Punaiset pillerit ovat tutkitusti parempia särkylääkkeitä kuin siniset. Rukous parantaa flunssan ja puhdas vesi syövän. Ihmeitä? Huuhaata? Ei, vaan lumetta.
Plasebosta eli lumelääkityksestä on kyse silloin, kun potilasta hoidetaan tavalla, jolla ei objektiivisesti katsoen ole parantavaa vaikutusta. Plasebovaikutus edellyttää, että potilas uskoo saavansa tehokasta ja vaikuttavaa hoitoa. Plasebo voi olla esimerkiksi sokeripillereiden määrämistä särkyyn.
Lääketieteessä lumeen on arvioitu auttavan noin kolmannesta potilaista. Positiivisia tuloksia on saavutettu ainakin erilaisia kiputiloja, verenpainetautia ja astmaa hoidettaessa.
Plasebon vaikutus ei ole yksinomaan psyykkistä. Lääkkeiksi väitettyjen pillereiden syöminen aiheuttaa usein fyysisiäkin vaikutuksia, esimerkiksi pulssin ja verenpaineen kohoamista. Plasebo on aiheuttanut myös hiusten kasvua kaljuuntuvilla miehillä.
Eräässä tutkimuksessa koehenkilöille hierottiin vasempaan käteen myrkkymurattia ja oikeaan neutraalia, allergisoimatonta yrttiä. Koehenkilöille väitettiin kuitenkin neutraalia yrttiä myrkylliseksi ja päinvastoin. Kuinka ollakaan, kaikille kolmelletoista koehenkilöille puhkesi ihottuma ”väärään” käteen.
Lumeen fysiologisten vaikutusten syntyminen on arvoitus. Ilmiötä on selitetty jopa yksinkertaisella ehdollistumisella. Kun potilas on toistuvasti parantunut valkotakkisen henkilön annostelemilla lääkkeillä, psyyke ja elimistö on tottunut saamaan apua vaivoihinsa ja parantaa itse itsensä. Mutta miten?
Tutkimuksissa on havaittu, että elimistön tuottamilla luonnollisilla opiaateilla, endorfiineillä, on tekemistä lumevaikutuksen kanssa. Torinon yliopiston tekemässä tutkimuksessa plasebolla aikaansaatu kipua lievittänyt vaikutus saatiin katoamaan lääkkeellä, joka estää endorfiinien välittymisen.
Arvellaan, että potilaan usko paranemiseen laukaisee endorfiinien välityksen, jolloin keho alkaa parantaa itse itseään. Hurjimmassa esimerkissä lumeen voimalla on taisteltu jopa syöpää vastaan.
Kliinisen farmakologian professori Pertti Neuvonen kertoo, että lääketiede tuntee tällaisia tapauksia ”pilvin pimein”. Mutta hän suhtautuu yksittäisiin plasebokertomuksiin epäilevästi.
”Kontrolloitu tutkimus ja yksittäistapaukset ovat kaksi eri asiaa. Yksittäistapauksissa ihmeparanemisia saattaa tapahtua, mutta niistä ei voi päätellä mitään pitkälle menevää. Joskus saattaa olla kyse virhediagnoosista: vaiva ei olekaan niin vakava kuin on luultu.”
Jos tutkimuksista etsii toinen toistaan mystisempiä plaseboparanemisia, syntyy helposti näkökulmaharha. Jos tutkimus ei ole suunniteltu nimenomaan plaseboilmiön selvittämiseen, taudin normaali kulku ja luonnollinen paraneminen ajan myötä jää helposti huomioimatta.
Yli sataa puhtaasti lumeen vaikutusta käsitellyttä, oikealla tavalla satunnaistettua tutkimusta analysoitaessa plasebon havaittiin vaikuttavan vain silloin, kun potilaita pyydettiin selostamaan hoidon vaikutuksia avoimella asteikolla. Lumeen teho oli siis tilastollinen ja subjektiivinen. Objektiivista apua ei ollut.
Joko-tai-kysymykseen, vaikuttiko hoito vai ei, lumeella ei ollut edes subjektiivista vaikutusta.
Homeopatian ynnä muiden hömppähoitojen arvellaan saavuttavan toisinaan tuloksia juuri plaseboilmiön takia. Terveen järjen – ja tutkimustenkin – perusteella paraneminen on tehokkaampaa, jos hoitohenkilökunta on innostunutta, empaattista ja itsekin lääkityksen parantavaan voimaan uskovaa.
Vaihtoehtoisen lääketieteen otaksutaan onnistuvan hyödyntämään näitä kokemuksia paremmin kuin perinteinen lääketiede.
Miksei plaseboa sitten käytetä yleisemmin hoitotyössä, jos se kerran edes joissain tapauksissa parantaa potilaita?
Vakavimmillaan lumeen käyttö saattaa olla suorastaan haitallista. Plasebo voi esimerkiksi tuudittaa potilaan valheelliseen turvallisuudentuntuun: potilas ei kuuntele kehonsa ääntä ja saattaa jättää todelliset oireet huomiotta uskoessaan saavansa tehokasta hoitoa.
Sitä paitsi plaseboilmiö on tietysti mukana jokaisessa toimivassakin lääkehoidossa. Olisi naurettavaa määrätä potilaalle olematonta kivunlievitystä, jos tieteellisesti tutkittu keino on olemassa.
Lisäksi lumeen käyttö ei ole eettisesti kestävää. ”Haluaisitko itse saada tehotonta lääkitystä syöpään tai vakavaan masennukseen, jossa itsemurhariski on suuri?” kysyy Neuvonen.
Ville Simil
Kuva: Jenny Ersaari
