27. huhtikuuta 2001
Teksti:

”Porno ei perinteisesti kuulu naisten kulttuuriin. Se on ollut miesten aluetta kahdessa mielessä. Se on monille tuttua jo nuoruudesta ja se on pitkälti miesten tekemää”, sanoo pornokulttuuria tutkinut Kaarina Nikunen Tampereen yliopistosta.
Oikeasti väitteet siitä, että naiset eivät kuluttaisi pornoa tai että heitä kiinnostavaa pornoa ei olisi olemassa, eivät Nikusen mukaan pidä paikkaansa. Naiset kyllä katsovat ja varsinkin lukevat pornoa, mutta puhuvat harvemmin harrastuksestaan avoimesti.
”Sanoihin kätketty porno on ilmeisesti sallitumpaa naisille. Tyttöjen seksuaalinen kasvatus on monimutkainen ja pitkä prosessi, kun taas poikien oletetaan olevan heti jyvällä asiasta.”
Perusporno tehdään edelleen hyvin miehisestä näkökulmasta, ja päämääränä on saavuttaa siemensyöksy keinolla millä hyvänsä. Naisen nautinto tulee hyvänä kakkosena heti miehen nautinnon jälkeen.
”Pornolehdissä tämä ilmenee pikemminkin tarinoiden kautta, kuvat eivät tee niin selvää eroa naisen ja miehen kiihottumisen välillä. Sukupuoliasetelmaa enemmän kritisoin kovaa pornoa siitä, että se on niin suorituskeskeistä.”
Monet pornobisneksessä olevat naiset ovat niin sisällä pornon konventioissa, etteivät hekään tuota erilaista materiaalia. Poikkeuksia toki on. Nikunen mainitsee esimerkiksi Annie Sprinklen, entisen prostituoidun ja pornotähden, jonka tekemää pornoa voisi luonnehtia myös performanssitaiteeksi.

Pornokuvissa miehet ja naiset esiintyvät Nikusen mukaan tasa-arvoisesti: molemmat sukupuolet on esineellistetty. Sekä mies että nainen ovat aktiivisia toimijoita, joskaan valtavirtapornossa miehet eivät ole samalla lailla esillä kuin naiset.
Nikusen mielestä naisen rooli on ongelmallisempi Playboy-tyyppisessä pehmopornossa, joka on usein mainostanut itseään seksuaalisena vapauttajana. Naiset ovat kuvissa selvästi esillä, mutta tekstissä seksistä ei puhuta ja naiset esitetään ikään kuin omasta seksuaalisuudestaan tietämättöminä kunnon tyttöinä.
”Naiset eivät muka saisi olla seksuaalisesti aktiivisia. Mutta täytyy muistaa, että porno ei ole syy sukupuoltenväliseen eriarvoisuuteen, se vain ilmentää sitä.”
Ja aina on tilaa vaihtoehtoisille tulkinnoille. ”Pornokuvan nainen ei välttämättä ole uhri vaan hänet voi nähdä seksuaalisubjektina, joka nauttii paikastaan katseiden kiinnittäjänä. Nainen, joka katselee pornolehtiä, voi samaistua kuvan naiseen ja tuntea olonsa katseen kohteena nautinnolliseksi”, Nikunen kirjoittaa artikkelissa Pornokuva ja naisen siveä katse, joka on julkaistu kirjassa Naisen naamio, miehen maski.

Evoluutiopsykologiaa tutkinut sosiologi Heikki Sarmaja sanoo, että naisille suunnattua pornoa olisi jo olemassa, jos sille olisi kysyntää.
”En usko, että pornolle tulee enemmän kysyntää, kun naiset vapautuvat yhä enemmän. Pikemminkin naisten seksuaalikulttuuri alkaa muistuttaa yhä vähemmän miesten kulttuuria.”
Evoluutio on suosinut miehiä, jotka ovat yrittäneet hankkia niin paljon partnereita kuin mahdollista. Naiset taas eivät ole koskaan hyötyneet useiden miesten kanssa parittelusta, sillä se ei ole lisännyt lasten lukumäärää tai laatua. Naiset ovatkin olleet kiinnostuneita miehen geneettisestä laadusta ja kyvystä huolehtia jälkeläisistä.
”Naisen lisääntymisuralla 4-5 lasta on ollut iso investointi, ja miesten kyky huolehtia jälkeläisistä on vaihdellut suuresti. Teoriassa miehet ovat voineet paritella vaikka sadan naisen kanssa ja saada liudan jälkeläisiä, joista ei ole tarvinnut huolehtia.”
Tätä tukee se, että missään ei ole kulttuuria, jossa seksistä ei olisi naisille ylitarjontaa. Naiselle on aina tarjolla jonkinlainen mies, etenkin jos nainen laskee kriteereitään. Mutta niin naiset eivät juuri koskaan tee.
”Kahdeksikon naiselle on korkeampi kynnys mennä sänkyyn viitosen miehen kanssa kuin toisinpäin. Nainen kokee voimakasta seksuaalista inhoa, jos joku ällö lähestyy häntä baarissa.”
Miehet kiihottuvat nähdessään hedelmällisyysikäisiä naisia, joiden hedelmällisyysindikaattorit ovat paikoillaan. Hyvä peppu, isot tissit, kapea vyötärö, riittävä rasvaprosentti sekä nännien, huulten ja häpyhuulten värillinen iho saivat jo esi-isät villiintymään. Myös esiäideille esi-isien ulkonäkö oli tärkeää, mutta lähinnä todisteena hyvistä geeneistä. Miehillä kun ei edes ole ulkoisia hedelmällisyysindikaattoreita.
Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö mies ja nainen kiihottuisi yhtä rajusti. Heillä on vain siihen erilaiset virikkeet. Pornografian perusidea onkin siksi naiselle käsittämätön.
”Nainen voi tarkastella miestä pitkäänkin, mutta mies pääsee parittelunhaluiseksi kymmenessä sekunnissa. Nainen lykkää parittelua niin pitkään kuin voi, jotta saa kumppanista riittävästi informaatiota. Mies voi aivan hyvin paritella tuntemattoman kanssa, mutta nainen odottaa mieheltä kiintymystä ja rakkautta. Naisen heräteseksikin on valikoivampaa.”
Osa naisista kiihottuu tietenkin visuaalisista ärsykkeistä, kuten lihaksikkaista, kauniista miehistä, mutta suurin osa ei kiihotu. Tuntematon, erektiota esittelevä mies on evoluutiohistoriallisesti herättänyt naisessa lähinnä halun juosta karkuun.
”Melkein kaikki miehet ovat kiinnostuneita pornosta, eikä tässä ole kyse emansipaation asteesta vaan psykologisesta erosta.”
Paljaimmillaan pornoteollisuus myy masturbaatiofantasioita, jotka eivät kiinnosta naisia. Avain tämän ymmärtämiseen on Sarmajan mukaan siinä, että molemmat sukupuolet kiihottuvat naisen ruumiista. Niin naisten- kuin miestenlehdissäkin on naisen kuvia. Mies fantasioi kauniista naisesta. Nainen samastuu kuvien naiseen ja fantasioi itsestään miestä kiihottavana objektina.
”Jotta naisille onnistuttaisiin tekemään hyvää pornoa, naisen oma vartalo pitäisi saada kuvaan. Mies ei kuvittele omasta vartalostaan juuri mitään, ja tämä on helppo toteuttaa pornografiassa. Kirjallisen naisviihteen naishahmoihin naisten on helpompi samastua.”
Sarmajan mukaan miehet eivät näe pornokuvia yhtä naista alistavina kuin naiset. Ja onhan naisella myös seksuaalista valtaa: hän säilyttää loppuun asti mahdollisuuden kieltäytyä seksistä. Raiskaus on naiselle siksi niin hirvittävä asia, koska siinä hänen valintansa ylitetään täysin.
Sarmaja ei kiellä, etteivätkö naiset kuluttaisi pornoa. Monissa avioliitoissa käytetään pornoa vaikkapa torjumaan miehen seksuaalista kyllästymistä kumppaniinsa.
”20 vuotta sitten ajateltiin, että sairaat katsovat pornoa, 10 vuotta sitten, että keskenkasvuiset, ja nyt kunnolliset suomalaiset pariskunnat katsovat pornoa ennen lauantai-illan saunaa.”
Sarmajan mukaan kulttuuri määrittää seksuaalisuutta elämänalueista vähiten. Evoluutio on sallinut, että kulttuuri ohjaa ihmisen käyttäytymistä enemmän kuin minkään muun eläimen, mutta lisääntyminen on liian tärkeää, jotta se voisi olla vain kulttuurin päähänpistojen varassa.
”Ihmiset ovat kulttuurin suhteen konformisteja ja esittävät siveämpiä kuin ovatkaan, mutta samalla heillä on meneillään kaikenlaisia salaisia vipinöitä.”
Nikunen suhtautuu biologismiin skeptisesti, mutta hänkään ei kiellä, etteikö biologisella sukupuolella olisi vaikutusta.
”Kulttuuri määrittelee, kuka voi lähteä pornobisnekseen ja mikä on sallittua. Se ei ole yksinkertaisesti naisen oma asia vaan myös yhteiskunnan. Eikä ole olemassa kulttuurista vapaata markkinataloutta.”

”Mitä! Eivätkö naiset katso pornoa?” huudahtaa Sari Skott pornoa maahantuovasta Bestseller Film Finlandista.
Vaikka Skott tietää työnsä puolesta, että naiset kuluttavat pornoa, hän vahvistaa, että naisille suunnattua pornoa tehdään edelleen ”hirveän vähän”.
”Meiltä sitä kysellään paljon, ja mekin olemme kyselleet sitä tuottajilta. Tällaista pornoa tuottavia yhtiöitä on kyllä olemassa, mutta pitäisi olla todella aktiivinen, jotta niitä löytäisi.”
Ongelma on Skottin mukaan lähinnä siinä, että naisia on bisneksessä vähän. Naiset strippaavat ja esiintyvät elokuvissa mutta tekevät harvemmin päätöksiä.
”Kun aloitin alalla, kuulin usein, että nainen ei voi olla seksibisneksessä tiskin takana tai omistajana. Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja nykyisin naisena olemisella on jopa markkina-arvoa.”
Kahdenkymmenen viime vuoden aikana miestä on alettu visualisoida yhä enemmän, ja naisille suunnattuja pornolehtiä ilmestyy. Mies asettuu yhä enemmän katseen kohteeksi, minkä huomaa esimerkiksi poikabändien videoissa.
Nikusen mukaan aika voisi olla kypsä naisille suunnatulle pornolle, mutta ongelmana on pornokulttuuri sinänsä. Porno on lajityyppinä kaavamainen, ja kaavojen rikkominen on vaikeaa.
Myös Skottin mielestä seksibisneksessä luotetaan liiaksi varmoihin hevosiin, eivätkä uudet pienet tuottajat pääse helposti pinnalle.
Nykynaiselle pornonkatselu aiheuttaisi tuskin syyllisyydentuntoja, vaikka naiset eivät vieläkään mainosta pornoharrastustaan. Kaksi-kolmekymppiset käyttävät pornoa eri tavalla kuin edeltävät sukupolvet. He eivät pidä pornoa ongelmana vaan pikemminkin seksielämänsä jatkeena.
”Ehkä naiset tarvitsevat myös emotionaalisia stimulantteja, mutta haluttomuus katsoa seksivideoita on pitkälti opittua”, Skott toteaa.
On tietenkin taloudellinen riski ryhtyä tuottamaan jotain aivan uudenlaista. Vaikka nykyisin huomioidaan paljon erilaisia kohderyhmiä, miehet ovat edelleen suurin ostajaryhmä.
”Ei se silti olisi taloudellinen floppi. Jonkin ison tuotteen kylkiäisenä se olisi erittäin kannattavaa”, Skott vakuuttaa.
Skott ei ennusta, kuinka kauan naispornoa joudutaan vielä odottamaan.
”Toivottavaa on, että se tapahtuisi seuraavan viiden vuoden aikana. Näkisin mielelläni, että olisi olemassa pornoa, jossa naiset olisivat luoneet atmosfäärin. Ei sen mitään miesten alistamista tarvitsisi olla.”

Kerttu Aitola
Kuva: Leena Jääskeläinen