30. marraskuuta 2001
Teksti:

Miten olisi oikeasti hauska joulu tänä vuonna? Hyvä joululahjavinkki on Bill Hicksin best of -kokoelma Philosophy.
    32-vuotiaana haimasyöpään kuollut amerikkalainen Bill Hicks oli vuosisadan lopun viimeinen suuri koomikko, joka oli vasta matkalla rocktähtimäiseen suosioon kuollessaan vuonna 1994.
    Hänen neljä julkaistua levyään, Dangerous (1990), Relentless (1992) ja postuumit Arizona Bay ja Rant In E-Minor (molemmat äänitetty 1993 ja julkaistu 1996), jättävät vihaisessa rehellisyydessään muut koomikoiden esitykset varjoonsa.
    Hicks onnistui käsittelemään kuolemanvakavia aiheita menettämättä humoristista teräänsä. Hän pystyi siihen jopa viimeisellä kiertueellaan tietäessään itse kuolevansa.
    Liveäänityksistä kuulee, että hän suhtautui yleisöönsä vakavasti – ihailtava ja harvinainen piirre koomikossa.
    Hicksin toinen hyve oli eräänlainen kätketty optimismi. Hänen kyynisyytensä takana oli usko ihmisen hyvyyteen. Hicks uskoi vakaasti, että ihmiset pystyvät saavuttamaan vapauden, kunhan joku vain puhuisi heille totta.
    ”Bill Hicks oli ainoa jätkä 90-luvulla, joka pystyi saarnaamaan ilman, että yleisö vieraantui täysin”, sanoo Filmiteollisuudelle ja Broadcastersille tv-käsikirjoituksia kirjoittava Atte Järvinen.
    ”Ennen kuin mä näin Hicksiä videolta, niin mä en uskonut, että sellainen voisi toimia. Että ei komedia voi olla niin kuin Chaplinin Diktaattorissa, jossa ensin ollaan hauskoja viisi minuuttia ja sitten loppuaika pohditaan, millainen maailman pitäisi olla.”
    Järvisen mukaan Hicks oli niin kyyninen monissa asioissa, että hänellä oli varaa olla idealisti toisissa.
    ”Hän ei pyrkinyt luomaan mitään ajatusmallia, joka toimisi. Hänellä oli republikaaninen ajatusmalli, arvomaailma oli tietysti toinen, mutta ajatusmalli sama. Samalla tavalla kuin republikaani, joka sanoo, että kaikki luonnonsuojelijat ovat haihattelijoita ja pilvenpolttajia, Hicks näki konservatiivit hyvin ahtaasti.”
    Hicksin viehätys perustuu siihen, ettei hän yrittänyt olla objektiivinen, Järvinen arvioi. Hicks vain mätki sinne, missä tiesi osuvansa varmasti.
    ”Täytyy muistaa, että Hicksillä oli maailman paras maa tällaista varten. Sellainen oikeusjärjestelmä kuin Amerikassa on, sellainen uskonnollinen oikeisto, asehulluus, tekopyhyys ja kaikki, niin sehän on ihan loistavaa. Mun suosikki on Dinosaurs In The Bible.”
    Vakio-ohjelmanumeron teksti perustuu aika pitkälti luomisopin ja sen kannattajien loogisten vajavaisuuksien pilkkaamiseen.
    ”Suomessa se ei olis niin hauska, koska kukaan ei ole tavannut montaa ihmistä, joka olisi laskenut maailman iän ynnäämällä raamatun henkilöt ja päätynyt johonkin vuoteen 12 000 eKr.”, Järvinen sanoo.
    Voisiko Hicksin kaltainen koomikko pärjätä Suomessa? Vai onko stand-upin ylipäänsä mahdotonta menestyä meillä?
    ”Voisi varmaan, mutta stand-up-komedia on räväkämpää ja röyhkeämpää kuin sketsikomedia tai tilannekomedia. Suomi on siinä huono maa tällaiselle koomikolle, että täällä yhteen lauseeseen tiivistettäviä huutavia vääryyksiä on aika vähän.”
    Suomi on hyvinvoiva maa, ja työttömyyden ja Euroopan Unionin kaltaisia ongelmia on vaikea hahmottaa iskukomedian keinoin.
    ”Hyvään komediaan tarvitaan selkeitä jakoja. Kun meillä on oikeisto ja vasemmisto samassa hallituksessa, niin mihin sitä enää sitten kääntyy. Monet niistä asioista, joista Bill Hicks puhui, ei ole ongelmia Suomessa. Täällä ei ole miljoonia kodittomia kuolemassa aidsiin ilman sossua. Että mitä vähemmän maassa on hyviä koomikoita, sitä onnellisempi se maa yleensä on”, Järvinen arvioi.
    Neljästä Rykon 90-luvulla julkaisemasta levystä koottu Philosophy on hyvä johdanto Hicksin stand-upiin. Levylle on koottu Hicksin maineikkaimmat esitykset. Levy on julkaistu Suomessa. Vaadi levykauppiastasi tilaamaan sitä valikoimaansa.

Bill Hicks: Philosophy – The Best Of Bill Hicks (Ryko)

Otto Talvio