Japanilainen animaatio, ANIME, on nykyisen kaltaisena syntynyt pitkälti Osamu Tezukan (1928-1989) ansiosta.
Kärjistetysti sanottuna Tezukan isosilmäiset ja pallopäiset hahmot ja mielikuvitukselliset juonet syöpyivät Japanin sodan jälkeisten sukupolvien tajuntaan ja loivat massiivisen sarjakuva- ja animaatio- eli manga- ja anime-teollisuuden.
Aina kuolemaansa saakka tuottelias Tezuka loi kymmeniä tarinoita sarjakuvina, elokuvina ja tv-sarjoina. Lännessä näistä tunnetaan ehkä parhaiten Astro Boy (Tetsuwan Atom) ja Jungle Emperor Leo (Janguru no teio). Jälkimmäinen siksi, että Disneyn piirretty Leijonakuningas varasti ideansa lähes sellaisenaan Tezukalta. Jotain Tezukan suosiosta kertoo, että Astro Boyn mukaan on nimetty jopa sushiravintolaketju.
Merkkitapaus onkin se, että Tezukan varhaisesta, Japanissakin aiemmin vähemmän tunnetusta sarjakuvasta on nyt tehty elokuva.
Tarina kertoo, että vielä melko tuntematon, lääketieteen opintojen ohella sarjakuvia piirrellyt nuori Tezuka näki julisteen Fritz Langin Metropolis-elokuvasta ja juliste innoitti häntä luomaan kokonaisen maailman. Vuoden 1949 aikana syntyi jatkokertomus Metropolis.
90-luvun puolivälissä kultti-anime Akiran ohjaaja Katsuhiko Otomo ja Galazy Express 999 animaatiostaan tunnettu animaattori Rintaro tapasivat Tezukalle omistetun tv-ohjelman kuvauksissa. Ohjelmassa he keksivät tehdä Tezukan varhaisista töistä elokuvan. Elokuvan pohjaksi valittiin Metropolis.
Akira-animaationsa ihailemalleen Tezukalle omistanut Otomo ryhtyi käsikirjoittamaan sarjakuvan pohjalta elokuvaa, ja ohjaajaksi valittiin 60-luvulla Tezukan kanssa työskennellyt Rintaro.
Jo Metropoliksen taustan vuoksi jokaisen animen ystävän nähtävä on se. Vaikka elokuvan tarina on paikoitellen kliseinen, se on hämmästyttävän monitasoinen ja täynnä viittauksia. Niitä voi löytää niin Langin elokuvaan kuin Blade Runneriin.
Ennen kaikkea Metropolis on henkeäsalpaavan näyttävä. Tezukan pallopäätyyli on nostalgisesti säilytetty, mutta jälkeä on nykyaikaistettu. Tietokoneanimaation mahdollisuuksia on hyödynnetty komeasti suurkaupungin luomisessa.
2000-luvun piti olla japanilaisen animaation vuosikymmen. Kasvavasta suosiosta huolimatta anime ei ole vielä löytänyt tietään suuren yleisön sydämeen lännessä: komeiden anime-elokuvien sijaan pajatson tyhjensi Pokemon-piirretty seuraajineen. Vaikka japanilaisille pokemonit ja metropolikset ovat käytännössä samaa animea, on sääli, että massatavara on täällä voittanut laadun.
Vaikka animaatioita ei katsota, anime-estetiikka on viime vuosina valloittanut maailmaa. Suomalaisetkin yritykset hkl:stä hammaslääkäriin hyödyntävät japanilaistyylisiä hahmoja mainoksissaan. Erilaiset tv- ja pc-pelit, kuten elokuvankin poikinut Final Fantasy, tuovat anime-tyylin yhä useammin viihteenkuluttajan käsiin.
Ehkä muutaman vuoden kuluttua isosilmäiset ja pallopäiset hahmot ovat syöpyneet sukupolven tajuntaa myös lännessä.
Vuosituhannen vaihteen animen lippulaivan piti olla vuonna 1997 valmistunut Prinsessa Mononoke (Mononoke hime). Odotukset olivat korkealla, kun Disney osti levitysoikeudet elokuvaan, ja antoi käännöstyön käsikirjoittajaguru Neil Gaimanin tehtäväksi.
Projekti venyi ja venyi. Viimein valmistuttuaan englanninkielinen versio keräsi maailmalla kohtalaisen yleisön, mutta Suomessa elokuvaa ei ole näytetty teattereissa. Erään väitteen mukaan syy olisi se, että oikeudet omistavan Buena Vistan Suomen päässä ei vain tykätty leffasta. Se on kummaa, sillä kotimaassaan aikoinaan kaikki yleisöennätykset rikkonut elokuva on häikäisevän hieno.
Prinsessa Mononoken on ohjannut nyky-animen suurin nimi Hayao Miyazaki, joka tunnetaan Suomessa ehkä parhaiten Porco Rossosta, taistelulentäjäsiasta kertovasta animaatiostaan.
Heikki valkama
Metropolis ja Prinsessa Mononoke
Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla 20.-30.9.2001.
