27. huhtikuuta 2001
Teksti:

Oireet: Tuntuu kuin se olisi pudotettu maailmaamme avaruudesta, eikö vain?
    Tiedättehän, kirkko. Kaikki muu tässä maailmassa tuntuu enemmän tai vähemmän järkeenkäyvältä. Mutta sitten meillä on tämä muusta maailmasta irrallaan oleva instituutio, joka kerää veroja ja haluaa tuomita sinut.

Diagnoosi: Suomalaisista 85 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Toisin sanoen 85 prosenttia suomalaisista on jäsen aatteellisessa järjestössä, joka tuomitsee abortit, pitää homoseksuaalisuutta luonnonvastaisena, pitää naista heikompana astiana, kannattaa avioliittoa, siunaa aseita ja kylpee jäseniltään kerätyissä rahoissa sen sijaan että auttaisi niillä apua tarvitsevia.
    Jos kirkolta kysyy, onko asia näin, saa paljon pehmeämmät ja kiertelevämmät vastaukset. Nykyään kirkko on omien sanojensa mukaan hyvinkin suvaitsevainen. Ei se oikeasti ole.
    Kun me kaikki tapaamme muutenkin olla taipuvaisia masentuneisuuteen (elämä on skeidaa, tiättekste), tarvitsemmeko me tällaista järjestöä, joka haluaa saada meidät tuntemaan syyllisyyttä kaikesta, mikä tuottaa meille iloa? Kuka on antanut kirkolle oikeuden sanoa, mikä on moraalisesti hyväksyttävää ja mikä ei? Jos näihin asioihin puuttuminen ei ole valtion asia, se ei varmasti saa olla kirkonkaan asia.
    Lehteilin kerran sitä Raamattua. Se on pirulainen kirjaksi. Se näyttää pieneltä, mutta siinä on hämmästyttävän ohuet sivut ja pieni präntti. Ja ihan himmeitä juttuja! Jos se on jumalan sanaa, jumalalle tekisi hyvää käydä välillä ulkona vähän tuulettumassa.
    Kirkon verkkosivujen mukaan uusi testamentti ei tuomitse alkoholin kohtuukäyttöä, mutta ”juominkeja se pitää pakanallisena menona”. Paavali neuvoo: ”Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi.” (Room. 14:21). Tarjoilija! Samanlainen!
    Muutenkin kirkon vaatimukset vaikuttavat kohtuuttoman kovilta. Otetaan esimerkiksi kymmenen käskyä. ”Älä tee huorin” – eikö edes viikonloppuisin? ”Älä himoitse lähimmäistesi puolisoja” – mutta kun he ovat niin mukavia! ”Älä tapa” – mutta minä haluan tappaa!

Mitä asialle pitää tehdä: Kirkko on instituutio, jolla ei ole virkaa nykymaailmassa. Se sinnittelee hengissä tapakristittyjen ansiosta. Tapakristityt ovat niitä, jotka pakotetaan kirkon jäseneksi vastoin parempaa tietoa vauvana ja jotka eivät viitsi erota kirkosta, kun eihän siitä ole haittaakaan ja ai kun kiva on saada kirkkohäät.
    Meidän täytyy estää kirkon lihominen tapakristittyjen kustannuksella. Tämä aatteellinen järjestö ei ole ansainnut jäseniään.
    Jos jumala olisi olemassa, meidän ei tarvitsisi uskoa siihen. Me kaikki tietäisimme sen. Kirkon olemassaolo on todistus siitä, että jumalaa ei ole.

Miten todellisuudessa käy: Joo joo, helvetissä on paikka minua ja ystäviäni varten. Odotan tapaavani siellä monia muitakin kiintoisia hahmoja. Mikä parasta: viholliseni eivät sinne pääse. He menevät taivaaseen.

Sami Rainisto