Helsingin yliopisto ei käytä opetusministeriön perusopetukseen suuntamaa rahaa kokonaan opetukseen.
Opetusministeriön perusopetukseen tarkoittamasta rahasta käytetään osa opetuksen oheistoimintoihin. Näitä ovat esimerkiksi tilakustannukset, kirjastomenot ja jotkin hallintomenot.
”Tämän hetken laskujen mukaan vaikuttaisi siltä, että perusopetukseen käytetään noin 11 prosenttia vähemmän kuin opetusministeriö on sille budjetissa osoittanut”, Helsingin yliopiston kvestori Ilkka Hyvärinen kertoo.
Perusopetukseen pitäisi käyttää opetusministeriön laskelmien mukaan noin puolet eli 48 prosenttia tutkinto-opetukseen suunnatusta rahoituksesta. Hyvärisen mukaan työajanseurantatietojen mukaan voidaan olettaa, että perustutkinto-opetukseen käytetään vain noin 37 prosenttia tutkintorahoituksesta. Hyvärinen painottaa, että prosentit eivät ole pilkuntarkkoja.
”Työajanseurantatietoihin tulee suhtautua tietyllä varauksella”, hän sanoo.
Yliopisto-opiskelijat ovat useaan otteeseen osoittaneet mieltään paremman opetuksen ja lisärahoituksen puolesta. Esimerkiksi viime syksynä järjestetyn ”Markka yliopistolle” -keräyksen tarkoituksena oli kiinnittää päättäjien huomio perusopetuksen ahdinkoon.
”Tuntuu hieman ristiriitaiselta, että sitten kun mielenosoitusten tuloksena saadaan hieman lisää rahaa opetukseen, yliopisto kuitenkin käyttää nämä rahat muihin menoihin”, kritisoi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (hyy) koulutuspoliittinen sihteeri Arto Aniluoto.
Kvestori Hyvärisen mukaan perusopetuksen ahdinko näkyy hyvin esimerkiksi siinä, miten dosenttiopetusta on leikattu rahapulan vuoksi.
”Nyt dosenttiopetukselle on tulossa rahoitusta suoraan keskushallinnosta, joten se ongelma on poistumassa, mutta silti monet opetusasiat vaatisivat edelleen parannusta”, Arto Aniluoto hyy:stä toteaa.
Aniluodon mukaan vika on opetusministeriön perusrahoitusmallissa. Mallissa ei ole huomioitu hallinto- ja tilakustannuksia riittävästi. Malli mahdollistaa sen, että valtio voi ottaa yhtäällä antamansa lisärahoituksen pois kiristämällä toisaalla.
”Kun opetukseen saadaan lisää rahaa, täytyy siitä maksaa osa pois muiden, esimerkiksi korotettujen kiinteistökulujen muodossa.”
Perustutkimuksen ja -opetuksen kannalta olisi järkevää, jos valtio ei kohtelisi yliopistoa liikelaitoksena. Silloin sen ei tarvitsisi maksaa markkinahintaisia vuokria opetustiloista, ja nämä rahat voitaisiin käyttää opetukseen, johon niitä todella tarvittaisiin, Aniluoto miettii.
”Tällä hetkellä huimat vuokrakustannukset syövät mielestäni liikaa opetuksen kakusta”, hän sanoo.
Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston johtajan Markku Mattilan mukaan yliopisto on periaatteessa autonominen sisäisissä rahanjakopäätöksissä. Toisaalta opetusministeriö velvoittaa yliopistoa kertomaan, mikäli se päättää käyttää rahoja eri tavalla kuin ministeriö on suunnitellut.
”Nämä ylimenevät prosentit kuuluvat uskoakseni kuitenkin yliopiston oman päätösvallan piiriin. Emme voi opetusministeriössä tarkkaan säädellä, mihin yliopiston sisällä rahoja käytetään”, Mattila toteaa.
Mattilan mukaan opetus ja tutkimus ovat asioita, joiden rahantarpeesta yliopisto on itse parhaiten selvillä. Hän toteaa samaan hengenvetoon, että opetusministeriö on kuullut opiskelijoiden vaatimukset paremmasta opetuksesta.
Tulosneuvotteluissa on Markku Mattilan mukaan mietitty erityisen paljon sitä, miten opetuksen laatua parannettaisiin ja määrää lisättäisiin.
”Opiskelijoiden vaatimukset opetuksen lisäämisestä on kyllä otettu vakavasti”, hän toteaa.
Mattila painottaa, että yliopiston rahoitusmalli elää koko ajan, ja mikäli siinä havaitaan puutteita, ne voidaan korjata.
”Ensi kesänä käydään jälleen tarkastelemaan rahoitusmallia uudelleen. Otamme mallista palautetta vastaan, ja mikäli korjattavaa löytyy, sitä täytyy muuttaa.”
Anna-Kaisa Pitkänen
Kuva: Mika Lietzen
