Arvostelu: Mestarin muodonmuutokset

T:Teksti:

Valikoimat ovat yleensä erinomainen tapa tutustua runoilijan ”äänen” kehitykseen.
    Suomenruotsalaisen Bo Carpelanin (s.1926) uusi Taivas avoin sinussa -valikoima pureutuu runoilijan myöhäistuotantoon. Se täydentää hänen aiempaa tuotantoaan esittelevää Elämä jota elät -valikoimaa (Otava 1974, laajennettu painos 1983). Taivas avoin sinussa sisältää valikoituja runoja aina Marginalia-kokoelmasta (1987) uusimpaan Ögonblickets tusen årstider -kokoelmaan (2001).
    Myös Carpelanin valikoima paljastaa muodonmuutokset. Runoilija on kehittynyt minimalistisuudesta ensin kohti runsassanaisempaa ja -kuvallisempaa, upeaa eksistentiaalista runoa. Hän on kirjoittanut myös lastenrunoja, maagisia väläyksiä, jotka manaavat esiin kuolemaa, arvoituksellisia proosarunoja ja viimein Ögonblickets tusen årstider -kokoelmassa aforistisen minimalistisia runoja.
    Näin piirtyvään kaareen mahtuu niin moni-ilmeistä ilmaisua, ettei runoilijaa voi syyttää ainakaan pysyvyydestä.
    Marginalian minimalistiset säkeet ovat syntyneet antiikin Kreikan ja Rooman runoutta lukiessa. Runot kommentoivat ja luonnehtivat antiikin kirjailijoita. Valikoimalle nimen antanut Taivas avoin sinussa -runo kuvaa Sofoklesta, antiikin näkijähahmoa, jonka ominaisuuksiin kuului monien vastakohtaisuuksien ­ kuten elämän ja kuoleman tai rakkauden ja sodan ­ samanaikainen tajuaminen. Marginalia tuntuu silti välityöltä, jossa Carpelanin kyvyt eivät pääse oikeuksiinsa. Siksi ihmettelen sen saamaa 40 sivua valikoimassa.
    Vuodet, kuin lehdet -kokoelma on jo selkeä paluu mestarisarjaan. Kokoelmassa on kyse ajan- ja elämänkulusta. Pimeä ja valoisa vaihtuvat kuvina tiheään. Menneet ja nykyiset sukupolvet ovat läsnä. Elämä on aina pohjimmiltaan samanlainen, vaikka aikakaudet ja sukupolvet muuttuvat.
    Vuodet, kuin lehdet -kokoelmassa elämää kuvaavat usein runokuvat, joissa kiivetään portaita tai matkataan polkua tai tietä pitkin. Carpelan saa varsin tavanomaiset kuvat hehkumaan maagisella, selittämättömällä tavalla:
    ”Sitä joka opasti sinut portaita ylös, / avasi huoneen oven, sen tien hävisi, / ei löydy enää, kohauttelevat olkapäitä, / joku toinen on varannut huoneen jossa asut, / sinun on mentävä kaappiin piiloon, / jos kyllin kauan odotat tulee mies ehkä / takaisin, nyökkää vakuudeksi: huone on sinun, / on aina ollut.”
    Elämä on hetkellistä, siksi hetkistä ja aistimuksista on pidettävä tiukasti kiinni: ”Huomenna, huomenna / on rannikko jyrkkä / ja tuntematon.”
    Taivaan maalarin (1990) lastenrunot ovat köykäisempiä. Vuodenaikarunot lähinnä luonnostelevat maisemaa ja olotilaa.
    Kleen taulun nimi (1999) koostuu Paul Kleen tauluja tulkitsevista proosarunoista. Parhaimmillaan ne kasvavat laajoiksi, eksistentiaalisiksi visioiksi elämästä, maailmasta ja ajasta. Huone ei ole pelkkä huone vaan jonkin jähmettyneen, seisahtuneen elämäntilanteen kuva: ”Huone, täynnä jälkiä mutta ovi kiinni. Se piti / räjäyttää. Kaukana seinustalla kaappi, karkeaa / tekoa. Niinhän on usein kuolemakin.”
    Uusi valikoima sisältää myös pari sikermää aiemmin suomentamattomista I det sedda ja Ögonblickets tusen årstider -kokoelmista.
    I det sedda manaa esiin keskeisiä polariteetteja: elämää ja kuolemaa sekä päivää ja yötä. Se piirtää laajalla siveltimellä yhteyksiä asioiden välille.
    Uusimmat runot paljastavat Carpelanin palanneen minimalistiseen ja fragmentaariseen ilmaisuun. Runot havainnoivat luontoa ja sen muutoksia: ”Aurinkopurjeita / päiviä /vedenvirtoja kääntyy / päin varjomaista pohjaa.”     Paria välityönkaltaista kokoelmaa lukuunottamatta valikoima osoittaa Carpelanin kuuluvan suomalaisen nykylyriikan kärkeen. Hän käyttää ikuista kuvastoa taitavasti saaden eri aikakaudet ja totunnaiset tunteet elämään ja yhdistymään uudella tavalla.
    Tämähän on tiivistetysti runouden tehtäväkin.

Rita Dahl
Kuva Irmeli Jung /Otavan arkisto

Bo Carpelan: Taivas avoin sinussa.
Valitut runot 1984­2001. Otava, 2001. Suomennokset Tuomas Anhava, Jaakko Anhava, Kaarina Helakisa, Pentti Saaritsa