30. maaliskuuta 2001
Teksti:

Elämässä on vain yksi pakko: kuolla. Jonain päivänä ei ehkä sitäkään. Vanhan legendan mukaan Bahaman Bimini-saarella sijaitsee lähde, josta juomalla saa nuoruutensa takaisin. Vuosisatoja sitä on etsitty kovasti mutta turhaan.
     Etsiminen voi pian loppua, lupaa evoluutiobiologian professori Michael R. Rose Kalifornian yliopistosta. Avain ikuiseen elämään on hänen mukaansa nimittäin jo tutkijoiden hallussa. He eivät vain vielä tiedä, miten sitä voisi käyttää.
    ”Ikääntymistutkimuksen nykytilannetta voi verrata atomifysiikan tilaan 70 vuotta sitten. Silloin fyysikot olivat löytäneet kvanttivoimat, mutta eivät tienneet, miten ne voisi valjastaa”, Rose kirjoittaa Scientific American -lehdessä (joulukuu 1999).
    Rosen tarkoittama iankaikkisen elämän avain on tieto vanhenemisen syystä: ikääntymiseen liittyvät vaivat eivät johdu mistään universaalista soluihin ohjelmoidusta itsetuhokoodista, vaan syypää on yksinkertaisesti evoluutio.
    ”Jos olisi olemassa jokin väistämätön tekijä, joka tappaa solut ennen pitkää, yksikään eläin ei välttäisi ikääntymistä. Mutta jotkut välttävät”, Rose kirjoittaa. ”Sukupuolettomasti lisääntyvä merivuokko voi elää akvaariossa vuosikymmeniä osoittamatta heikkenemisen merkkejä.
    ”Olennaista vanhenemisessa on siis sukupuolinen lisääntyminen ja luonnonvalinta. Ja koska luonnonvalintaa tapahtuu koko ajan, siihen on mahdollista vaikuttaa.
    Luonnonvalinta kohdistuu yksilöihin ennen lisääntymisikää. Nuoruudessa ja lapsuudessa vakavia sairauksia aiheuttavat geenien mutaatiot karsiutuvat, koska niiden kantajat eivät ehdi lisääntyä. Sen sijaan myöhemmin elämässä sairauksia aiheuttavat mutaatiot leviävät. Ja niin ihmiset ikääntyessään sairastuvat ja lopulta kuolevat.
    ”Lajin säilymisen kannalta oleellista on hyvien jälkeläisten tuottaminen. Vanheneva yksilö ei ole lajille tärkeä, joten sellaiset biologiset ominaisuudet, jotka pidentäisivät elämää, eivät ole valikoituneet”, tutkimusjohtaja, professori Irma Thesleff Biotekniikan instituutista sanoo.
    Johtopäätös: jos lisääntymistä lykätään, ennen pitkää elinikä venyy.
    Banaanikärpäsillä tehdyt kokeet todistavat teorian toimivaksi. ”Kun banaanikärpästen lisääntymistä siirrettiin myöhemmäksi noin kymmenen sukupolven ajan, saatiin kärpäsparvia, jotka elivät kaksi tai kolme kertaa tavallista pidempään”, Michael R. Rose kirjoittaa. ”Lisäksi ne olivat tavallista vastustuskykyisempiä ja voimakkaampia kaikissa elämänvaiheissa.
    ”Jos siis kaikki ihmiset tekisivät kuten Suomen akateemiset ja ryhtyisivät lapsentekopuuhiin vasta kolmissakymmenissä tai myöhemmin, ihmiset eläisivät pidempään ja terveempinä. Jälkeläisiä saisivat vain ne, jotka vielä siinä iässä olisivat kyllin vitaaleja lisääntyäkseen, ja heikkogeenisemmät suvut katkeaisivat.
    Tosin hanke veisi joitakin vuosituhansia.

Nopeampaa ratkaisua kaipaavien kannattaa keskittää toiveensa geenitekniikan kehitykseen. Banaanikärpäskokeet lupaavat hyvää silläkin saralla.
    Tutkijat Yi-Jyun Lin, Laurent Seroude ja Seymour Benzer Kalifornian teknillisestä korkeakoulusta löysivät vuonna 1998 banaanikärpäsestä geenin, jota muokkaamalla kärpäsen elinikä piteni noin 35 prosenttia (Science 30.10.1998). Geeni nimettiin toiveikkaasti metuselahiksi Raamatun vanhimman miehen mukaan.
    ”Näitä kokeita tehdään, koska tutkijat haluavat oppia ymmärtämään ikääntymisen mekanismeja. En usko, että suoranainen tarkoitus on etsiä avainta ikuiseen elämään”, Irma Thesleff sanoo.
    Banaanikärpänen on geeneiltään kuitenkin lähempänä ihmistä kuin päälle katsoen luulisi. Ihmisellä on geenejä noin
     35 000, banaanikärpäsellä 15 000, ja suunnilleen 7 000 niistä on molemmille yhteisiä.
     ”On järkevää tehdä kokeita yksinkertaisemmilla organismeilla. Olennaista on kuitenkin se, että tietyt geenit ovat samoja”, Thesleff sanoo. ”Jopa leivontahiivan geeneistä 46 prosenttia löytyy myös ihmiseltä.
    ”Thesleff pitää teknisesti mahdollisena, että tietoa pitkäikäisgeenistä voisi jonain päivänä soveltaa ihmiseen. ”Jos todella olisi niin, että tietty geeni auttaisi soluja jaksamaan paremmin, voitaisiin kenties estää jonkin kudoksen, vaikkapa aivokudoksen, vanhenemista aktivoimalla sitä geeniä kohdennetusti kudoksessa.
    ”Thesleff ei silti usko, toisin kuin amerikkalainen kollegansa Michael R. Rose, että vanhenemista voisi koskaan lopettaa. Näillä näkymin Vanhan Testamentin Metuselahin 969 vuoden ikä on ikuisesti utooppinen tavoite. ”Jostain kohtaa se keho prakaa kuitenkin”, Thesleff sanoo.
    Samaa mieltä ovat ikääntymistutkijat S. Jay Olshansky, Bruce A. Carnes, Robert N. Butler. ”Ihmiskehoa ei ole tarkoitettu kestämään pitkää elämää”, he kirjoittavat maaliskuun Scientific Americanissa.
    Jos olisi, tutkijat väittävät, ihmiset näyttäisivät varsin erilaisilta: korvat olisivat isommat, raajat olisivat lyhyemmät ja asento etukenoisempi, polvet taipuisivat molempiin suuntiin ja sisäelimetkin olisi järjestetty vähän toisin.
    Ulkonäköseikkojen lisäksi satoja vuosia elävät ihmiset muuttaisivat nykyistä luonnonjärjestystä myös muulla tavoin. Liikakansoitusongelma paisuisi mahdottomaksi ja luonnon sietokyky joutuisi entistä kovemmalle koetukselle. Samoin yhteiskuntia pitäisi järjestellä uudelleen: eläkejärjestelmät nitisevät liitoksissaan jo nykyisillä elinikäodotuksilla.
    ”Tällaiset vaikeat kysymykset huolestuttavat monia ajattelevia ihmisiä”, Michael R. Rose kuittaa.
    Itse hän jatkaa puurtamista banaanikärpästen parissa.

Sanna Sommers
Kuva: Jenny Ersaari