01. helmikuuta 2002
Teksti:

Työväenluokan yhteiskunta tulee hävittämään kaikki kapitalismissa vallitsevat ja siihen luodut riiston, sorron sekä yhteiskunnallisen epätasa-arvon muodot, jotta luokaton ja valtioton kommunistinen yhteiskunta tulee mahdolliseksi…
    Ote Leninin kootuista? Taistolaisten ohjelmajulistus 1970-luvulta? Televisiosarja Punatähtien sketsi?
    Ei, kyseessä on poliittinen ohjelma 2000-luvulta. Teksti löytyy Sosialistiliiton nettisivuilta.
    Pari vuotta sitten perustettu Sosialistiliitto ja yhtä tuore Kommunistinen nuorisoliitto uskovat taas työväenluokan vallankumoukseen.
    Keitä nämä opiskelijat ovat, jotka haluavat kaivaa sosialismin haudasta heti, kun siitä on päästy? Ja minkälaista vallankumousta he oikein hautovat?
    Heti käy selväksi, että vallankumous teettää kovasti töitä. Kommunistisen nuorisoliiton Risto Öörniä, 20, ja Sosialistiliiton Pia Kovinia, 24, on vaikea saada yhtä aikaa haastatteluun.
    ”Viime kesän Göteborgin mielenosoituksista lähtien ei ole juuri saanut hengähtää”, Pia huokaa puhelimessa.
    Viimein istumme Kaisaniemessä amerikkalaistyylisessä Wayne’s Coffee -kahvilassa ämpärin kokoiset latte-kupit edessämme. Vallankumoukselliset ovat tulossa luennolta. Punatukkainen Pia opiskelee talous- ja sosiaalihistoriaa, vakavailmeinen ja silmälasipäinen Risto sähkö- ja tietoliikennetekniikan diplomi-insinööriksi Otaniemessä.
    Iltaisin Pia istuu Sosialistiliiton ja Attacin kokouksissa, toimii rasismin ja sodan vastaisissa verkostoissa sekä ainejärjestön varapuheenjohtajana. Risto osallistuu muun muassa skp:n kokouksiin, Attaciin, wto:n vastaiseen toimintaan ja Rauhanliikkeeseen.

Kymmenen vuotta sitten Euroopassa vietettiin sosialismin hautajaisia. Ne päättyivät kohukirjaan Kommunismin musta historia, joka kirjasi aatteen uhreiksi 75-100 miljoonaa ihmistä.
    Eikö olisi helpompi ajaa jotain vähemmän ryvettynyttä aatetta?
    Risto hörppää latte-mukista. ”Marx on yhä pätevä. Kapitalismi johtaa eriarvoisuuteen ja luonnon tuhoutumiseen”, hän sanoo.
    Parikymppinen Risto ei ehtinyt käydä Neuvostoliitossa tai muissa sosialistisissa maissa. Hän oli 10-vuotias Neuvostoliiton hajotessa. Lohjalaisen virkamiesperheen poika löysi viisitoistavuotiaana lukiolaisena kirjastosta Marxilaisen filosofian perusteet ja pian sen jälkeen Kommunistinuoret. Liisankadun kerhohuoneistossa kävi myös helsinkiläistyttö Pia.
    Pia Kovinin perheessä punaisuus kulkee verenperintönä. Vuonna 1918 sukulaisia soti punaisten puolella. Pia vie joka vuosi kukkia punaisten muistomerkille Jäähallin kupeeseen.
    Pian äiti on demari, isä kommunisti. Tyttö sai valita, liittyykö demareiden Nuoriin Kotkiin vai Keravan demokratian pioneereihin.
    Teini-ikäiselle pioneerille Neuvostoliiton hajoaminen oli yllätys.
    ”Ihanteet pysyivät, mutta enää en uskonut niiden toteutuneen rajan takana”, Pia sanoo. ”Eihän Neuvostoliitto muuten olisi hajonnut.”
    Pari vuotta sitten osa nuorista halusi eroon liatusta kommunisti-sanasta. Risto ja pari muuta ”toveria” jäivät vähemmistöön. Perustettiin kaksi järjestöä. Sosialistiliiton ja Kommunistisen nuorisoliiton välit ovat yhä viileät.
    Nuoria kommunisteja on alle sata. Vaaleissa he tekevät yhteistyötä skp:n kanssa.
    Sosialistiliitto kuuluu Englannista lähtöisin olevaan International Socialist -liikkeeseen, jolla on joitakin kymmeniätuhansia jäseniä Euroopassa. Suomessa jäseniä on sata.
    Sosialistiliitto sanoutuu irti kommunisti-nimestä ja Neuvostoliiton perinnöstä.
    ”Neuvostoliitto ei ollut sosialismia. Se oli kapitalismin yksi muoto: valtiokapitalismia. Valtio riisti työläisiä”, Pia sanoo.
    Valtiokapitalismi on britti-ideologi Tony Cliffin termi. Kovinin muita oppi-isiä ovat Marx, Lenin ja Trotski. Pia uskoo, että maailmassa ei ole vielä nähty ”oikeasti sosialistisia valtioita”. Neuvostoliitto, Itä-Eurooppa, Kiina tai Kuuba eivät olleet työläisten paratiiseja.
    Pia nyrpistää nenäänsä Ristolle: Kommunistinuoret jatkavat Neuvostoliiton kumartamista.
    ”Eipäs!” Riston ääni kohoaa.
    ”Mekin tuomitsemme stalinismin. Mutta ei Neuvostoliitto pahan valtakunta ole. Ongelmat johtuivat lähinnä ulkomaista ja maan alikehittyneisyydestä.”

Siitä Risto ja Pia ovat yhtä mieltä, että nykyisinkään asiat eivät ole hyvin. Risto listaa epäkohtia: tuloerojen kasvu, asunnottomuus, opiskelijoiden huono asema.
    Talouden ylivallasta on puhuttu koko Riston aikuisikä.
    Pia ja Risto sanovat, että 1990-luku oli masentava. Mutta nyt vallankumous etenee taas! Nuoretkin ovat muuttuneet. Pia huomauttaa, että Palefacen tai McAvaimen rap-biisien sanoissa on oikeastaan samaa kuin Bertolt Brechtissa.
    Internet yhdistää kaikki maailman työtätekevät tehokkaasti.
    ”Seattlesta alkoi antikapitalistinen liike. Siellä oli mielenosoituksissa 70 000 ihmistä, Göteborgissa 50 000 ja Genovassa 300 000”, Pia sanoo.
    Kun talousjohtajat kokoontuivat maailman kauppajärjestön wto:n koukseen Qatarissa viime marraskuussa, Pia ja Risto seisoivat Helsingissä pakkasessa banderollien alla. Niissä luki: ”Ei Mcsairaaloita! Ei Mckouluja!” ja ”Globalisaatio + imperialismi = Köyhyys, rasismi ja sota”.
    Retoriikka on tuttua. Ennen vasemmistolaiset vastustivat imperialismia. Nyt kohteena on talouden globalisaatio.
    Ovatko ne sama asia?
    ”On niissä samaa”, Pia vastaa.
    Myös monet muut järjestöt ja jopa hallituspuolueiden jäsenet kritisoivat globalisaation kielteisiä vaikutuksia.
    ”Hallituksen vasemmistopuolueet ovat antautuneet uusliberalismin edessä!” Risto kiivastuu.
    ”Ja meidän pääkohteemme on kuitenkin järjestelmä”, Pia jatkaa.

Marxin ja Engelsin Kommunistinen manifesti vuodelta 1848 julistaa: Kommunistien lähin päämäärä on sama kuin kaikkien muiden proletaaristen puolueiden: proletariaatin muodostaminen luokaksi, porvaristovallan kukistaminen, proletariaatin toimeenpaneva valtiollisen vallan kumous.
    Mitä ihmeen proletariaattia Pia ja Risto ovat? Eivätkö he ole hyvin koulutettua keskiluokkaa?
    Pia nauraa. ”Se juuri on haaste, että ihmiset saataisiin ymmärtämään, että he ovat palkkatyöläisiä.” Pian mielestä niin lääkärit kuin opettajat ovat duunareita.
    ”Kun lama tulee, kaikkien asema on yhtä heikko. Kuka tahansa voi tipahtaa leipäjonoon.”
    Kuinka asiat sitten olisivat, kun ne olisivat hyvin?
    Ensinnäkin, Pia ja Risto selittävät, maailma ei ole oikeudenmukainen niin kauan, kun ”toiset elävät toisten työllä”. Molemmat vastustavat omaisuuden kasaantumista.
    ”Perintöoikeudessa ei ole järkeä. Kenenkään ei pitäisi periä mitään”, Pia sanoo.
    Risto jarruttelee: ”Riippuu siitä, mitä perii. Henkilökohtaisesti en pidä vääränä, jos perii yksiön Hakunilasta.”
    Risto asuu Hoasin vuokra-asunnossa Ruoholahdessa, Pia Itä-Helsingissä. ”Keskustassa asuvat rikkaat ihmiset, Itä-Helsingissä taas normaalit ihmiset”, Pia sanoo.

Pia muistuttaa, että neljä prosenttia ihmisistä omistaa puolet maailman varallisuudesta. Pian ja Riston ihannemaailmassa ei olisi yksityisiä yrityksiä.
    Mutta eivätkö yritykset kuitenkin luo innovaatioita ja työpaikkoja?
    Pia nauraa. ”Ei-h. Yritykset eivät ole olemassa työpaikkojen vaan voiton vuoksi! Jos menee heikommin, ne saneeraavat heti.”
    Pian utopiassa yritykset olisivat osuuskuntia tai työläisneuvostojen ja valtion omistamia. Työläisneuvostot johtaisivat yrityksiä ja päättäisivät, mitä tavaroita valmistetaan. Palkkaerot olisivat pienet: ”Ehkä 10 000-15 000 markkaa kuussa.”
    Mutta hetkinen. Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa nähtiin, ettei suunnitelmatalous pystynyt vastaamaan kuluttajien muuttuviin toiveisiin. Saippuan tuotantoa voi suunnitella, mutta ei sitä, minkä tuoksuista saippuaa ihmiset suosivat tänä vuonna.
    ”Mainokset luovat turhia tarpeita. Usein eroa on vain tuotteiden nimissä”, Pia sanoo.
    Pia uskoo, että sosialismissa ihmisillä olisi toisinaan varaa myös ”ylimääräiseen”: uuteen hattuun tai oopperalippuun. Tai latteen Wayne’s-kahvilassa.