18. tammikuuta 2002
Teksti:

Mistä ja milloin kirjoitit ylioppilaaksi?
Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta eli syk:sta vuonna 1964.

Miksi halusit opiskelemaan juuri oikeustiedettä?
Ajatus siitä, että joutuisi elämään lakimiesten hallitsemassa yhteiskunnassa tuntui minusta sietämättömältä. Ainut kelvollinen ratkaisu ongelmaan oli ryhtyä itse lakimieheksi, vieläpä mahdollisimman hyväksi.

Oikeustieteen opiskelua pidetään uuvuttavana pykälien ulkolukuna. Oliko se sitä myös sinun opiskeluaikanasi?
Oli. Kirjassani Titanicin kansituolit kirjoitin: ”En ole katunut, vaikka opetus 1960-luvulla oli täysin järjetöntä. Sillä ei ollut mitään yhteyttä elävään elämään. Se koulutti todellisuudesta vieraantuneita lakimiehiä virka-Suomen tarpeisiin.”

Miten rahoitit opintosi?
Ajoin asioita, ensin asianajotoimiston avustajana ja sitten itsenäisesti. Olin erikoistunut jumalanpilkkaan, Suomen lipun ja valtakunnanvaakunan häpäisemiseen, sukupuolikurin ja säädyllisyyden loukkaamiseen, aseistakieltäytyjiin ja yllytysoikeudenkäynteihin. Niihin ei jostain syystä ollut tungosta.

Aloitit opiskelun vuonna 1964 ja valmistuit oikeustieteiden kandidaatiksi vuonna 1979. Miksi valmistuminen kesti 15 vuotta?     Elämä ja ylioppilaspolitiikka, myös työ, veivät mukanaan. Vuoden 1967 jälkeen kävin yliopistolla vain aktuaarissa ja pisuaarissa. Siitä tuli jokasyksyinen rituaali.

Mitkä olivat hurjimmat opiskelijabileet joihin osallistuit?
Mahdoton sanoa. Koko 60-luvun loppupuoli oli melkoinen Movable Feast. Meillä oli sisäpuhelinyhteys Vanhan Kellarin hovimestariin, ja minulla oli jossain vaiheessa avaimetkin kapakkaan siltä varalta että juomat pääsivät loppumaan Valkoisesta salista.

Kuinka monta pulloa algerialaista punaviiniä kumosit kurkkuusi vuonna 1968?
Yhtenä iltana kahdeksan pulloa, vaikka olin tullut ravintola Keitaaseen vasta aika myöhään. Kokonaismäärää on mahdoton hahmottaa.

Missä vietit mieluiten aikaasi yliopistolla?
Yliopiston vanhan puolen kuppilassa, jossa pitivät majaansa monet ”Lande” Lindforsin tapaiset originellit, silloin kun heillä ei ollut sinne porttikieltoa. Kerran muistan tulleeni sinne aamulla suoraan Neuvostoliiton suurlähetystön saunasta kylpytakki päällä.

Kuinka usein pukeuduit frakkiin?
Lähes viikottain. hyy:n 100-vuotisjuhlapäivänä 1968 olin ainoa ylioppilaskunnan edustaja, joka oli perinteen mukaisesti jo päivällä pukeutunut frakkiin ja mustiin liiveihin.

Vuonna 1968 olit järjestämässä ”inhimilliseksi vapuksi” nimettyä tapahtumaa Ullanlinnanmäellä. Jälkikäteen jouduit selittelemään edustajistolle juhlaa, joka päättyi historiankirjojen mukaan sekasortoon ja hulinointiin. Mitä Ullanlinnanmäellä oikein tapahtui?
Olin värvännyt esiintyjiksi vähän tavallisesta poikkeavaa väkeä, muun muassa M.A.Nummisen. Teekkarit katkaisivat äänentoistokaapelit ja provosoivat ihmisiä. Joku hyvä puhe, taisi olla Kimmo Kevätsalon, jäi kaapelin katketessa kesken, mutta ei siitä muuten mitään suurempaa vahinkoa tullut.

Kun opiskelijat valtasivat Vanhan ylioppilastalon vuonna 1968 olit presidentti Kekkosen seurassa hyy:n satavuotisjuhlissa. Myöhemmin liityit valtaajiin. Tunsitko itsesi kaksoisagentiksi?
Istuin kahdella pallilla, kuten Johan von Bonsdorff kuvaa kirjassaan Kun Vanha vallattiin. Vanhan valtaushan oli karnevalistinen irtiotto, jolle jotkut ovat myöhemmin halunneet antaa totisempia merkityksiä. Valtasimme silloin myös Ylioppilaslehden, joka julkaisi 32 päätoimittajan voimin, joista vastaavana Markku Lahtela, vallankumousnumeron. Muuten ainoa konkreettinen tulos oli Vanhan Kulttuurikeskus, joka aloitti seuraavana vuonna.

Ylioppilaskuntapolitiikassa vaikuttivat opiskeluaikanasi muun muassa Erkki Tuomioja, Paavo Lipponen, Ilkka Taipale ja Paavo Väyrynen. Kuvittelitko, että he osallistuisivat myöhemmin valtakunnan politiikkaan?
Kaikki muut olivat ilmiselviä poliitikkoja, paitsi Paavo Lipponen, joka oli enemmänkin omiaan mutiseva, joskin vakaa ja luotettava, taustahahmo. Nykyinen kollegani Paavo Väyrynen ei päässyt koskaan läpi hyy:n vaaleissa, mistä toisinaan häntä muistutan.

Milloin tajusit, että sinusta on tullut peruuttamattomasti aikuinen?
Olen koko ikäni yrittänyt olla vajoamatta aikuisten tasolle. Ihanteena on säilyttää seitsemänvuotiaan avoin mieli ja uteliaisuus, missä olen omasta mielestäni aika hyvin toistaiseksi onnistunutkin.

Ilkka Karisto