Saako pitää hauskaa?

T:Teksti:

Olin ulkomailla. Mukana oli 44 koulutoveriani. Lomapaikan valintakriteerejä oli kolme: juoma, ruoka ja hiekka. Päätimme painottaa valinnassa ensimmäistä.
     Seurueeseemme kuului miehiä ja naisia, jotka olivat eri siviilisäädyissä. Perinteisesti kurssimatkalla kaatuu pari avioliittoa ja alkaa pari alkoholiongelmaa. Meidän matkallamme syntyi yksi kihlaus, joten ei mitään hauskaa ja mielenkiintoista!
    Vuosikurssimme kärsii pahasti lääkis-syndroomasta, joka pakottaa opiskelijan pariutumaan luennoilta tutun vierustoverin kanssa. Toisin kuin pernarutto tämä tauti tarttuu ihmisestä toiseen useimmiten hengitysteiden välityksellä.
    Lääkis-syndrooman uhri voi aamukahvin ja yöpalan välillä pitää kiinni oman kultunsa kädestä ihan koko ajan. Tilanne korostui matkalla.
     Kun minä ja muutamat muut sormuksettomat ja lupsakat kollegani kiemurtelimme aamuauringossa takaisin huoneistohotelliimme, pariskunnat tankkasivat jo vuokra-autojaan. He olivat pinonneet mukaan riemukkaalle päiväretkelleen kaikkein keski-ikäisimmät opaskirjat. Jokainen raunio, pylväs ja kirkontorni oli nähtävä.
     ***Vastustan kovasti matkalla kuulemiani yleistyksiä ja elämänviisauksia hauskanpidosta. Kärkkäimmät arvostelut kuvastavat usein parisuhteessa elävää turvallisuushakuisuutta, joka on haudannut ilon vanhoihin valokuvakansioihin. Haluaisin oikaista nyt näistä väitteistä muutamia.
     ”Hauskan pitäminen ei ole suotavaa koko ajan ja joka ilta.” ”Viinin maisteleminen rantaravintolassa zorbaksen tahdissa niin sanottujen fiksujen keskustelujen ohella on sopivan hauskaa.”
    Ei helvetissä ole! Jokainen täysijärkinen mies tietää miten mukavaa on nappailla viinaa – ouzoa Kreikassa tai vodkaa Suomessa – sekä samalla keskustella merkityksettömistä, aivottomista ja painokelvottomista jutuista.
    Rantapalloilu ei sujunut matkalla ilman kulmien kurtistelua. Rannalla pitäisi muuttua sokeaksi tai liimautua b-luokan romaanin pariin, jotta olisi yhteiskuntakelpoinen.
    Rivien välistä eli tyttöjen huulilta yritin lukea, että topless-tytöt rannalla ovat riisuutuneet itseään varten. Joopa joo. Jos on uhrannut usean kuukauden palkan silikoni- tai rypsiöljyrintoihin ja melkein näkymättömiin design-stringeihin, olisi varmasti nöyryyttävää, jos kukaan ei edes vilkaisisi.
    Eräs neiti kertoi, miten onnellisessa parisuhteessa elävä mies ei vilkuile muita tyttöjä. Ilmeisesti heppalehdet ovat neidillä paremmin hallussa kuin psykiatria. Ei sellaista psyykkisesti tervettä miestä olekaan, joka ei mielellään katsahda kauneuteen tai ajattele joskus muitakin tyttöjä.
    Vasta seuraava askel olisi pettämistä. Koskemisella ja katsomisella on omassa maailmassani vissi ero.
     Pari viikkoa matkan jälkeen pidimme nostalgiamielessä viimeistä kertaa fuksiaisrastia Senaatintorilla. Kivaa oli.
    Ainoan ulkopuolisen kommentin puuhiimme saimme sattumalta ohi kävelleeltä vastavalmistuneelta kollegalta. ”Ettekös te ole tuohon jo liian vanhoja?” Ilmeisesti hauskanpidolle on säädetty tapojen lisäksi ikärajat.

Mika Siuko