11. toukokuuta 2001
Teksti:

Ranskalaiselta muotilehdeltä nimensä lainannut Depeche Mode kuulostaa tuoreella Exciter-levyllä muodikkaammalta kuin koskaan aikaisemmin 21-vuotisen uransa aikana.
    Depeche Mode on vaikuttanut valtavasti 1980-90-lukujen musiikkiin. Yhtye on mainittu usein, kun niin elektronista musiikkia soittavilta kuin metalliyhtyeiltäkin on kysytty niihin vaikuttaneita bändejä. dm ei ole koskaan seurannut musiikillisia trendejä eikä sanan ahtaassa merkityksessä asettanutkaan niitä. Suoranaisia seuraajia on ollut harvassa, sillä Depeche Moden kopioimista ei kukaan ole uskaltanut edes yrittää.
     Bändillä on pieni mutta sitäkin innokkaampi ihailijakunta. dm on myynyt vaivihkaa yli 50 miljoonaa levyä ja säveltänyt useita jättihittejä, mutta säilyttänyt mielikuvan pienen piirin kulttibändistä. Esimerkiksi suunnilleen samanikäiseen ja yhtä menestyneeseen U2:een verrattuna Depeche Mode on suuri tuntematon.
     Eikä ihme. Depeche Mode on maailman tinkimättömimpiä yhtyeitä. Se on pysynyt itselleen uskollisena lähtemättä keinotekoisesti rikkomaan rajojaan. Selkeä, omaperäinen tyyli on ollut Depeche Modelle enemmän mahdollisuus kuin rajoite.
    Depeche Moden tapa käsitellä pohjimmiltaan perinteistä poplaulua on täysin omanlaisensa. Pinta on pettävä: ensikuulemalta vähäeleinen ilmaisu kätkee taakseen ovelaa rytmiikkaa ja suuria tunteita. Tulkinnoissa on dynamiikkaa, vaikka soiton nyanssit ovat vähissä. Tapa yhdistellä kylmiä konetaustoja sielukkaaseen, paikoin jopa hengelliseen tunnelmointiin toimii harvinaisen onnistuneesti.
    Laulaja Dave Gahanin kuvauksen edessä ei voi kuin nostaa kädet pystyyn. Exciteria tuskin voi kuvailla paremmin kuin sanomalla sen olevan ennen julkaisemattomista kappaleista koottu Depeche Moden Greatest Hits.

Rammsteinin kaltaisella yhtyeellä ei pitäisi olla mitään edellytyksiä myydä yhtään levyä pienen saksalaisen teollisuusmetalliyhteisön ulkopuolella. Mutta kun yhtye pääsi mukaan Lost Highway – ja Matrix-elokuvien ääniraidoille, se myi platinaa Yhdysvalloissa.
    Kraftwerkin jälkeen Rammstein on kaikkien aikojen menestynein saksalaisyhtye, mikä ei ole ihme, sillä Rammstein on Kraftwerkin jälkeen kaikkien aikojen toinen hyvä saksalaisyhtye.
     Huhtikuussa ilmestyneellä Mutter-levyllään Rammstein osoittaa olevansa harvinaisen tyylitajuinen metallibändi. Rammsteinin riffihirviöiden, kitaravallien ja teollisuusmetelin takana piilottelee oivallisia popmelodioita. Vaikka ulosanti on wagneriaanisen mahtipontista, musiikillinen kekseliäisyys estää kokonaisuuden ylilyönnit.
    Mutter onkin nimenomaan sovitustaidonnäyte. Rammsteinin rytmimusiikissa kappaleen alku tietää lopun: jokainen sample sekä kuoro- ja jousisovitus on insinöörimäisen huolellisesti asennettu täsmälleen oikealle paikalleen. Vaikutelma on pelottava.
    Saksan kieli on viimeinen Rammstein-koneiston osat yhteen liittävä mutteri. Kun Till Lindemann nukkumatista kertovassa avauskappaleessa raakkuu ”mein Hertz brennt”, äitiä tulee ikävä. Muutamassa englanninkielisessä kokeilussaan Rammstein on ollut huomattavasti vaisumpi.
     Black Sabbathin ylösalaisin kääntämästä krusifiksista alkaen metalligenreen on kuulunut arveluttavien asioiden kanssa flirttaileminen. Harvoin on kuitenkaan nähty niin tyylipuhdasta ja taitavaa mediamanipulaatiota kuin Rammsteinilla.
    Kun yhtye käytti Depeche Mode -lainansa Strippedin videolla natsien propagandafilmien ohjaajan Leni Riefenstahlin elokuvista leikattuja pätkiä, valtaisan kohun syntyminen oli varma.
    Yhtye pääsi tietenkin kuin koira veräjästä vetoamalla siihen tunnettuun seikkaan, ettei Riefenstahl varsinaisesti koskaan ollut natsi, vaan ainoastaan kolmannen valtakunnan laskuun työskennellyt ohjaaja.
     Pelkkä shokeeraaminen ei tietenkään kanna pitkälle. Rammsteinilta löytyy myös huumorintajua ja itseironiaa. Yhtyeen tulevat livespektaakkelit ovat mitä todennäköisimmin absurdia komiikkaa parhaimmillaan: testosteronia uhkuva yleisömassa huutamassa nyrkit tanassa äitiä on pakosta ratkiriemukas näky.


Depeche Mode: Exciter. (Mute)


Rammstein: Mutter. (Motor)

Ville Similä