16. marraskuuta 2000
Teksti:

Väliaikainen univaje näkyy ja tuntuu tavallisesti ilman sen kummempaa itsetarkkailua. Jokainen yöunet väliin jättänyt tietää, että pitäisi nukkua enemmän. Pitkään jatkuneen unettomuuden oireille sen sijaan sokeutuu helpommin, sillä liian vähään uneen voi turtua.
     ”Hermostuneisuus, mielialan lasku, heikko stressinsietokyky, tarkkaamattomuus, muistin heikkeneminen. Siinä muutamia univajeen oireita”, luettelee Helsingin yliopiston biolääketieteen laitoksen dosentti, tutkija Tarja Stenberg.
    Univajeen kaikkia vaikutuksia ei ole listattu. Monet tutkimukset ovat kuitenkin kiistatta osoittaneet, että univajeen aiheuttama heikko stressinsietokyky alentaa vastustuskykyä ja altistaa monille fyysisille vaivoille. Suomalaiset unitutkijat ovat osoittaneet unettomuuden yhteydet sydän- ja verisuonitauteihin. Univaje vaikuttaa aineenvaihduntaan, paranemiseen ja sisälmyshermoston toimintaan, kertoo Työterveyslaitoksen aivotyölaboratorion professori Mikko Härmä.
     ”Unettomuus vaikuttaa ihmisen kokonaisterveyteen. Jatkuvan unettomuuden vaikutukset näkyvät monenlaisina psyykkisinä ja fyysisinä oireina ”, Härmä summaa.
     Yhden yön valvominen on sama kuin joisi yhden promillen humalan. Ja kuten krapulakin pitää vain kärsiä, univajeen aiheuttamista vaivoista pääsee eroon vain nukkumalla. Opiskelijalle univaje on erityisen kiusallinen vaiva. ”Jo pieni univaje vaikuttaa merkittävästi opiskelussa välttämättömään keskittymiskykyyn ja opiskelumotivaatioon. Pitkään jatkunut univaje heikentää myös muistia”, Stenberg huomauttaa.

Unettomuus vaikuttaa etuotsalohkon toimintaan. Etuotsalohkon toiminnot säätelevät muun muassa päätöksentekoa sekä yksilön kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja yhdistellä asioita luovalla tavalla, joista ainakin jälkimmäisellä on vaikutusta oppimiseen.
    Tenttiä edeltävänä yönä pänttääminen ja unien väliin jättäminen ei kuitenkaan sinänsä ole vaarallista, Stenberg kertoo. ”Yhden yön valvominen tuskin vaarantaa terveyttä, jos sen päälle nukkuu kunnolla. Kukaan ei voi valvoa itseään hengiltä, koska uni on homeostaattisesti säädelty ilmiö. Elimistö siis ottaa väistämättä takaisin unen mää-rän, jonka on menettänyt.”
    Toisaalta öisestä pänttäämisestä ei ole paljon hyötyäkään. ”Tenttiä edeltävänä yönä kannattaisi nukkua vähintään kuudesta seitsemään tuntia. Muisti ja keskittymiskyky ovat nimittäin asioita, joita vähäinenkin univaje häiritsee. Jos yön viimeisinä tunteina tulee turhan kiire, asiasta tuskin jää mitään mieleen”, professori Härmä kertoo.

Jokainen kyllä huomaa, onko väsynyt vai ei, mutta univajeen määritteleminen tieteellisesti on paljon monimutkaisempaa. Tilastot osoittavat, että nukkumisen määrä noudattaa normaalijakaumaa. Niitä aikuisia, jotka nukkuvat 4-5 tuntia tai 12 tuntia yössä, on todella vähän. Suurin osa ihmisistä nukkuu jotain näiden ääripäiden väliltä, eli nyrkkisääntö kahdeksan tunnin yöunen riittävyydestä pitää aika hyvin paikkansa.
    ”Yleensä univaje määritellään merkittävästi pienemmäksi unen määräksi kuin mitä yksilö tarvitsee tunteakseen itsensä pirteäksi. Tavallisesti tämä tarkoittaa noin kahta tuntia vähemmän unta verrattuna yksilön tavalliseen unentarpeeseen”, Mikko Härmä kertoo.
     Unettomuuden sietokyvyssä on varsin paljon yksilöllistä vaihtelua. Siksi esimerkiksi vuorotyöhön valikoituvat ne ihmiset, jotka kestävät hyvin valvomista ja epäsäännöllistä vuorokausirytmiä, Stenberg kertoo.
    ”Yötyöhön liittyy väistämättä unen häiriöitä. Tämä on syytä muistaa, jos opiskelee järjestelmällisesti öisin. Pitää miettiä kestääkö valvomista, vai alkaako se näkyä omassa suoriutumisessa.”

Riittävää unta ei voi mitata vain tunneissa, tärkeitä ovat myös nukkumisen ajoittuminen ja unen laatu. ”Vaikka ihminen nukkuisi 12 tuntia, uni saattaa olla laadultaan huonoa, jos nukkuminen on katkonaista tai ajoittuu väärään ajankohtaan. Opiskelijoilla ja yötyöntekijöillä on tavallista, että menetettyä yöunta otetaan kiinni nukkumalla aamupäivisin ja päivisin. Unirytmin säilymisen kannalta tämä ei ole hyvä asia”, Stenberg kertoo.
    Myös psykologian dosentti Raija-Leena Punamäki muistuttaa, ettei fysiologisessa unessa vietetty aika vielä kerro paljoakaan riittävästä nukkumisesta. On yleisesti tiedossa, että esimerkiksi jotkut masennuspotilaat saattavat nukkua ja kärsiä silti väsymyksestä. Pelkkä nukkuminen ei riitä, vaan nukkujan pitää myös uneksia kunnolla.
     ”Unen näkö ja psyykkisesti toimiva uni on aivan yhtä tärkeää virkeyden kokemuksen kannalta kuin fysiologisesti riittävä nukkuminen. Oikeastaan näitä kahta asiaa on mahdotonta erottaa toisistaan. Kumpikin auttaa mielen tasapainon ja eheyden saavuttamisessa,” Punamäki kertoo.

Punamäki on tutkimuksissaan keskittynyt unen kykyyn parantaa sielun haavoja ja auttaa traumaattisten asioiden käsittelyä. Hänen mukaansa psyykeä vahvistavien unien pitää olla mahdollisimman outoja.
    ”Hyvä uni on oikeasti unenomaista. Lisäksi siinä on selkeitä tapahtumakulkuja ja voimakkaita tunnesisältöjä. Unennäkijän pitäisi myös pystyä tunnistamaan omia tunteitaan unessa ja toimimaan ikään kuin oman unensa päähenkilönä.”
    Trauman kokeneiden ihmisten unista nämä piirteet puuttuvat. Heidän unensa ovat katkonaisia, eikä niissä ole voimakkaita tunnesisältöjä.
    Punamäki kertoo, että erityinen unityöskentely esimerkiksi terapeuttisissa uniryhmissä auttaa potilasta hyödyntämään kaikkia unen tarjoamia elämyksiä. Parantamalla ihmisen uneksimiskykyä häntä voidaan myös auttaa selviytymään traumaattisista kokemuksista.
    ”Traumasta selviävän ihmisen unet muuttuvat välähdyksenomaisista ja kauhua sisältävistä muistoista kertomuksiksi. Niissä on enemmän symbolista ainesta ja jopa filosofisia tasoja. Unen näkijälle ne kertovat tavallisesti jonkin lohduttavan viestin.”
    Myös stressaantuneiden ihmisten unet ovat vain kalpea varjo täysipainoisista unista. Kuten traumasta kärsivillä ihmisilläkin, ne ovat katkonaisia ja niissä on vähän symbolista ainesta. Stressaantuneen ihmisen unet haittaavat myös oppimista, Punamäki kertoo. ”Mieleen painaminen, lyhytkestoiseen ja pitkäkestoiseen muistiin tallettaminen onnistuvat parhaiten, kun oppimista seuraa hyvin uneksittu yöuni. ”

Anna-Kaisa Pitknen
Kuva: Mia Savonen border