Keinosydän toivoa täynnä

T:Teksti:

Lääkärit ennustivat yhdysvaltalaiselle Robert L. Toolsille korkeintaan kuukauden elinaikaa. 59-vuotias Tools kärsi sydänvikojensa ohella diabeteksestä ja munuaisongelmista, jotka estivät normaalin sydämensiirron.
    Kuultuaan uudenlaisesta keinosydämestä mies päätti hakeutua koekaniiniksi. Tools leikattiin Louisvillessä 2. heinäkuuta, ja operaation arvioitiin antavan miehelle noin kuukauden lisäaikaa.
    Edelleen hengissä oleva Tools esiintyi julkisuudessa leikkauksen jälkeen. ”Tiedän olevani elossa, koska kuulen hurinaa”, hauraan näköinen mies kommentoi kameroiden ympäröimänä.
    Toolsin rinnassa hurisevan keinopumppu AbioCorin takana on amerikkalaisen David Ledermanin johtama Abiomed, joka on listautunut New Yorkin teknologiapörssi Nasdaqiin. Lederman on kehitellyt lähinnä titaanista ja muovista valmistettua keinosydäntä parikymmentä vuotta, ja rahaa on matkan varrella kulunut noin 60 miljoonaa dollaria eli 390 miljoonaa markkaa. Keksinnön isä kutsuu pitkään hiottua sydänkäpystään vaatimattomasti ”sydänkirurgian Graalin maljaksi”.
    Uudenlaisen AbioCorista tekee se, että se on kokonaan potilaan kehon sisällä, mikä vähentää infektioriskiä. Mikroprosessorien ohjaama keinosydän saa virtansa ihon läpi vyöllä olevan akun kautta, joten se ei edeltäjistään poiketen rajoita kantajansa liikkeitä. AbioCorissa riittää sähköä ilman vyölaitetta noin puoleksi tunniksi, joten potilas pystyy esimerkiksi käymään suihkussa normaaliin tapaan.
    Abiomedin mukaan greipin kokoinen teknomötikkä on tarkoitettu ihmisille, joihin muut keinot eivät enää tepsi. Lisäksi kukkarosta tulisi löytyä pyöreästi 70 000 dollaria eli noin 450 000 markkaa.
    Käytännössä laitteen asentamista rajoittaa sen koko. Tutkijat arvioivat, että esimerkiksi Yhdysvalloissa ei ole montakaan niin suurikokoista naista, että keinosydän saataisiin mahtumaan rintalastan alle.
     Matka Graalin maljan luokse on ollut pitkä ja täynnä surullisia käänteitä. Ensimmäisen onnistuneen sydämensiirron teki vastikään kuollut julkkiskirurgi Christiaan Barnard Etelä-Afrikassa vuonna 1967. Potilas, 53-vuotias Louis Washkansky, menehtyi 18 päivän kuluttua leikkauksesta.
    Suomen ensimmäinen sydän siirrettiin onnistuneesti HYKSissä vuonna 1985. Nykyisin maassamme tehdään sydän- ja keuhkosiirtoja parikymmentä kappaletta vuodessa.
    Ensimmäistä varsinaista keinosydäntä kokeiltiin huonoin tuloksin 60-luvun lopulla. Koko maailman tietoisuuteen tekosydämet nousivat 1982, jolloin Barney Clark sai sisäänsä kehittäjänsä Robert Jarvikin mukaan nimetyn Jarvik 7:n.
    Vähintään AbioCoria vastaavan mediamylläkän nostattanut Jarvik oli Clarkin sisällä kuitenkin vain osittain, ja ruumiin ulkopuolella suuri kone hankaloitti liikkumista. Clark menehtyi 112 päivän päästä leikkauksesta keinosydämen aiheuttamiin komplikaatioihin.
    Jarvik toimi huonosti myös muissa potilaissa, ja keinosydänteknologian kehittelyn painopiste siirtyi laitteisiin, jotka avustivat potilaan omaa sydäntä toimimaan paremmin.

Sydänkirurgiaan erikoistunut professori Ari Harjula Helsingin yliopistosta toppuuttelee maallikon intoa ja ihmettelee AbioCorin saamaa valtaisaa julkisuutta. ”Ei tämä minun mielestäni mikään varsinaisesti uusi keksintö ole. Tietysti tässä on saavutettu se, ettei keinosydän ole enää silta sydänsiirtoon, vaan pysyvä ratkaisu.”
    Harjula myös epäilee, että innostus hiipuu ajan mittaan. Voi nimittäin hyvin olla, että muutaman kuukauden kuluessa potilaat saavat komplikaatioita AbioCorista samaan tapaan kuin Jarvikista, jonka ilkeämielisimmät ristivät aikanaan ”sydänkirurgian Draculaksi”.
    Professori korostaa, ettei AbioCor ole mikään sydänkirurgiaa mullistava laite. ”Tästä tulee varmaankin lelu rikkaille vanhuksille, jotka haluavat pidentää elämäänsä jonkin verran. Kyllä painopiste tulee edelleenkin pysymään oman sydämen toimintaa avustavissa laitteissa. Lisäksi pallolaajennuksissa ja tähystyskirurgiassa samoin kuin sydäntautien lääkehoidossa on edetty merkittävästi.”
    Harjulan mukaan Suomessakin asennetaan keinosydämiä muutamia vuodessa, eikä hän näe mitään estettä AbioCorejen käytölle. ”Lähinnä kysymys on siitä, että kenelle. Yhteiskunta ei varmasti näin kallista tekniikkaa lähde tukemaan, kun rahat ovat muutenkin niin tiukassa.”
    Tavallinen sukankuluttaja ei siis ainakaan lähitulevaisuudessa pääse maistamaan oloa Wash & Go -sydänkyborgina. Elämä Wagnerinakin on toistaiseksi utopiaa, koska sikojen sydänten siirrossa ihmisiin on ilmennyt lukuisia ongelmia. Mutta toivoa on. Tutkimukset jatkuvat.

Mika Kukkonen
Kuva: Lehtikuva