Nuorten asianajajien kokemattomuus näkyy yhä useammin häilyvänä ammattietiikkana ja huonona käytöksenä. Luento- ja tenttipainotteiset asianajo-oikeuden kurssit eivät opeta, miten lakiasiat käytännössä toimivat.
”Joskus näkee, että nuorille asianajajille ammattikunnan selkeät säännökset ovat jääneet vieraiksi. Tämän huomaa esimerkiksi siinä, että he eivät välttämättä tiedä, mitä sopimusneuvottelut pitävät sisällään”, kertoo Obstbaum ja Harjun asianajaja Pekka Harju.
Sopimattomasta käytöksestä asiakasta kohtaan annetut huomautukset ovat jonkin verran lisääntyneet, kertoo Suomen Asianajajaliiton kurinpitolautakunnan puheenjohtaja Kari Harju.
”Hyvin monissa asioissa on kysymys ihan puhtaasti hyvistä tavoista, ei etiikasta”, hän painottaa. Kaikki nuoret juristit eivät esimerkiksi ymmärrä, että alioikeuden päätöksestä valitettaessa ei ole sopivaa sanoa, että ”puheenjohtaja oli ulalla”.
Kari harjun mielestä hyvät asianajajatavat oppii parhaiten vanhemmilta kollegoilta. Hänen mukaansa asianajotoimistojen muuttuminen yhden tai kahden ihmisen yrityksiksi on vaikuttanut siihen, etteivät nuoret tunne ammattikunnan tapoja.
”Nykyään asianajan työ on yksinäistä työtä, eivätkä kaskut välitä tapoja eteenpäin kuten ennen”, Kari Harju sanoo.
Pekka Harju kertoo toisinaan huomaavansa, etteivät nuoret ymmärrä enää, miten eri tilanteissa kannattaa toimia, vaan mallit omaksutaan tv-sarjojen puheenparsista. ”Nuoret asianajat saattavat viedä omaa juttuaan eteenpäin välillä turhankin aggressiivisesti.
”Hän mainitsee kaksi syytä, mikseivät nuoret saa käytännön koulutusta uran alkuvaiheessa kokeneemmilta lakimiehiltä: Yksityiset asiakkaat eivät pysty maksamaan kahden juristin käytöstä, jolloin nuorempi juristi ei voi työskennellä vanhemman apuna. Lisäksi lakiasiaintoimistot eivät saa hoidettavakseen aloittelijalle sopivia avioerojen tai liikennerikkomusten kaltaisia rutiinijuttuja.
”Nuori juristi, joka valmistumista seuraavana päivänä perustaa oman toimiston, on tyhjän päällä”, Pekka Harju arvioi.
Myös professorit ovat huomanneet, että opiskelijat tarvitsevat etiikan opetusta. ”Opetuksen arviointi alkaa tänä keväänä Helsingin yliopistossa, eikä siitä selvitä puhtain paperein”, totesi rikosoikeuden professori Raimo Lahti Oikeudellisen toiminnan eettiset ulottuvuudet -seminaarissa helmikuussa.
Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen järjestämän seminaarin panelistit jakaantuivat kahteen koulukuntaan. Toisten mielestä opiskelijat ymmärtäisivät etiikkaa paremmin, jos opetuksessa tutustuttaisiin enemmän käytännön oikeustapauksiin. Toisten mielestä taas opiskelijoille pitäisi opettaa etiikkaa siten kuin se ymmärretään filosofiassa.
Oikeustieteellisen opiskelijoiden ainejärjestön Pykälä ry:n opintovastaava Ville Sandström arvioi, että opiskelijoiden joukossa on selkeästi niitä, jotka kaipaavat syvällisempää opetusta. Mutta paljon on myös niitä, jotka haluavat valmistua nopeasti ja lyödä rahoiksi.
”Ikävä kyllä oikeustieteellisen tenteissä ei voi laittaa opiskelijoita ratkomaan jotain eettistä pulmaa ja antaa siitä pisteitä”, Sandström sanoo.
Todella harvoin tapahtuu räikeitä väärinkäytöksiä, joissa asianajaja on esimerkiksi ottanut asiakkaaltaan maksun huumeena. Asianajajan työssä eettiset ongelmat ovat arkisempia. Esimerkiksi asianajajan esteellisyyden määrittely muuttui 1990-luvulla ja aiheuttaa päänvaivaa.
”Vanhempi juristi saattaa paneutua näiden asioiden miettimiseen tarkemmin, mutta leipäänsä tienaava nuori juristi saattaa jättää asiat punnitsematta loppuun asti”, Kari Harju kertoo.
Nuorella asuntovelkaisella juristilla voi olla myös kovempi kiusaus luvata rahakkaalle asiakkaalle liikoja epätoivoisessa jutussa. ”Kannattaa kuitenkin muistaa, että näistä lankeaa aina jälkipyykki pestäväksi. Pitäisi lähteä mieluummin liikkeelle pienestä pessimismistä kuin maalata liian optimistisia näkymiä”, Pekka Harju sanoo.
Jonkinlainen harjoittelu osana valmistumista voisi Pekka Harjun mielestä olla juristien koulutuksessa hyvä asia. Ainakin tuomareille harjoittelua asianajotoimistossa jo suunnitellaan.
Jos ohjausta ja esikuvia ei tarjota, on vaarana, että nuoret asianajajat hakevat niitä amerikkalaisista tv-sarjoista. ”Unohtakaa kaikki, mitä tv-sarjoissa olette nähneet”, on usein toistettu muistutus aloitteleville juristeille.
Amerikkalaisten tapojen rantautumisesta on Kari Harjun mukaan jo nähtävissä merkkejä. ”Nuoret saattavat esimerkiksi kysyä, puhuttelenko jurya vai tuomaria.
”Suomeen Amerikan meiningit eivät kuitenkaan sovi, sanoo Pekka Harju. ”En välttämättä soveltaisi täällä Ally McBealin oppeja.
Anna-Kaisa Pitkänen
