Olen menossa tapaamaan nörttiä. Näen jo etukäteen silmissäni pienen, pimeän soluhuoneen Otaniemessä. Nenään pistää ummehtunut haju. Nurkat ovat täynnä pikaruokapahveja.
Kahlaan Jolt-Cola-tölkkien seassa kohti huoneen äärimmäisessä nurkassa huojuvaa hahmoa. Langanlaiha, päässä kaameat salorat, hirvittävä akne.
Seinällä roikkuu juliste, jossa jättimäinen pingviini syö Bill Gatesia elävältä. Nörtti ojentaa kätensä ja urahtaa. Puhuukohan se konekieltä? Tällaisia kavereita Microsoftin tuntuu pitävän pahempana uhkana kuin kilpailuviranomaisia.
Stereotypiafantasiat Microsoftia kaatavasta nörtistä murtuvat hetkessä. Arto Teräksen asunto Etelä-Haagassa on siisti ja valoisa. Julistekin mainostaa trendikkäästi Rakkautta & Anarkiaa. Näkyvissä ei ole yhtään pizzalaatikkoa, ei edes juomatölkkiä.
”Tavallaan ärsyttää, kun asetelma halutaan aina muotoilla noin. Ainakaan minulle kyse ei ole siitä, että vastustetaan jotain Suurta Antikristusta. Olen enemmän ihminen, joka on jonkin asian puolesta, en niinkään jotain asiaa vastaan”, Arto Teräs sanoo.
Viimeinen ennakkoluulo menee, kun Teräs – sanavalmis ja miellyttävän oloinen viidennen vuosikurssin teekkari – kysyy, maistuisiko vihreä tee.
Toivun hiukan, kun Teräs esittelee minulle tietokoneitaan. Puhetahti kiihtyy, kädet heiluvat ja maallikko putoaa auttamatta kyydistä. Teräs kertoo hurahtaneensa tuhansien tietokonefriikkien tapaan vapaisiin ohjelmiin.
Vapaisiin ohjelmiin?
”Vapaat ohjelmat ovat tietokone-ohjelmia, joiden lähdekoodi on avoin. Periaatteisiin kuuluu, että ohjelmakoodin tulee olla kaikkien nähtävissä ja muokattavissa. Alkuperäistä tai muokattua ohjelmaa saa käyttää mihin haluaa, ja sitä saa levittää tai myydä täysin vapaasti, kunhan pitää kiinni alkuperäisen ohjelman lisenssiehdoista”, Teräs selvittää.
Vapaiden ohjelmien voima on niiden kehitysprosessissa. Koska koodi on avoin, ohjelmoijayhteisö voi parantaa ohjelmaa jatkuvasti tarpeidensa mukaan. Yhden hakkerin kehitystyö hyödyttää kaikkia käyttäjiä, ja internetin ansiosta ohjelmia voidaan päivittää ja hakea verkosta niin usein kuin tarve vaatii.
Vapaiden ohjelmien vastakohta ovat suljetut ohjelmat. Käyttäjä ei pääse niiden ohjelmakoodiin käsiksi, ja ohjelman levittäminen on kielletty tekijänoikeuksien nojalla. Tunnetuin esimerkki suljetuista ohjelmista ovat Microsoftin ohjelmat. Yhtiön miljardibisnes perustuu nimenomaan ajatukselle, että koodin voi omistaa.
Microsoftin pääjohtaja Bill Gates omaksui kantansa jo 1976, jolloin hän kirjoitti ”avoimen kirjeen harrastelijoille”. Siinä hän tuomitsi ohjelmistopiratismin, siis laittomien kopioiden tekemisen tietokoneohjelmista.
Gates järkeili, että kopioinnin takia hyvät ohjelmat jäävät tekemättä, koska kukaan ei voisi tehdä ammattimaista työtä korvauksetta. Gatesin mukaan ohjelmistojen suunnittelu, koodaus ja testaus vaativat paljon rahaa. Harrastelijoiden puuhastelut ovat asia erikseen.
Teräksen ja kumppaneiden touhut ovat alkaneet kuitenkin huolestuttaa Microsoftia. Esimerkiksi viime kesänä Microsoft nimitti vapaaohjelmistoliikkettä toistuvasti ”syöväksi, joka tuhoaa immateriaalioikeuksia”.
Syövän ensimmäinen solu oli amerikkalainen Richard Stallman, jota sopii kutsua vapaaohjelmistoliikkeen risupartaiseksi puritaani-isäksi. Stallman valmistui Harvardista vuonna 1974 ja alkoi kehittää omaa käyttöjärjestelmäänsä pala kerrallaan.
Hanke sai nimen GNU, ja vuonna 1985 mies perusti ohjelmiensa käytön opetuksesta ja ohjelmanauhojen myynnistä saamillaan rahoilla Free Software Foundationin, ”Vapaan ohjelmiston säätiön”.
Stallmanille sana free ei merkinnyt niinkään ilmaista kuin vapaata. Tärkeintä oli taata käyttäjien oikeudet, jotka Stallman kanonisoi GNU gpl(General Public License) -lisenssissään.
Myöhemmin lisenssin taustalla oleva ajattelu vaikutti muun muassa erääseen käyttöjärjestelmien suunnittelusta kiinnostuneeseen suomalaishakkeriin, Linus Torvaldsiin.
Tietojenkäsittelytiedettä Helsingin yliopistossa lukenut Torvalds alkoi kehittää sittemmin Linuxiksi nimettyä käyttöjärjestelmäänsä 1990-luvun alussa. Torvalds ilmoitteli projektistaan internetin uutisryhmissä. Hän kannusti muita hakkereita kokeilemaan ja kommentoimaan järjestelmäänsä.
Linuxin lähdekoodi oli alusta asti avoin, minkä ansiosta kuka tahansa ohjelmointiin perehtynyt saattoi kurkata ohjelman sisään ja muuttaa sitä halutessaan. Hakkerit lähettelivät parannusehdotuksia Linukselle, ja kokeiluprojektista alkanut pieni käyttöjärjestelmäydin aloitti matkansa maailmanmaineeseen.
Teräs teki ensimmäiset Linux-kokeilunsa vuonna 1996, kun Linuxia käytettiin jo yleisesti Stallmanin GNU-ohjelmien ytimenä. ”GNU/Linux oli ensimmäinen käyttöjärjestelmä, johon olin tyytyväinen. En minä aluksi osannut tehdä sillä oikeastaan mitään, mutta siihen löytyi infoa, jos vain oli kiinnostunut. Linuxissa oli se hyvä puoli, että typerät rajat eivät tulleet vastaan”, Teräs sanoo ja viittaa ennen Linuxia käyttämiinsä ibm:n ja Microsoftin käyttöjärjestelmiin.
Lisäksi ”loistavat ihmiset” imaisivat Teräksen mukaan Linux-maailmaan. ”Jos on ongelmia, aina saa apua. Ja kun oppii lisää, niin voi itse auttaa ja vaikuttaa, ja porukan kanssa tulee vapaa-ajalla tehtyä tietysti muutakin kivaa”, Teräs kuvailee.
Porukalla Teräs tarkoittaa Suomen Linux-käyttäjien yhdistystä eli FLUGia. Teräs istuu yhdistyksen hallituksessa ja auttaa muita Linux-käyttäjiä ongelmatilanteissa.
Teräs pitääkin toisten neuvomista pääasiallisena panoksenaan vapaille ohjelmistoille. Koodauspuolella hän ei ole omien sanojensa mukaan ”saanut aikaan oikeastaan mitään”.
”Alun perin minua ei kiinnostanut se, olivatko ohjelmat vapaita tai eivät. Käytin yksinkertaisesti niitä, jotka toimivat parhaiten ja jotka sopivat minulle”, Teräs sanoo.
Nyttemmin Teräs on perehtynyt vapaaohjelmistoliikkeen historiaan. Häntä on alkanut kiinnostaa myös liikkeen filosofinen puoli.
”Liike on jakautunut tavallaan kahtia. Toisaalla on vapaaohjelmistoliike ja toisaalla niin sanottu open source -liike. Vapaaohjelmistoliike lähtee siitä, että vapaat ohjelmat ovat eettisesti oikein, open source taas siitä, että homma toimii käytännössä hyvin”, Teräs kertoo
Suomen FLUG vetää Teräksen mukaan hyvin käytännönläheistä linjaa tukemalla niin vapaiden kuin suljettujenkin ohjelmien käyttäjiä. Maksaneita jäseniä FLUGissa on vain reilut kaksisataa, mutta sähköpostilistalla lukijoita on lähemmäs kolmetuhatta. Yksi tärkeä nimi FLUGin jäsenrekisteristä kuitenkin puuttuu: Linus Torvalds.
”On sitä tietääkseni joskus pyydetty jäseneksi, mutta jostain syystä hän ei tosiaan kuulu yhdistykseen. Ei sillä, että Linuksella nykyään olisi aikaa toimintaan osallistuakaan ”, Teräs toteaa.
Linuksen lisäksi FLUGin ulkopuolella on monia filosofisesti suuntautuneita harrastajia, jotka näkevät vapaat ohjelmat enemmän moraalisena tai eettisenä kuin käytännön kysymyksenä. Vaikka Teräksen mukaan kiinnostus filosofiseen puoleen lisääntyy Suomessa, omaa yhdistystä vapaaohjelmistojen filosofiasta kiinnostuneille ei ole. Osa toimii FLUGissa, osa yksityishenkilöinä kansainvälisissä projekteissa.
Jyväskylässä asuva Antti-Juhani Kaijanaho on esimerkki filosofisesti suuntautuneesta koodaajasta. ”Ohjelmistoteollisuuden mukaan on väärin auttaa lähimmäistään esimerkiksi antamalla vaikkapa kumppanilleen Word-romppunsa kopioitavaksi. Ja toki Wordin tapauksessa näin onkin, sillä lain mukaan Microsoftilla on oikeus kieltää se. Takavuosina tekijänoikeuslakiin oikein lisättiin pykälä, joka sen mahdollistaa”, erään Linuxin levitysversion kehitystyöhön vuodesta 1999 osallistunut Kaijanaho kuvailee ja jatkaa:
”Minun ja monen muun ihmisen mukaan tällainen kielto ei ole moraalisesti oikein. Siksi esimerkiksi Linuxia on lupa antaa lähimmäiselleen vapaasti.”
Teräs puolestaan kertoo omasta filosofiastaan käytännön esimerkin avulla. Internetbuumin aikana häntäkin yritettiin houkutella it-firmoihin tarjoamalla parinkymmenen tonnin kuukausipalkkaa, mutta mielenkiintoisempi tutkimustyö Euroopan ydin- ja hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa cernissä vei voiton. Ja periaatteet pitävät tulevaisuudessakin.
”En näe itseäni ainakaan kehittämässä suljettuja ohjelmia. Isona minusta tulee joko tutkija tai sitten työni tulee liittymään jotenkin vapaisiin ohjelmiin”, Teräs sanoo.
Koodaamista ja tietokoneinnostusta onkin aivan turha yrittää ymmärtää vain sellaisten sanojen kuin ”työ” tai ”palkka” avulla. Käsitteet ”sisäinen pakko” tai ”itsensä toteuttaminen” ovat parempia.
Kun hakkerit puhuvat ohjelmakoodista esteettisenä kokemuksena, luonnontieteistä piittaamaton ei voi kuin nyökytellä. Kaijanaho selvittää:
”Koodin kirjoittaminen on vähän kuin säveltäisi musiikkia italialaisen renessanssisäveltäjä Palestrinan tyyliin tai kirjoittaisi haikuja: muotosäännöt ovat tiukat, mutta vapaus rajojen sisällä on rajaton. Hmm, pitää kyllä myös muistaa, että ohjelma on paitsi taideteos myös käyttöesine, joten vertaus kääntynee jonnekin taidekäsityön suuntaan”
Taide ravitsee sielua, mutta missä on vapaaohjelmaliikkeen pihvi? Ovatko tuhannet journalistit ympäri maailman taas höyrähtäneet sietämättömän houkuttelevasta Daavid ja Goljat -asetelmasta, vai onko tietokonemaailman Robin Hoodeista todella uhkaksi Microsoftin monopolille?
”Kyllä vapaat ohjelmat ovat aivan realistinen uhka Microsoftille”, tutkija Petteri Järvinen toteaa.
”Vapaat ohjelmistot ovat uudessa tilanteessa osittain Microsoftin oman käyttäytymisen takia”, Järvinen sanoo ja viittaa Windowsin uuden version lisenssikäytäntöön, joka on raivostuttanut suuren joukon varsinkin yritysasiakkaita.
”Ennen harrastelijat tekivät ohjelmia omaa käyttöään varten. Nyt ohjelmat kiinnostavat laajempiakin yleisöjä”, hän sanoo.
Teräs pitää laajojen yleisöjen tavoittelussa suurimpana haasteena helppokäyttöisyyttä, joka useimmille Microsoftin tuotteisiin tottuneille tarkoittaa graafiseen työpöytään perustuvaa käyttöliittymää.
Teräs uskookin, että käyttöjärjestelmien graafinen ote on tullut jäädäkseen. Samaa mieltä ollaan monissa kansainvälisissä vapaaohjelmistoprojekteissa, joissa järjestelmän graafiseen ilmeeseen on panostettu jo pitkään.
Teräksen omassa koneessakin on työpöytä, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon Bill Gatesin hengentuotteita. Teräs istuttaa vieraansa koneen ääreen, ja Linuxin käyttö tuntuu todella onnistuvan totaaliselta ummikoltakin.
Tekstinkäsittely, taulukkolaskenta, kalvoshow-ohjelma… Ovatko nämä kaikki todella vapaita ohjelmia?
”Ihan kaikki eivät ole vapaita, mutta yhtään piraattiohjelmaa ei myöskään koneissa enää ole. Joitain suljettuja ohjelmia käytän, koska niille ei ole kunnollisia vapaita vastineita”, Teräs sanoo.
Miten Linuxiin siirtyminen sitten onnistuu tavalliselta töppöstelijältä?
”Asennusohjelmiin on panostettu niin paljon, että Linux on ihan oikeasti helpompi asentaa kuin Windows. Sen jälkeen jos ei ole mitään kiinnostusta eikä tietämystä, niin Linuxia on vaikea saada sellaiseksi kuin itse haluaisi. Siinä kaikki ei kuitenkaan suju graafisesti niin kuin Windowsissa. Mutta jos on kiinnostusta ja voi kysellä kavereilta, niin kyllä pärjää”, Teräs arvioi.
Yksityisten käyttäjien koneissa pyörii kuitenkin yhä lähes poikkeuksetta Windows. Sen sijaan yritykset ja virastot ovat kiinnostuneet viime aikoina nopeasti vapaista ohjelmistoista.
Teräs uskoo, että vapaat ohjelmat ovat lyöneet yrityksissä läpi yksityispuolta nopeammin siksi, että yrityksillä on varaa palkata järjestelmän ylläpitäjiä. Tämän lisäksi Microsoft on ollut itsekin kaivamassa maata monopoliasemansa alta uudella lisenssikäytännöllään, joka lisää ikävästi monen yrityksen tietotekniikkakuluja.
Markka on yritysmaailmassa mainio konsultti, ja Linuxin avuksi on tullut monia Microsoftin kilpailijoita, jotka ovat lähteneet tukemaan vapaita ohjelmia suurilla rahasummilla.
Esimerkiksi tietotekniikkajätti Sun Microsystems julkaisi oman toimisto-ohjelmisto StarOfficen lähdekoodin, jonka jälkeen maailmanlaajuinen OpenOffice-projekti on alkanut kehittää Microsoftin Officelle haastajaa Sunin lähdekoodin pohjalta. it-viikon mukaan StarOffice on onnistunut haalimaan käyttäjiä yli kuusi miljoonaa, ja yhtiö voi laskea referensseikseen sellaiset tahot kuin Yhdysvaltain puolustusministeriön ja Skotlannin poliisin. Suomessa OpenOffice-projektin kiinnostavuutta lisää entisestään se, että ilmainen ohjelmisto on käännetty hiljattain myös suomeksi.
Muun muassa Turun kaupunki kohautti äskettäin ilmoittamalla, että se harkitsee siirtymistä Linuxiin ja OpenOfficeen Microsoftin kalliin lisenssikäytännön takia, ja Suomen valtionhallinnossakin selvitetään vapaiden ohjelmistojen käyttöä Microsoftin tuotteiden sijasta.
Lopuksi ratkaiseva kysymys: Arto Teräs, mitä ohjelmistomarkkinoilla tapahtuu kymmenen vuoden päästä? Onko Microsoftin monopoliasema romahtanut?
”No ensinnäkin ohjelmistot muuttuvat yhä enemmän verkon palveluiksi tai näkymättömiksi. Ohjelmistoja tulee esimerkiksi erilaisiin laitteisiin, joissa käyttäjä ei tiedä ohjelmia olevankaan. En usko, että Microsoftilla on kymmenen vuoden päästä monopoliasema, mutta toisaalta en usko, että kaikki ohjelmat olisivat vapaitakaan.”
”Tärkeintä vapaissa ohjelmissa on kuitenkin se, että ihmisillä on vaihtoehtoja. Ja vapaiden ohjelmistojen perusajatus tavallaan takaa sen: jos ei ole tyytyväinen ohjelmaan, siitä voi ottaa sen mitä haluaa ja tehdä loput oman mielensä mukaan. Suljetuissa ohjelmissa tällaista mahdollisuutta ei ole”, Teräs tiivistää.
Mika Kukkonen
Kuva: Tiina Palomäki
