Globaalit gladiaattorit kuriin

T:Teksti:

Talouseliittien ylivallan vastustajat näyttävät julkisuudessa usein tältä: lävistettyjä länsimaisia hyvinvointipenskoja heittelemässä kiviä mielenosoituksissa ja uhittelemassa mellakkapoliiseille. Helmikuun alussa, kun rikkaat ja vaikutusvaltaiset kokoontuvat Maailman talousfoorumiin New Yorkiin, lehti- ja tv-kuvaajille on tarjolla myös toisenlaisia kuvauskohteita.
    Mellakoinnin sijaan tuhannet uusliberalistisen talouspolitiikan vastustajat kokoontuvat talousfoorumin ”vastakokoukseen” Maailman sosiaalifoorumiin Brasilian Porto Alegreen. Tarkoitus ei ole sabotoida muiden kokouksia vaan miettiä, miten maailmasta saisi turvallisemman ja oikeudenmukaisemman paikan.
    Porto Alegren kokousta ei voi syyttää liiasta länsimaakeskeisyydestä. Foorumin pääjärjestäjinä on joukko brasilialaisia kansalaisjärjestöjä. Osallistujista valtaosa on eteläisen pallonpuoliskon köyhistä maista.

Sosiaalifoorumi kokoontuu nyt toista kertaa. Viimevuotisen tapahtuman piti jäädä ainoaksi, mutta järjestäjät muuttivat suunnitelmiaan. Osallistujamäärä löi kaikki ällikällä.
    ”Tapaamiseen odotettiin muutamaa tuhatta, mutta paikalle saapuikin 10 000 ihmistä yli 120 maasta ja 1000 järjestöstä”, kertoo Työväen sivistysliiton projektikoordinaattori Janne Ronkainen, yksi Porto Alegreen matkaavista suomalaisista.
    ”Siitä tajuttiin, miten iso joukko ihmisiä on tämän asian takana. Jos 10 000 pääsee paikalle, miten paljon on väkeä järjestöissä heidän kotimaissaan – ihmisiä, jotka ovat oikeasti valmiita tekemään asioille jotain.”
    Niin hullulta kuin se kuulostaakin, sosiaalifoorumin osanottajilla on osittain sama päämäärä kuin George W. Bushilla: kansainvälisen terrorismin lopettaminen. Keinot vain ovat toiset.
    ”Suuri osa maailman levottomuuksista johtuu vaurauden kohtuuttomasta kasautumisesta. Jos hyvinvointi jakautuisi tasaisemmin, maailma olisi rauhallisempi ja turvallisempi”, Ronkainen sanoo.
    Samaa ovat sanoneet nimekkäät yhteiskuntakriitikot jo vuosia. Tulevaisuudentutkija Alvin Toffler kirjoitti yli 10 vuotta sitten globaaleista gladiaattoreista, jotka vaativat oikeuksia maailman köyhille terrorismin avulla. Tietoyhteiskuntaguru Manuel Castells varoitti aikoja sitten epäoikeudenmukaisen talousjärjestyksen synnyttämästä terrorismista.
    Syyskuun terrori-iskujen jälkeen tästä on muistutettu väsymykseen asti. Porto Alegressa onkin tarkoitus jättää vanhan jauhaminen vähemmälle ja miettiä konkreettisia keinoja tilanteen korjaamiseksi.
    Ronkaisen mielestä ensi askel rauhallisempaan maailmaan olisi demokratian lisääminen niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisesti. ”Demokraattisesti valittujen poliittisten elinten pitäisi ottaa yritysmaailmalta takaisin valta, joka niille kuuluu. Ensin yritysjohtajien harrastama vallankäyttö pitäisi vain tehdä näkyväksi: ihmiset osaavat siitä kyllä vetää omat johtopäätöksensä.”
    Sosiaalifoorumin isäntäkaupunki on hyvä esimerkki Ronkaisen tarkoittamasta demokraattisemmasta talousjärjestyksestä. Vaikka muodollinen päätösvalta kaupungin taloudesta on Porto Alegren kaupunginvaltuustolla, päätökset valmistellaan käytännössä pienemmissä korttelikomiteoissa.
    Ronkaisen mielestä tasa-arvoisempi talousjärjestys ei olisi vain köyhien etu ja rikkaiden tappio. ”Kaikkein rikkaimmat joutuisivat tietysti luopumaan joistakin ylellisyyksistään, mutta enpä usko, että se silti merkittävästi heikentäisi kenenkään elämän laatua”, hän miettii.

Porto alegren kokous ei ole pelkkää aktivistisielujen harmoniaa. ”Valitettavasti myös kansalaisjärjestöt ovat usein sitoutuneita kansallisiin etuihin”, Ronkainen sanoo.
    Esimerkkinä hän mainitsee ranskalaiset, joita Porto Alegren eurooppalaisista osallistujista lienee suurin osa. ”Ranskalaiset vastustavat kovasti usa:n ylivaltaa, mutta ei heillä varmaan olisi mitään sitä vastaan, että maailma olisi ranskalaisempi”, Ronkainen huomauttaa.
    Toinen pulma on aasialaisten ja afrikkalaisten osallistujien vähyys. ”Etelässä järjestettävään kansalaisaktivistien tapahtumaan on vaikea saada väkeä muilta etelän mantereilta. Liikenneyhteydet ovat rakentuneet pohjoisen keskuksien kautta, ja se tekee etelä-etelä-yhteistyön hankalaksi”, sanoo kehitysmaatutkimuksen dosentti Teivo Teivainen Helsingin yliopistosta.
    Ronkainen osallistuu foorumiin ulkoministeriön kehitysmaasuhteiden neuvottelukunnan edustajana, Teivainen Network institute for global democratization -järjestön mandaatilla. Kaikkiaan suomalaisia lähtee 15, joista kolmannes on toimittajia.
    Suomalaisaktiivit lähtevät matkaan kuin opintoretkelle. Tarkoitus on osallistua työpajoihin ja kuunnella muiden maiden kansalaisaktiivien näkemyksiä yhteisistä ongelmista: hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta, maailman talousjärjestelmän ongelmista, demokratian puutteista.
    ”Haluan kuulla, millaisia visioita muualla on kehitelty. Ja haluan oppia ymmärtämään paremmin talouden suuria trendejä: kuka päättää ja missä raha liikkuu”, Ronkainen sanoo.
    Teivainen puolestaan toivoo foorumilta nykyjärjestelmän kritiikin sijaan ennen kaikkea keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista. ”Siinä mielessä tästä tulee toivottavasti erilainen tapahtuma kuin Seattle pari vuotta sitten.”

Hyvän meiningin puolesta

Suomessa on havaittavissa harvinaista liikehdintää: kulttuuri-, ay- ja punaviheraktivistipiirit ovat löytäneet toisensa pitkästä aikaa. Poppoiden lähentyminen huipentuu 7.-10. helmikuuta Pro Demokratia-verkoston perustamiseen Suomen sosiaalifoorumissa Helsingissä.
    ”Verkoston tarkoitus on yhdistää eri alojen ihmisiä yhteisen asian puolesta. Päämääränä on siis edistää demokratiaa kaikilla tasoilla ja toimia painostusryhmänä, jotta poliitikot ottaisivat yritysmaailmalle lipsuneen vallan takaisin parlamentaarisesti valituille elimille”, kulttuuriväkeä edustava Sampo Laurikainen selittää. Hän järjestää tapahtuman konserttiosuutta.
    ”Erityisesti on yllättänyt, miten ay-liikkeen juuritaso on alkanut rikkoa pitkää hiljaisuuttaan. Tulossa on väkeä yhteiskuljetuksilla ympäri Suomea”, Laurikainen sanoo.
    Luvassa on vilkas pitkä viikonloppu.
    Sosiaalifoorumissa keskustellaan julkisten palveluiden yksityistämisestä, veroparatiiseista, työajan lyhentämisestä, köyhyydestä, ydinvoimasta ja paljosta muusta.
    Kulttuuriohjelma kulkee kattonimellä Manifest 2002. DocPoint -dokumenttielokuvafestivaalissa nähdään kantaaottavia dokumentteja eri puolilta maailmaa. Unelmatehdas-työryhmän järjestämässä konserttiputkessa kirjava joukko taiteilijoita aina Agit Propista Runosieluihin esittää poliittista musiikkia VR:n makasiineilla.
    Makasiineilla esiintyy muiden muassa kokoonpano nimeltä Revolution Soul Band. Jukka Orman kokoama muusikkokaarti esittää poliittisia lauluja menneiltä vuosikymmeniltä bilehengessä.
    Mutta mikä on muusikkojen poliittinen viesti?

Jukka Orma: ”Tarkoitus on levittää leppoisaa ruumiin sanomaa seminaarin älyllisen ohjelman vastapainoksi. Aivoihin tulleet älylliset virikkeet joutuvat tanssiessa liikkeeseen, joka johtaa uuteen tiedostamisen muotoon. Tanssi on ihmisruumiin yhteyttämistä, jossa tieto muuttuu käytännöksi, vähän niin kuin kasvien yhteyttämisessä hiilidioksidi muuttuu hapeksi. Sitä ei ole tieteellisesti todistettu, mutta kuka tahansa keikoilla käynyt tietää sen todeksi. Lopullinen sanoma on siis ankarat bailut. Vasemmistolaispiirit on mulle musiikin kautta tuttuja vuosien takaa. Stallareilla oli parhaat bailut jo 70-luvulla.”

Pelle Miljoona: ”Mun poliittinen sanoma on se mitä mä olen. Poliittisuus ei ole siinä, ketä äänestää vaan siinä, mitä on. Vastakulttuuri ja vaihtoehtoiset meiningit kiinnostaa mua, ja hyvät bileet on aina paikallaan täällä pohjolassa. Sitä paitsi on helvetin nastaa tehdä duunia tyyppien kanssa, joita mä kunnoitan muusikkoina.”

Toni Wirtanen: ”Mä en jaksa mouhottaa, mutta tykkään jos muut mouhottaa. Mun kiinnostus asiaan on yksinomaan musiikillinen. Tämä on hieno bändi ja biisit kuulostaa hyvältä. Vaikka onhan ne asiatkin hyvä, maailmanrauhaa yms. yms. yms. – tällaisena aikana kun tornit kaatuu ja riehutaan tuolla isojen pyssyjen kanssa. Toisaalta, miten paljon nyt yksi musiikkitapahtuma muuttaa mitään. Vähän tulee tunne, että saarnataanko tässä käännytetyille. Preaching to the converted.”

Siiri Nordin: ”Mun vanhemmat ovat vanhoja kommunisteja, joten aate on sydäntä lähellä, vaikka en itse ole poliittisesti aktiivinen. Ihmiset ottaa nykyään vastaan mukisematta kaikkea skeidaa, mitä ei pitäisi ottaa. Siinä mielessä mä oon hyvän meiningin kannalla. Vallankumousjutuissa on tosi hyvä meininki.”

Lisää tietoa Suomen sosiaalifoorumin ja Manifest 2002 -kulttuuritapahtuman ohjelmasta:
www.attac.kaapeli.fi/sosiaalifoorumi
www.docpoint.info

Sanna Sommers
Kuva Tiina Palomäki