27. huhtikuuta 2001
Teksti:

Massachusetts Institute of Technologyn professori Steven Pinkerillä on tähän kysymykseen erittäin hyvä vastaus.
    ”Naiselle ei olisi mitään hyötyä siitä, että hän kiihottuisi helposti nähdessään alastoman miehen. Hedelmällisellä naisella ei ole koskaan pulaa parittelukumppaneista, ja ostajan markkinoillaan hän voi valita parhaan mahdollisen aviomiehen, jolla on parhaat geenit tai muuta annettavaa vastineeksi naisen seksuaalisista palveluksista. Jos nainen kiihottuisi nähdessään alastoman miehen, miehet voisivat taivutella hänet seksiin riisuutumalla, ja tällöin naisen tinkimisetu vaarantuisi. Sukupuolten reaktiot alastomuuteen ovat kovin erilaisia: Miesten silmissä alaston nainen näyttää kutsuvalta. Naisten silmissä alaston mies näyttää uhkaavalta”, Pinker kirjoittaa kirjassaan How the Mind Works.
    Pinkerin selitys on yksiselitteinen vastaus suoraan kysymykseen. Mutta se ei ole sellainen vastaus, jonka nykyinen aika nielisi purematta.
    Miksi? Koska se murskaa ruhjovasti kaiken feministisen napinan siitä, että porno on patriarkaalisen yhteiskunnan väline, jolla alistetaan naista.
    Väite on mieletön. Silloin kun vaatteet riisutaan ja ihmisen intiimejä alueita katsellaan seksi mielessä, alakynteen joutuu mies eikä nainen. Tämä pitää paikkansa sekä pornoa ostettaessa että pornoa tuotettaessa.
    Pornoa nimittäin harvemmin ostetaan vapaaehtoisesti. Sitä ostavat sellaiset miehet, jotka eivät muuten saa seksiä. Miehet, jotka ovat jääneet tappiolle taistellessaan sosiaalisesta asemasta toisia miehiä vastaan ja jotka eivät pysty persoonallaan ja asemallaan hankkimaan kelvollista parittelukumppania.
    Tämän vuoksi minun on hyvin vaikea ymmärtää sitä, miksi feministit suhtautuvat niin kielteisesti pornoteollisuuden palveluita ostaviin miehiin. Eivät he osta pornoa nautinnonhalusta. He ostavat sitä, koska heillä ole muuta mahdollisuutta saada seksuaalista mielihyvää.
    Myös pornon tuottamisessa miehet ovat alakynnessä. Itse asiassa pornonäyttelijä on niitä harvoja ammatteja, joissa naisille maksetaan johdonmukaisesti parempaa palkkaa.
    Tämän ilmiön on dokumentoinut amerikkalainen feministi Susan Faludi kirjassaan Stiffed – The Betrayal of the American Man. Faludi perehtyi pornoon alan osaamiskeskuksessa San Fernando Valleyssä Kaliforniassa.
    Haastatellessaan pornoteollisuuden työntekijöitä Faludi havaitsi selkeän hierarkian. Pyramidin huipulla ovat ohjaajat ja halutuimmat naistähdet. Sitten tulevat yhden käden sormilla laskettavat luotettavat miesnäyttelijät, sitten tusinatuote naisnäyttelijät ja pahnan pohjimmaisina tavalliset miesnäyttelijät.
    Siinä missä naistähdelle maksettiin 4 000 dollaria päivältä, miesnäyttelijöille 300 dollaria oli käypä korvaus. Tosin sekin maksettiin vain, jos mies pystyi tuottamaan erektion ja ejakulaation kronometrin tarkkuudella, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.
    Tai kuten Faludin haastattelema näyttelij
    ä Jonathan Morgan totesi halutuimmista naistähdistä: ”Pornon hierarkiassa haluttu naisnäyttelijä saa valita, kenen kanssa hän nai, missä hän nai, käsikirjoituksen, jonka mukaan hän nai, sekä päivän, jolloin hän nai.”
    Pinkerin evoluutioon pohjautuvat selitykset ihmismielen toiminnasta ja Faludin kiihkoton analyysi pornoteollisuuden mekanismeista eivät vastaa kaikkiin pornoon liittyviin kysymyksiin tyhjentävästi. Mutta faktoillaan ne luovat kivijalan, joka unohdetaan valitettavan usein, kun pornosta aletaan keskustella nykyisessä kiusallisia totuuksia välttelevässä maailmassa.

Juhana Rossi
Kuvitus Leena Jääskeläinen

Steven Pinker: How the Mind Works. w.w. Norton & Company (pokkaripainos), 1999.
Susan Faludi: Stiffed – The Betrayal of the American Man. William and Morrow Company, 1999.