Teologisen tiedekunnan professori oli harvoin työpaikallaan edes vastaanottoaikoina. Hän lykkäsi seminaareja matkojen vuoksi ja sysäsi tehtäviään alaisilleen. Graduntekoon oli turha odottaa ohjausta, ja tenteissä opiskelijat saivat professorilta usein eteensä vääriä kysymyksiä. Opintomatkalla professori €” matkan johtaja €” oli tukevassa humalassa ja nolasi käytöksellään koko seurueen.
Tässä tarinassa poikkeuksellista on sen loppu. Opiskelijat valittivat viime syksynä professorin toiminnasta yliopiston rehtorille ja tiedekunnan dekaanille. Samasta professorista oli valitettu useasti aiemminkin, tuloksetta. Nyt selvityspyyntö otettiin vakavasti.
Professori sai tiedekunnan dekaanilta varoituksen. Rehtori käsittelee asiaa parhaillaan.
Tapaus lienee vihje tulevasta. Professorien omavaltaisia puuhia ja laiminlyöntejä ei enää katsota läpi sormien yhtä herkästi kuin ennen.
”Kriittisyys on viime aikoina selvästi lisääntynyt. Ja toivottavasti lisääntyy yhä: yliopisto on ollut tässä asiassa liiankin salliva yhteisö”, Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio sanoo. ”Tällaisten veikeän originellien professoreiden puuhiin on syytä puuttua, sillä ne haittaavat nuorten ihmisten elämää ja opintoja.”
Tiedeyhteisön kulttuuriin on kuulunut kollegojen suojelu. Kuvaavaa on, että rehtori ei muista kuulleensa Helsingin yliopiston historiassa kuin yhdestä professorista, joka on saanut yliopistolta lähtöpassit päihdeongelmien takia.
”Kollegojen suojelun nimissä pahatkin pulmat on pyritty lakaisemaan vihreän veran alle”, varoituksen antanut dekaani Markku Heikkilä myöntää.
Ajat ovat muuttuneet yliopistoissa. Asennemuutoksen seurauksista on voinut lukea lehdistä. Neurologian professori Urpo Rinteen epäeettiset tutkimustavat ja tutkimusrahojen kavallukset johtivat vankilatuomioon. Suomen Akatemian pääjohtajan Reijo Vihkon valinta kolmannelle kaudelle on jäissä, koska häntä epäillään huonosta käytöksestä pikkujouluissa. Rehtori Raivion mukaan myös yliopistoväen alkoholi- ja huumeongelmiin puututaan entistä terävämmin.
Seksuaalisen häirinnän ja tutkimusrahojen väärinkäytön lisäksi huomiota on alettu kiinnittää myös arkisempaan €” ja todennäköisesti yleisempään €” epäkohtaan, opetusvelvollisuuksien laiminlyönteihin. Professoreiden eettiset ohjeet julkaistiin ensimmäistä kertaa viime joulukuussa. Professoreiden velvollisuudet opiskelijoita kohtaan mainitaan niissä erikseen.
Kari Raivio nimittää professoreiden laiminlyöntejä piilo-ongelmaksi. Opiskelijat ja kollegat yleensä vaikenevat asiasta, koska eivät tiedä, mitä sille pitäisi tehdä.
Esimerkkitarinan opiskelijat kokivat tämän käytännössä. Professorin laiminlyönneistä oli kärsitty jo vuosia, ja epäonninen opintomatka vakuutti opiskelijat siitä, että tilanne oli jo sietämätön. Laitoksen väki oli haluton puuttumaan asiaan, joten ainejärjestön hallitus päätti toimia.
Ensi töikseen opiskelijat yrittivät selvittää yliopiston hallinnosta, miten vastaavissa tilanteissa oli aiemmin toimittu. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi.
”Tuntui siltä, kuin olisin yrittänyt tunkeutua joihinkin salaisiin kansioihin. Minulta kyseltiin puhelimessa epäluuloisesti, mistä sain numeron. En onnistunut saamaan asiasta mitään tietoa”, sanoo eräs valituksen allekirjoittaneista opiskelijoista. Professorin yksityisyyden suojaamiseksi opiskelijat eivät halua nimiään lehteen.
Ennakkotapausten puute johtuu yliopiston aiemmasta hallintokulttuurista. Helsingin yliopisto sai yhteisen henkilöstöosaston vasta 1995, ja sitä ennen työyhteisön pulmat hoidettiin kaikessa hiljaisuudessa omalla laitoksella. Tapauksista ei siis ole tietoa.
”Jos joutuu jonkinlaisen syrjinnän uhriksi, voi hakea neuvoa yliopiston tasa-arvovastaavalta. Jotain vastaavaa konsulttiapua mekin olisimme kaivanneet”, toinen opiskelija sanoo.
Ennen dekaanille ja rehtorille valittamista opiskelijat pohtivat pitkään, mitä opiskelijat voivat odottaa professoriltaan. ”Ei opiskelija tietenkään ole kuin maksava asiakas, jolla on oikeus vaatia hyvää palvelua”, opiskelija miettii. ”Mutta opiskelijoiden edellytetään valmistuvan nykyään nopeasti. Jos opinnot sutivat paikoillaan, koska professori ei ohjaa gradua, eikö asialle ole syytä tehdä jotain?”
Myös moraalin ja kaksinaismoraalin raja mietitytti. Asia oli kovin inhimillinen: kuka tahansa voi joskus kahmia itselleen liikaa tekemistä, ettei ehdi hoitaa kaikkea lupaamaansa, eikä satunnaisista horjahduksista alkoholin käytössä pitäisi tuomita. Jotkut opiskelijoista vastustivat valitusta, koska he pitivät sitä ajojahtina. Dekaani Markku Heikkilän mielestä opiskelijat tekivät oikein valittaessaan, koska hankaluudet olivat jatkuneet pitkään eikä professori ollut parantanut käytöstään aiempien pyyntöjen takia. ”Monissa tapauksissa on sekä työyhteisön että kyseisen yksilön etu, että ongelmiin tartutaan ajoissa.”
Joskus yksilön ja yhteisön edut ovat ristiriidassa. Jos eläkeikään on enää vuosi tai pari, hallinnon näkökulmasta on ehkä paras odottaa, että ongelma poistuu siististi itsestään. Henkilökunnalle pari vuotta saattaa olla siedettävä aika, mutta graduohjausta kaipaavalle opiskelijalle ikuisuus.
Sanna Sommers
Kuvitus Hans Nissen
