Katsojasta saattaa tuntua Giacomo Puccinin oopperan Lännen tyttö edetessä oudolta: tarina on kamala western, mutta musiikki virtaa makoisasti kuten hyvässä oopperassa kuuluukin. Tämä hampurilaisen ja Valpolicellan yhdistelmä on kuitenkin sellainen, josta jää hyvä mieli.
Puccini ajautui western-aiheeseen paremman puutteessa. Hän oli 1900-luvun alussa uransa huipulla ja takana olivat sellaiset mestariteokset kuin Tosca, La Bohème ja Madame Butterfly. Butterflyn jälkeen Puccini tuskastui, kun ei löytänyt mieleistään tarinaa uudeksi oopperaksi.
Sopiva näytelmä löytyi viimein Amerikan-reissulla: David Belascon The Girl of the Golden West. Ensi-ilta vuonna 1910 New Yorkissa oli valtaisa menestys. Broadway oli täydellisen sekaisin ja lippuja trokattiin jopa 30-kertaiseen hintaan.
Menestyksen jälkeen teos jäi Puccinin muiden oopperoiden varjoon. Suosion laantumiseen saattoi vaikuttaa se, että teoksessa ei ole yksittäisiä hittiaarioita ja päähenkilöitä on niukalti. Viime aikoina Lännen tyttö on kuitenkin palannut oopperatalojen ohjelmistoihin
Musiikki on taattua Puccinia. Melodiat virtaavat kauniisti ja harmoniassa on satumaista voimaa. Jännittävimmät hetket kuullaan korttipelin ja lemmiskelyn aikana. Hienon toteutuksen takaa itävaltalaisen Ralf Weikertin johtama Kansallisoopperan orkesteri.
Pääosassa on laadukas laulajakolmikko. Tenoritähtenä vierailee italialainen Giuseppe Giacomini, jonka ilmaisu on vahvaa. Ääneen on jo tullut iän tuomaa hopeaa, mutta ote rosvo-Ramerrezina oli rautainen. Giacominin kohtaukset naispääosaa esittävän Cynthia Makrisin kanssa olivat erityisen sähköisiä.
Nuori Juha Uusitalo Jack Rancena on kova haastaja näille konkareille. Ura on nousussa, ja nyt pitää toivoa, ettei häntä kokonaan kaapata ulkomaille.
Ohjaaja Vilppu Kiljusella on ollut hankala tehtävä. Miten tehdä mielenkiintoinen kokonaisuus teoksesta, jonka alussa ja lopussa ei tapahdu mitään? Ensimmäisen näytöksen joukkokohtaukset olivatkin yksiulotteisia, ja koko teoksen voimanlähteenä toimivat toisen näytöksen intiimit tilanteet. Loppuvitsin kaltaista veijarimaisuutta olisi voinut olla pitkin koko teosta, niin pateettisuuden tuntu ei olisi päässyt yllättämään.
Lännen tyttö on Erkki Korhosen johtajakauden avausensi-ilta. Kevyellä teoksella leikkiin lähteminen on riskisijoitus maassa, jossa älykkyyden tunnusmerkkeinä pidetään ahdistuneisuutta ja vakavuutta. Ooppera on kuitenkin kiva lisä talon nykyiseen ohjelmatarjontaan, josta löytyy myös Wozzeckin kaltaista syvällisyyttä.
Permannon keskeltä kuului ensi-illassa myös yksi asiaankuulumaton laulajasuoritus, oopperan kuiskaajan ääni. Ammattinimike on pikkuisen harhaanjohtava, koska aarioiden alkusanat pitää huutaa orkesterin yli. Hienosti kuiskaaja vaativan hommansa hoiti, mutta hänen laulunsa toivoisi kantautuvan vain esiintyjien korviin.
Giacomo Puccinin oopperaa Lännen tyttö esitetään Suomen Kansallisoopperassa 20.2.2002 asti.
Janne Koskinen
