Yritys hyvä

T:Teksti:

Suomen nuoret akateemiset ovat yrittäjähenkisempiä kuin koskaan. Aloitteleville yrittäjille on viime vuosina räätälöity aimo tukku tukipalveluita, ja kysyntää riittää. Esimerkiksi korkeakoulujen yhteyteen syntyneisiin yrityshautomoihin on tulijoita monin verroin enemmän kuin paikkoja.
    ”Saamme keskimäärin hakemuksen päivässä. Vain kolmannes hakijoista voidaan ottaa sisään”, Helsingin kauppakorkeakoulun alaisen New Business Centerin johtaja Esko Naukkarinen kertoo.
    Bisnesinto on tarttunut kauppatieteilijöiden lisäksi myös yliopisto-opiskelijoihin. Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus on vuodesta 1994 lähtien kouluttanut vuosittain kuutisenkymmentä yrittäjyydestä kiinnostunutta erityisellä akateemisten pienyrittäjäkurssilla. Kauppakorkean opiskelijoiden osuus pienyrittäjätutkinnon suorittaneista on vuosi vuodelta kutistunut, muiden alojen kasvanut. Käynnissä olevan kurssin 26 opiskelijasta vain kaksi on kauppatieteilijöitä.
    ”Myös sukupuolijakauma on muuttunut: vielä viisi vuotta sitten miehiä oli enemmän, tänä syksynä jako on tasan 13-13”, Pienyrityskeskuksen koulutussuunnittelija Milla Kajanne kertoo.

Yrittäjäkoulutuksen suosio liittyy yhteiskunnan ilmapiirin muutokseen. ”Yrittäjyyttä Suomessa on aina arvostettu – nimenomaan yrittäjyyttä kovan työnteon mielessä. Vaurastumista ei vain aiemmin saanut näyttää”, Pienyrityskeskuksen koulutuspäällikkö Jaakko Varvikko miettii. ”Suhtautuminen rikastumiseen on muuttunut: nykyään menestyminen on sallittua, jopa ihailtavaa.”
    Ilmapiiri ei kuitenkaan selitä kaikkea: yrittämisen mahdollisuudet ovat lisääntyneet. Valtio ja kunnat ostavat palveluita yrityksiltä ja myös yritykset käyttävät alihankintapalveluita entistä enemmän. Uusmediabuumin tarjoamia tilaisuuksia tuskin tarvitsee mainita.
    ”Tällaisia liiketoimintamahdollisuuksia ei koskaan aikaisemmin ole ollut tarjolla”, New Business Centerin Naukkarinen hehkuttaa. ”Aikaisemmin globaali yritystoiminta vaati kymmenien miljoonien pääoman. Nyt voi lähinnä aivopääomaa käyttäen luoda maailmanluokan palveluja ja menestyä.”
    Muotialoja on muitakin kuin informaatioteknologia. ”Biotekniikkaan liittyvät liikeideat ovat lisääntyneet selvästi”, Milla Kajanne huomauttaa.
    Yrityshautomoita on Uudellamaalla yhteensä 17, ja valtaosa niistä on perustettu neljän viime vuoden aikana. Niissä on haudottu tähän mennessä yli 1200 yritystä, joista noin 800 on jo lentänyt pesästä. Hautomoihin valitaan liikeidean perusteella, joten ei tarvitse olla akateeminen eikä nuori päästäkseen mukaan. Korkeakoulujen alaiset hautomot kuitenkin houkuttelevat luontevasti akateemista väkeä.
    ”Hautomoiden perustamisesta päätettiin 1990-luvun alussa, kun työllisyystilanne oli huono. Tajuttiin, ettei kaikkia työttömiä voida palkata julkishallintoon”, projektipäällikkö Esa Sahlman Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksesta muistelee. Suurin osa hautomoiden rahoituksesta tulee te-keskuksilta.
    Hautomoiden idea on peräisin Yhdysvalloista, yrittämisen mekasta. Edullisten toimitilojen lisäksi hautomo tarjoaa aloitteleville yrittäjille tuutorointia: kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta.
    ”Yhdysvalloissa on havaittu, että hautomoissa aloittaneista yrityksistä yli 90 prosenttia menestyy, ja sama pätee Suomessa”, Taideteollisen korkeakoulun Arabus-hautomoa johtava Timo Suokas kertoo. Syy on yksinkertainen. ”Hautomossa vietetään kaksi ensimmäistä vuotta, ja juuri ne ovat yrityksen vaikeimmat”, Suokas selittää. Suuri osa yrityksistä tuupertuu alkuinnon laannuttua, kun menestyksestä ei vielä ole varmuutta. Hautomo auttaa pahimman yli.
    Vaikka hautomoihin uppoaa veromarkkoja, Timo Suokas uskoo sijoituksen kannattavan. ”Ilman hautomoiden tukea konkursseja ja henkilökohtaisia tragedioita olisi enemmän. Ja jos yrittäjyys on työttömyyden vaihtoehto, sijoittamalla hautomoihin yhteiskunta säästää työttömyyskorvauksissa.”

Onko pelkästään hyvä, että humanisteista ja taitelijoistakin leivotaan nyt yrittäjiä? Tuleeko Suomesta pian pikku-jenkkilä?
    ”Kaikille yrittäjyys ei sovi, se on selvä”, Milla Kajanne miettii. Hänestä yrittäjyyden mahdollisuutta ei silti pitäisi rajata keltään pois vaikkapa akateemisen perinteen vuoksi. ”Yliopistoissa on paljon luovuutta. On harmi, että se usein työelämässä kangistuu virkamiesmäiseksi puurtamiseksi.”

Humanisti kurkistaa kyltereiden maailmaan

Kuusi viime viikkoa humanisti Liisa Suvikumpu on retkeillyt kauppatieteilijöiden maailmassa. Akateemisen pienyrittäjätutkinnon Elementum-jakso on ohi ja plakkarissa perustietoja pienyrityksen taloudenpidosta, markkinoinnista ja lainsäädännöstä.
    ”Kaveriporukoissa niin usein pyöritellään, että perustetaan oma firma. Tulin tänne katsomaan, olisiko se oikeasti järkevää.”
    Suvikumpu hankkii elantonsa jo nyt varsin omatoimisesti freelancer-kuvatoimittajana. Hän hankkii kuvituksia historia-alan julkaisuihin: penkoo arkistoja, keskustelee graafikoiden ja kuvaajien kanssa, editoi ja ideoi. Samalla hän valmistelee väitöskirjaa suomalaisista taiteilijoista 1800-luvun Italiassa.
    ”Halusin saada käsityksen siitä, miten elämä muuttuisi, jos olisinkin yrittäjä enkä freelancer”, hän kertoo.
    ”Yksiselitteistä apteekinhylly-vastausta en ole kurssilta saanut, paljon ajattelemisen aihetta kylläkin.
    ”Lisää vastauksia on vielä luvassa. Pienyrittäjyyden Elementumin selvittäneistä sinnikkäimmät jatkavat Professio-jaksolle, jonka aikana on tarkoitus laatia valmis liiketoimintasuunnitelma. 

Tuli Liisa Suvikummusta sitten yrittäjä tai ei, pienyrittäjäkoulutuksesta on paljon iloa. ”Tämä on humanistille mainio mahdollisuus kurkistaa kyltereitten maailmaan menemättä siihen silti kokonaan mukaan”, hän nauraa.Humanistikavereita kyllä nauratti, kun he kuulivat Suvikummun suunnitelmasta osallistua kauppakorkeakoulun järjestämälle kurssille.”
    Humanisteilla on tietysti tiukat stereotypiat kauppakorkean väestä. Tulin hakemaan kurssilta vahvistusta stereotypioilleni, ja sitä olen saanut”, hän vitsailee.Entä stereotypiat humanisteista? Voiko vaaleatukkainen humanistityttö tajuta mitään esimerkiksi yritystoimintaan liittyvästä matematiikasta?
    ”Se ei ole ollenkaan vaikeaa. Jonkin verran saattaa tosin auttaa se, että luin lukiossa pitkän matikan, vaikka perusblondi olenkin.”
    Vaikeammalta kuin matematiikka tuntui markkinointihenkisen asenteen omaksuminen.
    ”Markkinointihihhulismi oli ainut, mikä tuntui kurssilla vastenmieliseltä. Amerikkalaistyyppinen markkinointiuskoinen maailmankuva on mulle vieras”, Suvikumpu pohtii.
    ”Mutta jos päädyn perustamaan yrityksen, siitä tulee tietenkin minun näköiseni.

Sanna Sommers
Kuva: Tiina Palomäki