Suomen valtion uusi kehysbudjetti oli pettymys yliopistoille, joille alun perin lupailtu miljardi markkaa kutistui alle puoleen miljardiin. Yliopistojen rehtorit ja Suomen ylioppilaskunnat ovat tyytymättömiä poliittiseen taktikointiin, jolla yliopistojen rahoitusta on viimeisen puolen vuoden aikana hivutettu alaspäin.
Kannanotossaan suurin osa Suomen ylioppilaskunnista kiinnitti huomiota tapaan, jolla nykyiseen kehysbudjetin 540 miljoonaan päädyttiin.
Hallitusohjelma lupasi yliopistoille tutkintotavoitteiden mukaisen rahoituksen, johon sisältyisi miljardin markan lisärahoitus vuodelle 2001. Hallitus kuitenkin vesitti lupauksen, jonka jälkeen sivistysvaliokunta vaati miljardia takaisin yliopistoille. Kun pääministeri Lipponen nosti asian uudelleen esiin poliittisessa keskustelussa, suunnitelmat puhuivat 700 miljoonan markan lisärahoituksesta.
Nykyiset 540 miljoonaa eivät nekään kerro koko totuutta, sillä lopuksi hallitus liitti niin sanotun tulevaisuuspaketin rahat mukaan summaan, jolloin luvatusta miljardista jäi jäljelle vain 390 miljoonaa markkaa.
Vielä viime vuoden lopussa pääministeri Lipponen oli sitä mieltä, että riittävä rahoitus voidaan sopia yliopistojen rehtoreiden kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä.
Yhteisymmärrys ei ole sana, jolla yliopistojen rehtorit kuvailevat tämänhetkistä tilannetta. ”Nykyinen puoli miljardia ei missään nimessä ole riittävä summa”, toteaa rehtori Kari Raivio.
”Jos olen realisti, uskon, että eduskuntakäsittelyssä tilanteen muuttaminen on hyvin vaikeaa. Esimerkiksi köyhyyspaketin käsittely kertoo siitä, ettei muutoksia ole helppo saada läpi”, Raivio sanoo.
Opetusministeri Maija Rask perustelee rahoituksen vähentämisen hidasta hivutustaktiikkaa sillä, ettei kukaan tiennyt alun perinkään, mistä rahat otetaan.
”Ei yliopistoille voi ottaa lisärahaa perusopetuksesta tai aikuiskoulutuksesta”, Rask sanoo ja lisää, että paineet yliopistojen rahoituksen korjaamiseen ovat valtavat.
”Akateemiseen koulutukseen pitäisi tietysti saada nopeasti lisää rahaa. Meillä on jo nyt pulaa lääkäreistä ja opettajista, ja ongelma tulee laajenemaan monille muille akateemisille koulutusaloille lähivuosina.
Anna-Kaisa Pitkänen
