”Muutaman vuoden kuluttua nauramme nykyisille taskuvaatteille vähän samaan tapaan kuin muistelemme nyt kivipestyjä ja mukapaikattuja farkkuja. Muka käytännöllisyyden nimissä tungetaan vaatteisiin sinne sun tänne taskuja, jotka kuitenkin ovat niin pieniä, ettei niihin voi laittaa mitään”, julisti kriittisesti maailmaan suhtautuva ystävä toissa kesänä.
Hänen ennustuksensa välähti mieleen viime syksynä, kun Beverly Hills 90210 -sarjassa Donnan ultratyylikkäässä muotinäytöksessä kaikilla miesmalleilla oli reisitaskuhousut. Näky kieltämättä hymyilytti hieman: jakso oli siis mitä ilmeisimmin kuvattu jo joitain vuosia sitten. Reisitaskuille ei (vielä) varsinaisesti naureta, mutta uusia reiskoja kannattanee nykyään etsiä lähinnä ruokamarkettien rättiosastoilta.
Muodin ammattilaisten mukaan 90-luku oli valinnanvapauden vuosikymmen. Enää muoti ei määrännyt hameen pituutta sentin tarkkuudella, vaan jokainen sai pukeutua kuten tahtoi. Mutta vielä osuvammin kuin sana ”vapaa” viime vuosien muotia kuvaa sana ”nopea”, ja siitä kielivät myös Beverly Hillsin reisitaskut.
Kun Vero Moda saapui teinityttöjen riemuksi Suomeen kymmenisen vuotta sitten, samaa kukkamekkoa saatettiin kaupata monena kesänä perättäin. Nyt uudet vermeet ilmestyvät rekkeihin kymmenen kertaa vuodessa.
Ja samalla vaatteet näyttävät yhä nopeammin kulahtaneilta ja vanhanaikaisilta. Vielä tänä keväänä kaupoissa myydään puolisääreen ulottuvia housuja, mutta eivätköhän nekin kohta ala vaikuttaa naurettavilta. ”Trendit vaihtuvat hurjaa vauhtia. Meillä se sykli saattaa olla kaksi kuukautta, kun joku rodeo tulee ja menee”, Vero Modasta kerrotaan.
Uuden pikamuodin näyttävin edustaja on tietenkin Hennes & Mauritz. H&M-vaatteet ovat erinomaisen halpoja, ja mikä kätevintä, ne menevät rikki ennen kuin ehtivät jäädä vanhanaikaisiksi. Oman kokemukseni mukaan noin kymmenen käyttökerran jälkeen. Näin ollen vaatteet voi heittää roskikseen, eivätkä ne jää kuormittamaan muutenkin ahdasta vaatekaappia.
Kukaan ei ole vielä pystynyt aukottomasti selvittämään muodin logiikkaa; todennäköisesti sitä ei ole. Järkihän on aina ollut muodista kaukana antiikin Mesopotamiassa verhouduttiin auringonpaahteessa lammasturkkeihin, ja eurooppalaiset naiset eivät aikoinaan kyenneet korseteiltaan hengittämään kunnolla. Myöskään nykyisessä pikamuodissa ei ole juuri järkeä: ei kai kukaan oikeasti tarvitse uusia vaatteita kahden kuukauden välein.
Tolkkua tähän järjettömyyteen vaatekaupat ostavat kansainvälisiltä trenditaloilta. Trenditalojen työnä on ennustaa, mistä kuluttajat seuraavaksi innostuvat, ja vaatekaupat yrittävät sitten saada kuluttajat ostamaan ennustusten mukaisesti.
Ainakin sen trendihaistelijat ovat huomanneet, että kuluttajat tykkäävät kierrätyksestä: koko 90-luvun muoti oli yhtä aiempien vuosikymmenten tyylien kierrätystä ja yhdistelyä. Viime vuonna kuluttajille tarjottiin vuosituhannen vaihteen kunniaksi futuristista linjaa, sporttisesti kahisevia pinnoitettuja materiaaleja, mutta kauppa ei käynyt toivotusti. Niinpä nyt palataan taas kierrätyslinjalle: tänä keväänä ovat vuorossa 80-, 50- ja 20-luvut.
Ikävä kyllä itse vaatteiden kierrätys ei ole yhtä pop. Vaikka vaatekaapin oloa helpottaa huonolaatuisten kolttujen heittäminen pikatrendin päätyttyä roskiin, se rasittaa ympäristöä. Uusien vaatteiden rahtaaminen maapallon toiselta puolelta on aikamoista energianhukkaa, eivätkä hylätyt nylon-vaatteet edes maadu.
Terveisiä trenditaloille: Seuraavaksi voisitte syöttää muodin muna-kana-koneistoon sellaisen ennusteen, että ihmiset haluavat vaatteita, jotka kestävät. Sekä käyttöä että aikaa.
Sanna Sommers
Kuva Hennes & Mauritz
