27. huhtikuuta 2001
Teksti:

Oikeuspsykiatrille ja -psykologille on valtava haaste ymmärtää, että kaikissa kulttuureissa kypsä ja riippumaton ihminen ei toimi samalla tavalla kuin suomalaisessa kulttuurissa oletetaan”, toteaa dosentti Anna Maria Viljanen Helsingin yliopistosta.
    Oikeuspsykologiassa käytettyjen testien ja muiden diagnoosimenetelmien kulttuurisidonnaisuudesta pitäisi Viljasen mukaan keskustella, sillä rikolliset kansainvälistyvät, joten oikeuspsykiatrit ja -psykologit tutkivat yhä useammin vieraassa kulttuurissa kasvaneita ihmisiä.
    Valtakulttuurin ja vähemmistöjen edustajat ovat mielentilatutkimuksissa kahden kerroksen väkeä. Niin sanotun transkulttuurisen psykologian edustajat ovat vuosikymmeniä kritisoineet persoonallisuus- ja älykkyystestien kulttuurisidonnaisuutta. Esimerkiksi brittiläisissä tutkimuksissa on huomattu, että karibialaissyntyiset mielenterveyspotilaat ovat eriarvoisessa asemassa englantilaisiin verrattuna.
    Ulkomaalaisia ja vieraskulttuurisia tutkittavia on Suomessa tähän asti ollut vähän, kertoo Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksessa oikeuspsykiatrian ylilääkärinä toiminut Kerstin Kronqvist.
    ”Oikeuspsykiatriassa ei varmasti vieläkään osata ottaa huomioon sitä, että vieraasta kulttuurista tulevien tapa ilmaista itseään on usein erilainen kuin valtaväestön”, Kronqvist toteaa. Hänen kokemustensa mukaan kulttuurien erilaiset käyttäytymismallit saattavat syytettyä testattaessa haitata tutkittavan ymmärtämistä.
    ”Kaikissa kulttuureissa ei eletä meikäläisen ääriyksilöllisen ihmiskäsityksen mukaisesti. Tämä on varmasti yksi suurimmista ongelmista, kun yritämme ymmärtää vieraista kulttuureista tulevia tutkittavia”, Kronqvist sanoo.
    Suomessa psykologisissa testeissä eriarvoisessa asemassa ovat perinteisesti olleet romanit. ”Romanien kieli, tavat ja koko kulttuuri ovat niin erilaisia, että se näkyy psykologisten testien tuloksissa selvästi ”, kertoo Viljanen. Hän vertaili väitöskirjassaan suomalaisten ja romanien mielentilalausuntoja.
    Romaneiden persoonallisuuden tutkimista haittaa sama yksilöllisyyden korostuminen, jonka vuoksi länsimaisten ihmisten on vaikea ymmärtää vieraskulttuurisia ihmisiä. ”Suku ja perhe ovat muista kulttuurista tuleville paljon tärkeämpiä kuin meille pohjoisessa kasvaneille. Korostamme yksilöllisyyttä ja pidämme helposti perinteisessä perheyhteisössä elävää ihmistä lapsen asteelle jääneenä”, Viljanen sanoo.
    Viljasen mukaan esimerkiksi äitinsä kanssa psykiatrin tai psykologin vastaanotolle tulevaa eronnutta romaninaista ei pitäisi kummeksua lapsen asteelle jääneenä persoonallisuutena. Omassa kulttuurissaan hän tekee juuri niin kuin aikuisen naisen kuuluu.

Rikoksesta syytettyjen mielentilatutkimuksissa nojaudutaan oppiin ihmisen psyyken universaaliudesta. Tutkimuksissa käytettävien psykologisten testien perusolettamus on, että ihmisen älykkyys, tunteet ja sosiaalisuus ovat tiettyyn rajaan asti samanlaisia kaikissa kulttuureissa.
    ”Psyyke on universaali, ja tämän oletuksen mukaan on viisasta toimia. Pitäisi vain ymmärtää se, että kaikilla ihmisillä kulttuurista riippumatta on kyky tuntea iloa ja surua, mutta tavat ilmaista niitä ja antaa niille merkityksiä ovat hyvin erilaisia”, Viljanen sanoo.
    Tutkittavien testaamisessa käytettävässä kognitiivista älykkyyttä mittaavassa wais-testissä on runsaasti kielellisiä tehtäviä, jotka edellyttävät valtakulttuurin tietoja ja taitoja. Viljanen tietää, että jo romanien tapa käyttää suomen kieltä eroaa niin paljon valtaväestöstä, että heille monet sanat saattavat merkitä eri asioita kuin suomalaisille.
    ”Älykkyystesteissä on osioita, jotka mittaavat jonkinlaista koulusivistystä edellyttävää trivialpursuitmaista tietoa. Kouluja käymättömillä romaneilla ei sellaista ole”, Viljanen kertoo.
    Viljasen mukaan romanit eivät ole suomalaisia tyhmempiä. Älykkyystestit vain mittaavat usein asioita, joita romanikulttuuri ei tunne tai pidä merkityksellisenä. ”Käsitys romanien heikkolahjaisuudesta löi leimansa aiemmin koko väestöön ja vaikuttaa varmasti edelleen”, hän sanoo.
     Myös persoonallisuustestit, esimerkiksi mmpi-testi, toimivat paremmin valtakulttuurin kuin vähemmistöjen edustajilla. ”Romanit eivät pysty vastaamaan läheskään kaikkiin persoonallisuustestien kysymyksiin, koska ne kysyvät niin sanotusti sopimattomia asioita, joista heidän kulttuurissaan on mahdotonta puhua”, Viljanen kertoo.
    Esimerkiksi ihmisen ruumiintoiminnoista tai seksuaalisuudesta kyseleminen on romanikulttuurista tulevalle ihmiselle yhtä hämmentävää kuin suomalaisille olisivat insestiä koskevat kysymykset.
    ”Miten psykologi pystyy tulkitsemaan romanitestattavan kertomaa ihmisten välisistä suhteista, kun eri kulttuurista tulevien yhteisöt eivät ole ihmissuhdedynamiikaltaan lainkaan samanlaisia kuin suomalainen yhteiskunta?” Viljanen kysyy.

Henkisten lahjojen lisäksi myös arviot syytettyjen syyntakeisuudesta ovat vaihdelleet kulttuurin mukaan, väittää Viljanen. Vielä 1980-luvulla monien romanisyytettyjen syyntakeisuuden todettiin alentuneen, kun he nykyään tekevät rikoksensa täydessä ymmärryksessä.
    Suomalaisten joukossa on sen sijaan enemmän tutkittavia, jotka ovat todella pahasti psyykkisesti sairaita eli ymmärrystä vailla. Viljasen tulokset ovat yllättäviä, sillä ihmiset sairastavat kaikissa kulttuureissa yhtä paljon vakavia psykooseja, kuten skitsofreniaa. Tämä antaisi olettaa, että suomalais- ja romanitutkittavat kärsisivät yhtä paljon vakavista mielisairauksista.
    ”Suomalaiset vaikuttavat lausunnoissa romanirikollisiin verrattuna paljon sairaammilta. Yksi syy tähän saattaa olla se, että psykiatrit ja psykologit osaavat tulkita heidän käyttäytymistään osuvammin”, Viljanen sanoo.
    Romanit puolestaan saattoivat sairastua vakavaan mielenterveyden häiriöön vankilassa ollessaan mutta paranivat näistä vaivoista yleensä nopeasti. Viljasen mukaan tähän saattaa olla syynä suvun ja perheen tuki, joka auttaa romanirikollisia paranemaan.
    Kerstin Kronqvistin mukaan linja syyntakeisuus lausunnoissa on viime aikoina selkiytynyt, kun entiset ”alentuneesti syyntakeinen” – lausunnot ovat vähentyneet. Kronqvist pitää ilmiötä seurauksena siitä, että entistä useammin lausunnon takana on oikeuspsykiatriaan erikoistunut henkilö eikä yleispsykiatri.
    ”Aiemmin alentuneesti syyntakeisen lausuntoon saatettiin päätyä jopa säälistä. Nykyään sen sijaan oikeuspsykiatrit määrittelevät tarkemmin, millaisessa mielentilassa henkilö on todella ollut rikosta tehdessään ja kuinka häiriintynyt hän on”, Kronqvist kertoo.
    Viljanen olettaa, että myös romanirikolliset istuvat tämän kehityksen mukaisesti pidempiä vankilatuomioita kuin ennen. ”Kysymys on myös oikeuspoliittisesta ongelmasta”, hän sanoo.
    Kronqvist on samaa mieltä: syy koventuneisiin tuomioihin on myös lain soveltamisessa eikä pelkästään psykiatriassa. ”On esimerkiksi esitetty, että oikeuspsykiatrit olisivat vastuussa siitä, että Suomessa on enemmän elinkautisvankeja kuin aikaisemmin. Näin ei kuitenkaan ole. Tuomioistuin antaa tuomiot itsenäisesti. Psykiatri vain laatii lausunnon”, hän sanoo.

Anna-Kaisa Pitknen
Kuva: Katriina Koskinen