Heleä kitara soi

T:Teksti:

Tilastokeskus ei pidä kirjaa suomalaisten indie-pop-bändien lukumäärästä, mutta nyt niitä tuntuu olevan enemmän kuin ennen. Intoa saattaa lisätä, että kuuntelijat ja levy-yhtiöt suhtautuvat kyseiseen musiikkityyliin – ja englanniksi laulamiseen – suopeammin kuin pari vuotta sitten.
    Vielä 1990-luvulla levy-yhtiöt katsoivat englanninkielisiä yhtyeitä karsaasti. Esimerkiksi The Rasmusta pyydettiin laulamaan suomeksi.
    Bändien laadun paranemiseen ja määrän kasvuun voi vaikuttaa myös suomalaisen musiikin saama kansainvälinen huomio. Menestys innostaa muusikoita yrittämään enemmän – ja useampia ihmisiä yrittämään muusikkoutta.
    Myös viimeisimmästä pop-buumista on kulunut yli viisi vuotta ja silloin menestyneet yhtyeet ovat pitkälti hajonneet uusiksi bändeiksi, kun taas silloin aloittaneet ryhmät ovat kehittyneet.
    Sitä paitsi suomalaisessa musiikissa on meneillään vahva kausi: syksyn listoja ovat hallinneet huiman ylivoimaisesti kotimaiset levyt, ja kärkisijoille ovat nousseet myös englanninkielistä kitarapohjaista poppia tekevät suomalaiset The Crash ja Killer.

Tuntemattomampaa suomalaista indie-poppia esittelee turkulaisen Mikko Lappalaisen kokoama Meet the Scene, jolle hän on kerännyt 18 yhtyeeltä 18 kappaletta. Suomessa ei tehdä juurikaan marginaalisia tyylejä esitteleviä kokoelmia, joten levy on tervetullut.
    Viimeksi 90-luvun puolivälissä Fresh keräsi yksiin kansiin nosteessa olleita pop-ryhmiä, kuten The Pansiesin ja tänä vuonna tanssipop-levyn julkaisseen Supperheadsin.
    Nyt mukana olevat bändit ovat julkaisseet musiikkiaan lähinnä omakustanteina, mutta silti Meet the Scenellä on useita konkareita. Esimerkiksi Kevinissä soittaa Coon, Superin ja yhä toimivan Tunaflakesin jäseniä.
    Samalla tavalla kuin elektronisen musiikin ala-genreillä on vannoutuneet kuuntelijansa, myös popparit ovat tiivis verkosto, jolla on yhteyksiä vastaaviin fanijoukkoihin eri maissa ympäri maailman.
    Tamperelainen Cessna tekee tyylikästä, pehmeätä pop-musiikkia. Levynsä se julkaisee kevyeen eurooppalaiseen kitara-poppiin erikoistuneen kalifornialaisen Radio Khartoumin kautta.
    Meet the Scene leviää myös moneen ulkomaiseen pienlevy-yhtiöön. Lappalainen hyödyntää poppariyhteyksiä, joita hänelle on syntynyt Ben’s Diapersin rumpalina, kun yhtye on julkaissut musiikkiaan kokoelmilla ja singleillä Japanissa, Australiassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa.

Kitarapopin uusi tuleminen ei ole vain suomalainen ilmiö. Britanniasta on viimeisen parin vuoden aikana tullut laadukasta kitarointiin ja lauluun painottuvaa musiikkia kuten Badly Drawn Boy, Turin Breaks, I Am Kloot ja Ed Harcourt. Suomessa tamperelainen Office Building on kerännyt toisella levyllään kohtuullista huomiota.
    Meet the Scenen musiikki vaihtelee Homespunin ja Elliot Scalen säröisestä powerpopista ultrasportin ja Bridgetin pienimuotoiseen twee-poppiin ja kaikkeen siltä väliltä.
    Kokoelmalle on kerätty Spokanen hidasta instrumentaalia lukuun ottamatta nopeita single-biisiksi sopivia kappaleita, minkä takia tahti on läpi levyn nopea. Valinta ei välttämättä tuo yhtyeiden ominaispiirteitä parhaiten esiin, mutta se tekee Meet the Scenestä helpompaa kuunneltavaa kuin puolituntemattomien yhtyeiden kokoelmista yleensä. Levyltä nousevat nopeasti esiin kappaleet, joita soittaa mielellään ja ne, joita ei halua kuulla.
    Ominaistyylinsä löytäneet bändit erottuvat joukosta. Kevin esimerkiksi soi Euroopassa tänä syksynä huomiota saaneiden amerikkalaisten
     The Strokesin ja White Stripesin tapaan rämisevällä garage-pop-soundilla, mutta yhtyeen melodiat edustavat ennemmin 1960-lukuista brittiperinnettä.
    Sister Flon ja Flannelmouthin kappaleet ovat taidokkaasti ja huolellisesti tehtyjä pop-kappaleita, joilla on tunnelmallinen ominaissoundi.
     Sister Flo on pohtiva ja toiveikkaan surumielinen, kun taas Flannelmouth dramaattinen ja lähes mahtipontinen. Myös molempien yhtyeiden erinomaiset laulajat erottavat ne selkeästi monista muista kokoelman bändeistä.

Jonathan Mander
Kuva Kira Gluschkoff

Meet the Scene valikoiduista levykaupoista
tai suoraan julkaisijalta: www.geocities.com/rhythmbarrel