16. maaliskuuta 2001
Teksti:

Nummela on tyytyväistä unta nukkuva kymmenentuhannen asukkaan lähiö Vihdissä. Kaupunki kasvaa hitaasti ja peltojen laidalle on noussut pari hypermarkettia, mutta kotiovelta ei tarvitse kävellä puolta kilometriä pidemmälle, niin on metsässä. Joskus harjulla voi nähdä nahkatakkisen miehen koiran kanssa katsomassa hiljaista Nummelaa.
Mies on Anssi Kela, laulaja ja lauluntekijä, jonka uunituore esikoisalbumi on nimetty pienen kotipaikkakunnan mukaan.
Kelalla on suomalaisessa musiikissa harvoja hengenheimolaisia. Mies ja kitara -tradition varaan rakentavan Kelan Nummela-albumilla miehen elämänmakuinen ääni ja kitara saavat seurakseen uuden vuosituhannen paksut biitit ja muodikkaasti ujeltavat analogisyntetisaattorit. Tyylikkäät kappaleet voi kuitenkin riisua kaikista instrumenteista, ja jäljelle jäävät tarinat: Bruce Springsteen mallia 2001.
Muistatko vielä Pekka & Susi -bändin? Anssi Kela oli yhtyeen nokkamies vuosikymmenen verran. Bändi voitti Rockin sm-kisat vuonna 1993 ja hurmasi alan ammattilaiset.
”Muistan, kun kuulin Pekan & Suden demon. Siinä oli bändi, joka kuulosti samaan aikaan King Crimsonilta ja Neon 2:lta”, bmg:n tuotantopäällikkö Asko Kallonen kertoo Kelan levynjulkistamisbileissä. Kallonen on herra, jolle Kela myöhemmin toi soolodemonsa ja joka päätyi Nummela-levyn vastaavaksi tuottajaksi.
Kela kuvaa Pekkaa & Sutta bändin jäsenten musiikkiopistoksi. ”Se oli meidän kaikkien eka bändi. Sen aikana me vasta opeteltiin soittamaankin. Eihän me silloin aluksi yhtään mitään osattu”, Kela sanoo. ”Kun me sitten tehtiin levy, se oli vähän kuin musaopiston lopputyö.”
Esikoisalbumi ei kuitenkaan myynyt odotetusti, ja keikkoja tuli nihkeästi. Bändi alkoi hädissään vaihdella musiikkityyliään viikosta toiseen.
”Me oltiin toisella viikolla hevibändi ja toisella Suomen Radiohead. Hakattiin päätä seinään, kunnes muutama vuosi sitten tajuttiin, ettei tässä ole enää mitään järkeä, ja hajottiin.”

Kela ei masentunut pitkäaikaisen bändinsä lopusta. Hän alkoi kirjoittaa saman tien soolomateriaalia.
Pekan & Suden aikaan Kelan tekstit vilisivät kiemuraista symboliikkaa ja abstrakteja huomioita. Hän myöntää, ettei loppuvaiheessa tajunnut enää itsekään sanoituksiaan.
Sitten trubaduuri löysi Raymond Carverin kirjallisuuden, jonka rosoisuus lumosi hänet. Kela kutsuu itseään kirjailijan opetuslapseksi ja kertoo kirjailijan vaikutteiden värittävän nykyisiä tekstejään vahvasti. Tärkeintä ovat selkokieliset tarinat, jotka Nummela-levyllä kuulostavat hämmentävän uskottavilta.
”Kaikkihan multa tällä hetkellä tuntuvat kysyvän, ovatko levyn sanoitukset tosielämästä. Musta se tuntuu imartelevalta. Jos ne kuulostaa tosilta, ne ovat onnistuneita. Loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä, mikä on totta ja mikä ei. Jotkut sanoituksista ovat sataprosenttisesti tosia ja jotkut nolla, muut siltä väliltä. Kaikki voi tulkita niitä itse, ei mun tarvitse analysoida niitä kuoliaaksi”, Kela sanoo.
Hän haluaa ujuttaa teksteihinsä ”sankareita ja roistoja” ja hikoilee kunkin biisin kanssa muutaman valvotun yön. Yliälylliset sanoitukset ovat menettäneet muusikon silmissä hohtonsa.
”Kuulijana turhaudun tätä nykyä, jollei teksteissä ole mitään tolkkua. Siksi haluan luoda tarinoita, jotka luovat tarkkoja visioita. Haluan, että kuulija pystyy mielessään näkemään henkilöt ja tapahtumapaikat.”
Soololevyn tekeminen kesti kauan. Vaikka levy-yhtiö kiinnostui miehen demosta heti Pekan & Suden hajottua, Nummela-levyn kappaleet on tehty huhtikuun 1999 ja tammikuun 2001 välisenä aikana.
Kela soittaa levyllä lähes kaikkia instrumentteja itse. ”Kai mulla on sellanen Lenny Kravitz/Stevie Wonder-syndrooma. Ja kun bändissä soittaessa on niin sidottu omaan instrumenttiin, halusin nyt kokeilla siipiäni. Mulla on asioista oma näkemykseni. Olisi ollut vähän rasittavaa selittää jollekin ideaani pari tuntia studiossa, kun samassa ajassa olisin itse nauhoittanut sen jutun jo kolme kertaa.”
Levyn biiseissä kuuluu Kelan ikuisten suosikkien kuten Neil Youngin vaikutus. Nummela-biisi syntyi, kun Kela oli kuunnellut Bruce Springsteenin My Hometownia.
Suomalainen musiikki ei juuri miehen levylautaselle tietään löydä, vaan Kelan sydän kuuluu amerikkalaisille singer-songwritereille edellä mainituista Youngista ja Springsteenistä Hank Williamsiin ja Johnny Cashiin.
”Tunnen suomalaista musiikkia huonosti. Vaikka kyllähän suomalaisen musiikin tila ihan hyvältä periaatteessa näyttää. Vaikkei mulla ole mitään yhteistä jonkun Bomfunk MCs:in kanssa, niiden menestyksestä on hyötyä kaikille suomalaisille muusikoille. On se sellainen piristysruiske”, Anssi Kela tuumaa.

Suuri yleisö tuntee kelan toistaiseksi parhaiten radioasemien miltei puhki soittamasta Mikan Faijan bmw-singlestä. Kappale nousi siivilleen vasta puoli vuotta alkuperäisen julkaisunsa jälkeen.
Sinkku julkaistiin jo viime heinäkuussa, jolloin se ei vielä herättänyt kiinnostusta. Kela ja levy-yhtiö pettyivät hieman ja suunnittelivat jo seuraavia siirtojaan, kun radioasemat alkoivat soittaa kappaletta. Nyt Mikan Faijan bmw:llä on takanaan singleksi harvinaisen pitkä elinkaari.
Biisiin tehdyn videon kohtalo on huonompi. mtv3:n Jyrki kieltäytyi esittämästä kappaleen tarinaa mukailevaa videota, jossa miesnelikko tapaa vuosien jälkeen ja lähtee nostalgiselle autoreissulle. Yhden kaveriporukan jäsenen tie päättyy myöhemmin itsemurhaan.
Videolla surulliseen kohtaloon viittaa rantakalliolle ajettu auto, jonka pakoputkesta on vedetty letku sisään. Autoa kuvataan kuitenkin vain parin sekunnin ajan.
”Me ei edes lähdetty alleviivaamaan stoorin traagisuutta videolla, vaan toteutettiin biisin nelikko gorillahahmoilla, mikä oli meidän mielestä hauskaa”, Kela kertoo. ”Ehkä Jyrkissä sitten koettiin, että koko aihe on herkälle teinikatsojalle liikaa. Mun mielestä se oli aika kummallinen päätös.
”Tapaus uutisoitiin aina Helsingin Sanomia myöten, eikä videon joutuminen pannaan jaksa harmittaa Kelaa. Biisi sai enemmän julkisuutta kuin se olisi saanut parilla televisioesityksellä.
Nyt Nummela on paketoitu tyylikkäisiin kansiin ja Anssi Kela on silmin nähden rentoutunut. ”Totta kai on voittajafiilikset. Mä olen nyt oman hommani hoitanut niin hyvin kuin pystyin. Nyt katsotaan, löytääkö ostava yleisö työni.”
Sydämestä tehty esikoisalbumi on täyttynyt unelma. ”Kai jokainen muusikko jossain sielun syövereissään haaveilee soololevystä. Enempää en uskalla toivoa. Jokainen myyty levy on plussaa, mitään tavoitteita en osaa asettaa. Ihan sama, myykö se sata vai tuhat vai kymmenentuhatta kappaletta”, Kela vakuuttaa.
Jos Kelasta tulee tähti, matkaaminen Nummelasta Helsinkiin lisääntyy entisestään, mutta se ei häntä haittaa. ”Neljäkytviis minuuttia on aika hyvä reissu. Siinä ehtii tyhjentää sopivasti päänsä. Helsingissä on tämmönen laulajatähti, mutta kun tulee Nummelaan, palaa aina maan pinnalle.

Laura Friman
Kuva: Mika Ranta