01. joulukuuta 2000
Teksti:

Moni merkittävä kysymys jää vaille vastausta, koska yhteiskuntatieteilijät eivät hallitse määrällisiä tutkimusmenetelmiä, sanoo sosiaalitieteiden professori Pertti Töttö.
    ”Stakesilta on jo lähetetty terveisiä yliopistoille: siellä ihmetellään, kun tutkijoiksi tulee maistereita, jotka eivät osaa tehdä määrällisiä selvityksiä”, Töttö kertoo.
    Metodologista keskustelua pidetään usein ”vain” tieteenfilosofisena saivarteluna, mutta sen käytännön seuraamukset ovat melkoiset. ”Laadullinen tutkimus ei pysty vastaamaan kysymykseen miksi: syy-seuraus-suhteen todentamiseen tarvitaan aina tietoa ilmiöiden korrelaatiosta, ja sitä taas ei voi todeta ilman määrällistä tutkimusta. Niinpä jos määrälliset metodit unohdetaan, samalla hylätään kaikki syitä koskevat kysymykset”, Töttö huomauttaa.

”Opiskelijat oppivat jo varhain, että yliopisto-opinnoista selviää hienosti ilman tilastollisia menetelmiä”, Töttö valittaa. Tämän vuoksi määrällisiä menetelmiä käytetään sosiaalitieteissä nykyisin häviävän vähän. Ilmiö on levinnyt myös muille tieteenaloille: moni kauppatieteilijä on hylännyt numerot ja tilastot.
    Tieteen tilan lisäksi Töttö on huolestunut poliittisen päätöksenteon perusteista. ”Jos halutaan muuttaa jokin asia tai tilanne, täytyy tietää, mikä sen asian tai tilanteen aiheuttaa. Koska tutkijat karttavat määrällistä tutkimusta, päätökset joudutaan tekemään arvailujen varassa.”
    Kun ilmiöiden taustat jäävät tuntemattomiksi, voidaan puuttua vain ongelman ilmenemismuotoon. ”Sukupuolikiintiöt ovat tästä erinomainen esimerkki: niillä pidetään kurissa vain ilmiön seurauksia, ei syitä”, Töttö sanoo.

Taulukko on viime vuosikymmenet ollut ihmistieteilijöille kirosana, joten määrällisen tutkimuksen puolustaja leimautuu helposti paitsi epämuodikkaaksi myös hölmöksi. Silti Töttö on pitänyt asiasta sitkeästi meteliä. Tänä syksynä julkaistu kirja Pirullisen positivismin paluu jatkaa siitä, mihin 1997 ilmestynyt Pirullinen positivismi jäi.
    Laadullisten menetelmien vannoutuneet kannattajat eivät suhtautuneet Tötön sanomaan suopeasti, ainakaan aluksi. ”Yritin esittää kysymyksiä laadulliselle tutkimukselle, ja vastassa oli täysi hiljaisuus”, Töttö muistelee Pirullisen positivismin julkaisun jälkeistä aikaa. Sittemmin ainakin opiskelijoilta on tullut kiitosta: hauskin lukemani tieteellinen kirja, on moni kehunut.
    ”Jonkun on otettava narrin rooli hovissa ja kerrottava asioiden toinen puoli”, Töttö kuittaa. Hän ei pidä itseään varsinaisesti positivistina, pikemminkin hermeneutikkona, joka pääsi kuiville. ”Monien silmissä olen takinkääntäjä: aloin irvailla omille vanhoille ajatuksilleni ja siirryin pahojen poikien leiriin.”

Kirjoillaan Töttö haluaa purkaa metodologian kaksinaismoralismia, jossa laadulliset menetelmät ovat aina hyviä sekä syvällisiä ja määrälliset pahoja sekä pinnallisia.
    Tälle ristiretkelleen Töttö lähti huomattuaan, että opiskelijat toistelevat tenttivastauksissaan kritiikittä laadullisten menetelmien oppikirjoissa annettuja virheellisiä kuvauksia määrällisistä tutkimusotteista. ”He hyväksyvät kyseenalaistamatta sen, että samoin kun on olemassa kaksi tapaa keittää kahvia, oikea ja väärä, on olemassa erikseen pinnalliset ja syvälliset tutkimusmenetelmät.”
    Tötön mielestä liian moni valitsee laadullisen otteen vain siksi, että välttäisi määrällisen. ”Tarina positivismin peikosta on sepitetty tämän peittämiseksi ja oikeuttamiseksi. Se on kuin uskonnollinen alkuperäkertomus hyvän ja pahan taistelusta, jonka tehtävänä on opettaa karttamaan pahaa.”
    Tötön sanoma on: ei ole olemassa hyviä ja pahoja menetelmiä. ”Laadullisella ja määrällisellä tutkimuksella yksinkertaisesti vastataan eri kysymyksiin.”

Työssään sosiaalitutkimuksen menetelmien professorina Kuopion yliopistossa Pertti Töttö joutuu miettimään myös käytännössä, miten saisi opiskelijat innostumaan määrällisestä tutkimuksesta.
    ”Oikeastaan kaikissa yliopistoissa, joissa olen työskennellyt, tilastollisten menetelmien kurssia vetää vuodesta toiseen yksi ja sama tilastotieteilijä. Se ei jaksa innostaa opettajaa eikä opiskelijoita.”
    Laadullisen valtakausi on kuitenkin jatkunut jo niin pitkään, että tilanteen muuttaminen on hankalaa. ”Yhteiskuntatieteiden laitoksilta ei tahdo enää löytyä väkeä, joka pystyisi vetämään tilastollisten menetelmien kursseja”, Töttö huomauttaa.

Sanna Sommers
Kuva: Reeta Vilhu