16. helmikuuta 2001
Teksti:

Kolme vuotta sitten Moontv oli omituinen pelikanava: vitsi, josta harva oli kuullut ja jolle vielä harvempi jaksoi edes hörähtää. Nyt se tavoittaa kohdeyleisönsä tavalla, jota valtakunnalliset tv-kanavat voivat vain kadehtia.
Ulospäin nuorisokanava on henkilöitynyt julkkisjuontaja Wallun kohkaukseen, mutta piuhat ovat lähes alusta asti olleet aivan toisen henkilön käsissä: Terjan.
Koko kunniaa Terja ei ota omiin nimiinsä. Kanava ei olisi pärjännyt ilman vetovoimaisia ruutukasvoja kuten Wallua ja Sachaa, ei ilman innokkaita tuottajia, ei ilman perustajaa Hannu Kossilaa eikä ilman uskottavaa toimitusjohtajaa Niclas Keviniä. Mutta ei se olisi pärjännyt myöskään ilman Terjaa.
”Kun aloitin joulukuussa 1997, kellään ei oikein ollut kokonaisnäkemystä siitä, miten kanavaa pitäisi kehittää, ja kaikki vetivät juttua vähän omiin suuntiinsa”, Terja kertaa.
Englannissa ja Ruotsissa asuessaan Terja oli nähnyt, mihin pienet underground-tyyppiset televisiokanavat parhaimmillaan pystyvät. 24-vuotias valtiotieteen ylioppilas halusi päästä tekemään asenteellista kanavaa, jossa näkyisi tekemisen meininki. Moontv:ssä oli siihen mahdollisuus.
Pienessä yrityksessä paikkansa voi lunastaa nopeasti. Lyhyessä ajassa Terja eteni taustatoimittajasta musiikkipuolen tuottajaksi ja edelleen koko kanavan vastaavaksi tuottajaksi.
Moontv:n ikoniksi muodostunut Wallu Valpio oli hänkin Terjan rekrytointisaldoa. ”Kun tulin taloon, Moontv:llä ei ollut yhtään kanavakasvoa, joten ensi töikseni ryhdyin etsimään kanavalle sopivaa juontajaa”, Terja kertoo.
Terjan suhtautuminen kanavan tähtijuontajaan kielii paljon Terjasta itsestään ja hänen kunnianhimonsa sortista. ”Kun palkkasin Wallun, tiesin palkkaavani suuren taitelijan ja tiesin, että hänen tapansa toimia tietäisi lisätyötä minulle ja kuvaaja-editoijalle. Mutta se kannatti: Wallu on loistava siinä mitä hän tekee.
”Terjaa ei kiusannut tippaakaan, että Wallusta tuli julkkis mutta hänestä ei. Pikemminkin hänestä oli helpottavaa, että Wallu riehui julkisuudessa muidenkin puolesta. ”Sen ansioista mä saatoin keskittyä tekemään sitä, mitä pidin oikeana duunina.” Terja haluaa tehdä, ei näkyä.
Niinpä hän ei juuri ilahtunut, kun viime syksynä Markkinointi & Mainonta kirjoitti hänestä otsikolla ”Silmänruokaa pojille”. Terja halusi keskittyä olennaiseen, tv-tuottamiseen, mutta lehti intoutui kaksimielisyyksiin. ”m&m on vähän kuin mainosmaailman 7 päivää”, hän kuittaa.

Terja puhuu MoonTV:stä menneessä aikamuodossa, sillä marraskuusta asti hän on ollut Moskito Televisionin leivissä.
Syy lähtöön oli turhautuminen. ”Mulla alkoi Moontv:ssä olla kouluopettaja-olo: koko ajan oli joku nykimässä hihasta ja kysymässä, miten jokin asia tehdään. Oli sellainen tunne, että en pystynyt enää oppimaan siellä mitään uutta. 27-vuotiaana!”
Lähtöä vauhditti Moontv:n myyntineuvottelujen vanuminen: kanavan myymistä sbs:lle hierottiin kuukausitolkulla. ”Ei voinut aloittaa uusia ohjelmia, emme saaneet uutta edittiä, vaikka se oli luvattu. Ei voinut tehdä mitään”, Terja kertoo.
Hän halusi työpaikan, jossa voisi oppia uutta, ja saamansa piti. Terjan pitkään ihailema Roope Lehtinen palkkasi hänet oikeaksi kädekseen apulaistuottamaan Pop-komissiota.
Vaikka Moskitossa tehdään pitkää päivää, työpaikan vaihdos on tuntunut helpotukselta. ”Moontv:llä loppuaikana mun piti päättää ja määrätä paljosta, ja se kävi ahdistavaksi, kun ei ollut aikaa selvittää asioiden taustoja tarpeeksi. Nyt tuntuu oikeastaan aika kivalta sanoa, että kysynpä tuota Roopelta.”
Terja toivoo pestistä kuitenkin väliaikaista: ennen pitkää hän haluaa päästä tuottamaan omaa ohjelmaa. ”En ole tittelinkipeä, mutta on se eri asia, jos pääsee itse valitsemaan ohjelman juontajat, tunnelmat, rytmin ja muun. Se olisi enemmän oma tuote.”

Terja on tuottaja henkeen ja vereen. ”Mun kaikki henk. koht. ominaisuudet tukee sitä”, hän toteaa. Hyvä tuottaja on sitkeä, täsmällinen, idearikas ja kaukokatseinen, ja sekä oman että työtoveriensa arvion mukaan Terja on kaikkea sitä.
”Kunnianhimoinen, neutraalilla ja terveellä tavalla itsekäs”, Niclas Kevin arvioi. ”Särmä ja tehokas. Erittäin ahkera ja erittäin täsmällinen”, Roope Lehtinen kuvailee.
Perusteellinenkin hän on. Lukion jälkeen hän oli muutaman kuukauden Itävallassa hiihtopummina, mutta turhautui aina, jos oli niin huono sää, ettei voinut lasketella. Kai nyt pitäisi voida lasketella, kun kerran on laskettelemaan tultu.
Jotain Terjan peräänantamattomasta luonteesta kertoo myös hänen gradunsa. ”Tein sitä töiden jälkeen seitsemästä yhteen. Olihan se kieltämättä rankkaa, mutta inhoan roikkumaan jääviä projekteja.”
Vaikka Terjan arvosanat muuten ovat aina olleet kärkipäästä, gradusta tuli lubenter. ”Valtsikan proffat eivät tykänneet aiheestani, televisio-ohjelmien sponsoroinnista, eivätkä siitä, että tein työn yhteistyössä mtv3:n kanssa”, Terja arvelee.
Professorit saattoivat myös karsastaa Terjan mutkatonta tapaa arvostaa itseään ja työtään. Suomalaisen vaatimattomaan tiedediskurssiin ei ehkä istu tyyli, jolla graduntekijä kehui työtään ensimmäiseksi laatuaan.
Mutta kun Terja kehuu itseään ja tekemisiään, se ei kuulosta itsekehulta. Enemmänkin faktojen toteamiselta.
Suorasukaiseksi Terja oppi hyvin nopeasti Moontv:ssä. ”Alkuun olin ainut nainen miesten joukossa. Siinä paras selviytymiskeino on puhua asiat asioina ja jättää tunteilu vähemmälle”, hän sanoo.
”Terja on tiukka täti. Se piti lahkeista kiinni heti kun ne alkoi lepattaa liikaa”, Wallu Valpio luonnehtii entistä esinaistaan. ”Muistatko röllipeikon ja sen seitsemän sisarusta, joiden hännät oli sidottu yhteen? Terja oli se, joka sitoi peikkojen hännät pienellä rautalangalla kiinni, se yritti pitää possea koossa kun ne sekoili.”

Terja ja Wallu ovat eri maata paitsi työtavoiltaan ja julkisuusorientaatioltaan myös suhtautumiseltaan ”oikeiden ihmisten tuntemiseen”. Wallun ura perustuu siihen, että hän tuntee Suomen muusikkojulkkikset. Terja taas haluaa pitää kaveripiirin työnteosta erillään.
”Musta tuntuu, että mitä vähemmän potentiaalisten haastateltavien kanssa kaveeraa, sitä helpompaa työnteko on”, Terja sanoo.
Hän ei myöskään ole halunnut käyttää henkilökohtaista suhdeverkostoa urallaan etenemiseen. ”Minusta on selkeämpää hakea työtä puhtaasti cv:n varassa, ei kaverisuosituksella. En ole tuntenut etukäteen ketään niistä työpaikoista jonne olen hakenut, ja se on minusta ollut hyvä.”
Muutenkin bisneksen ja vapaa-ajan sekoittaminen ärsyttää. ”Moontv-aikoina en voinut käydä ulkona lasillisella ilman, että joku tuli kertomaan ohjelmaideoitaan. Minusta bisnesasioitten hoitaminen baarissa on tökeröä”, Terja tokaisee.
Terja onkin jättänyt kuppiloissa ulkoilun viime aikoina vähemmälle. ”Nuorempana mulla oli jonkinasteinen pakkomielle käydä neljä kertaa viikossa baareissa. Sittemmin olen tajunnut, että sama kuvio siellä vaan pyörii eikä mistään jää paitsi vaikka jäisikin kotiin.”
Nykyään Terja rentoutuu mieluiten kotona poikaystävän kanssa hyvän ruuan ja hyvien leffojen merkeissä. Ja onneksi poikaystävän miehinen itsetunto on sen verran vankka, että tyttöystävän uramenestys ei ahdista.
”Kun työ on näin haastavaa, mulle on tärkeää, että elämän perusasiat sujuvat rauhallisesti. En jaksaisi vaikeaa ihmissuhdetta elämässäni; poikaystäväni on mulle mieletön tuki ja turva juuri hyvällä tavalla.”

Kun digi-TV:n aikakausi pian toden teolla alkaa, Terja on vahvoilla. Moontv:ssä hän hankki sellaisen ammattitaidon, jolla on kysyntää. Vastaava tuottaja joutui sisältökysymysten lisäksi ottamaan kantaa niin uusien kameroiden ja editointilaitteiden hankintaan kuin kanavan tekniseen ylläpitoon ja markkinointiin, joten nyt Terja tuntee pienen televisiokanavan tuotantoprosessin läpikotaisin.
Ja mikä tärkeintä, Moontv:ssä taiottiin puoli-ilmaiseksi kohdeyleisöä kiinnostavaa ohjelmaa. Juuri sitä tulevilta digi-kanavilta vaaditaan: kun kanavia on enemmän, katsojien huomiosta pitäisi pystyä kilpailemaan nykyistä pienemmällä rahalla.
”Moontv:n tuotantomallista muut kanavat ottavat vielä mallia”, Terja povaa. ”Nyt jotkut mollaavat sitä, koska sen liikevaihto on niin pieni. Mutta mun laskujeni mukaan kannattavaa liiketoimintaa on sellainen, jossa tulot ovat suuremmat kuin menot.”
Terjan mielestä pieni budjetti ei ole pelkästään huono asia. ”Eniten säästetään kalustoa keventämällä, ja se on tavallaan vapauttavaa: voi vapaammin valita kuvausajat ja -paikat”, hän miettii. ”Totta kai on pelottava ajatus, että esimerkiksi Ylen toimittajilla ei olisi enää aikaa paneutua sisällön tekemiseen. Mutta uskon, että tuotantoteknistä infrastruktuuria keventämällä voidaan säästää aika tavalla sisällön siitä kärsimättä.”
Juuri sisältöjen kehittämiseen Terja haluaakin keskittyä seuraavaksi. Moontv:ssä työskentelyn ikävin puoli oli se, että ei ollut varaa tehdä hyvin toimitettua ohjelmaa. Nykyisessä työpaikassa on; varmasti kuulemme Terjasta vielä.
Terjalla on myös kaunis sukunimi, Salaspuro, mutta hän ei yleensä tarvitse sitä. ”En tiedä ketään muuta Terjaa. Käytän sukunimeä harvoin, silloinkin lähinnä kohteliaisuussyistä.” Terja on kaikin puolin harvinaista laatua ja tietää sen.

Sanna Sommers
Kuva: Ville Palonen