paikka olisi hyvä. Mä olen miettinyt, että siellä olisi sellainen puolentoista tunnin pituinen nukkumisjaksotus, jotta siellä säilyisi rauha.”
    Siestasalongin lisäksi Matin päähän mahtuu myös ammatillisia haaveita, joskin hän julisti Ceebrolisticsin viimeisimmällä tuotoksella manifestiä Day Jobs Hold Artists Down.
    ”Oon fiilistellyt, että jos kouluttaisi itsensä ala-asteen opettajaksi. Tai vielä haastavampaa olisi opettaa yläasteella. Joutuisi kestämään ne kaikki ’vitun homo’ -jutut”, Matti naureskelee.
    Kun teologian opinnot alkoivat tympiä, Matti harkitsi taidekouluihin hakemista ja haaveili myös puusepän urasta. ”Vallilan ammattikoulussa niiden amfetamiininuorten keskellä olisi ollut vähän liian pelottavaa.”
    Toistaiseksi hän on päättänyt keskittyä epäkaupallisen hiphopin luomiseen, vaikka sillä eläminen on ainakin pohjolan perukoilla hankalaa. ”Onneksi olen tajunnut, että mulla on ambitioita muihinkin suuntiin.”

Laura Friman
Kuva Veikko Somerpuro