”Olin kolmevuotias, kun minut pantiin pioneereihin. Jo viisivuotiaana kiersin ovelta ovelle myymässä Pioneeritoveri-lehteä, johon ihmiset eivät suhtautuneet erityisen positiivisesti. Pioneerileirillä ohjelmaan kuului yöllinen roolileikki, jossa hortoiltiin taskulamppujen kanssa metsässä ja etsittiin teollisuusvakoojia ”, kertoo Laura, 25.
Lauran kaltaisia entisiä pioneereja on Suomessa paljon. Enimmillään pioneereja oli 1970-luvulla lähes 40 000. Pioneeritoimintaan osallistuivat muiden joukossa Kimi Räikkönen, Anni Sinnemäki, Aleksi Bardy, Niko Ahvonen, Samuli Edelman, Teja Kotilainen, Jussi ja Kalle Chydenius, Mitja Tuurala, Vilma Melasniemi ja Linus Torvalds.
Erään entisen pioneerin mukaan ”suurin piirtein kaikki” kulttuurielämässä vaikuttavat pari-kolmekymppiset ovat lapsuudessaan ainakin käväisseet pioneereissa.
Suomen Demokratian Pioneerien Liiton (sdpl) perusti Suomen Kommunistinen Puolue lapsijärjestökseen vuonna 1945. ”Tarkoituksena oli kasvattaa puolueelle kaadereita tai tämmöisiä pikku sotilaita”, sanoo sdpl:n nykyinen puheenjohtaja Marjo Katajisto.
skp päättikin pitkälti Pioneeriliiton periaatteista ja toiminnasta. Pioneerit opiskelivat muun muassa marxismi-leninismin historiaa ja oppeja. Kunnon pikku pioneeri tunsi myös Suomen työväenliikkeen historian ja sen keskeiset hahmot. Yleinen tavoite oli kommunismin levittäminen maailmaan.
Kun aikuiset kommunistit jakautuivat kahteen leiriin 1960-luvulla, heidän lapsensa tekivät samoin. ”Osa ihmisistä katsoi, että Pioneeriliiton oli pysyttyvä edelleenkin tiukasti luokkaperustaisena ja kasvatettava puolueelle jäseniä. Enemmistö taas halusi korostaa liiton asemaa lasten oikeuksien puolustajana”, Katajisto kertoo.
Enemmistöläiset ja vähemmistöläiset halusivat kasvattaa lapsensa omiensa parissa, joten vaikka pioneerit säilyttivät yhteisen nimensä, heillä oli omat työntekijäorganisaatiot, tapaamiset, lehdet ja tiedotuskanavat.
Pelkkä vilkaisu vihreään pioneeripaitaan paljasti 1970-luvulla, kumpaan leiriin sen kantaja kuului. Jos paita oli trikoota ja siinä oli yksi tasku, lapsen vanhemmat olivat maltillisia kommunisteja. Jos paita oli kankainen ja kaksitaskuinen, lapsukainen oli todennäköisesti äärikommunistikodista.
”Minä olin pioneereissa 6-vuotiaasta lähtien. Olin jo varmaan yksitoista, ennen kuin minulle selvisi koko totuus. Se, että oli me ja ne. Yksitaskuiset ja kaksitaskuiset. Yleensä kaikki tilaisuudet pidettiin erikseen, mutta oli joitakin yhteisiä tapahtumia. Se oli kuin kahden kilpailevan lätkäjengin kannattajat olisivat tavanneet, sellaista herjanheittoa”, kertoo Anne, 35, joka kuului kaksitaskuisiin.
Kahtiajako oli Pioneeriliitossa sopimaton puheenaihe, kuten moni muukin asia. Anne muistaa, kuinka pioneeriohjaaja todisteli, että ddr:läiset naiset ovat paljon mukavampia kuin länsisaksalaiset.
”Hän perusteli sen sillä, että länsisaksalaiset pojat tulivat idän puolelle diskoon. Kun ystäväni rohkeni kyseenalaistaa selityksen, tuli heti kurinpalautusta. Pojan vanhemmille soitettiin ja kerrottiin, että jälkikasvulla on asenneongelmia.
”Pioneerikerhoissa ja -leireillä askarreltiin, leikittiin ja laulettiin aivan kuin missä tahansa lasten kerhossa. Mutta tavallisten lasten leikkien lisäksi pioneerit myös opiskelivat.
Punaisen pioneeriliinan kantajan piti hallita tietyt perusasiat: pioneerin kultaiset ohjeet, pioneeritunnus ja -tervehdys. Piti myös tietää, että pioneeriliinan punainen väri symboloi työväenliikettä ja kolme kulmaa kasvua pikku pioneerista nuorisoliittolaiseksi ja isona kommunistiksi.
Ainakin vähemmistön hallitsemissa osastoissa opiskeltiin marxilaista kansantaloustiedettä ja filosofiaa sekä valtioteorioita, kun pioneerit olivat ehtineet 13 vuoden ikään.
Leireillä historiaa opetettiin leikkien avulla. Esimerkiksi Kuuba-leirillä käytiin lävitse Kuuban vallankumous. Mutta pikku pioneereja poliittiset opit eivät juuri kiinnostaneet.
”Hölmöltähän se näin jälkeenpäin tietysti tuntuu, että tulisilmäset ohjaajat yrittivät syöttää pennuille jotain oppia. Pääasiassa sitä vaan riehuttiin kavereiden kanssa kerholla ja leireillä ja oli hiton hauskaa.”, kertoo laulaja Niko Ahvonen.
”Jo pioneeritunnus ’Demokratian pioneeri on kansan asian puolesta aina valmis’ oli 7-vuotiaalle aivan käsittämätöntä kieltä”, muistelee Anne.
”Muistan, kun kerran vappumarssilta tultaessa isä sanoi, että täytyy käydä kotona vaihtamassa paita, kun ihmiset ei tykkää. Olin aivan järkyttynyt. En voinut ymmärtää, miten joku ei pitäisi pioneeripaidasta”, Laura kertoo.
Lauran isän huoli oli ymmärrettävä, sillä monia pioneereja kiusattiin koulussa. Koulutoverit nimittelivät heitä kommareiksi ja haukkuivat Neuvostoliittoa.
Jäsenyys pioneereissa voi tehdä kiusaa vielä nykyäänkin, mutta hieman eri tavalla. Joillekin entisille pioneereille lapsuuden kokemukset ovat niin arka paikka, että haastatteluihin ei suostuta eikä soittopyyntöihin vastata.
Jos vastataankin, mitään ei puhuta ennen kuin asemat on varmistettu: Millä asenteella sä teet tätä juttua? Mikä sun oma taustasi on? Oletko ollut pioneereissa? Älä sitten kirjota mitään ”hui-kamalaa-kommunismia”-juttua. Etkä sitten kirjoita mitään liian romantisoivaa. >>>
<<< Ja niin edelleen. Jälkeenpäin eräs haastatelluista vielä soittaa varmistaakseen, että lehdessä ei sitten näy oikeaa nimeä.
Kaikesta huolimatta monet entiset ”pinskut” muistelevat kokemuksiaan pääosin hyvillä mielin. ”Vaikka poliittinen paatos ja Neuvostoliiton ihailu meni lopulta aivan tolkuttomaksi, pioneerius oli toisaalta totaalista uskoa huomiseen ja varmuutta siitä, että maailma muuttuu paremmaksi. Vaikka usko sosialismiin katosikin, niin pioneeriajoista jäi tietty arvopohja. Kristityillä sitä kutsutaan lähimmäisenrakkaudeksi. Meillä sen nimi oli solidaarisuus ”, sanoo Anne.
Pioneerit toimivat edelleen. Nykyisin Pioneeriliitto on puolueista riippumaton, mutta sen lähin yhteistyökumppani on Vasemmistoliitto. Jäseniä Pioneeriliitossa on puheenjohtaja Marjo Katajiston mukaan 25 000.
Nyky-pioneerit harrastavat rauhantyötä, ympäristönsuojelua ja luovaa toimintaa. Poliittista ideologiaa ei enää opeteta eikä kaikilla ole edes pioneeripaitoja.
”Aate on tällä hetkellä vähän kadonnut. Mielestäni aatteita voisi tuoda enemmänkin esille, koska ne liittyvät pioneerien historiaan”, sanoo vantaalainen pioneeriohjaaja Milja Rantala, 21. Milja vakuuttaa tuntevansa pioneerien historian, vaikkei olekaan kuullut lehdestä nimeltä Pioneeritoveri.
Lenin putosi kyydistä joskus 90-luvun alussa, mutta muuten Pioneeriliitto noudattaa periaateohjelmansa mukaan edelleen marxilaisia ihanteita. ”Mulle marxilaiset ihanteet tarkoittaa sosialismia, pienten puolella olemista ja tasa-arvoa”, Milja toteaa.
Sosialismin määrittely onkin sitten jo vaikeampaa.
”Sitä on hankala määritellä, se on mulle enemmän tunne. Sitä, että ajetaan heikompien etuja ja ajatellaan yhteisöllisesti. Kyllä yksityistä omistustakin saa olla, mutta järki käteen.
”Entisaikoina Miljan vastauksella olisi tuskin ohjaajapunosta tienattu.
Lauran ja Annen nimet on muutettu.
Sanni Jokinen
