Totaalikieltäytyminen on yli kaksinkertaistunut

T:Teksti:

Moni kieltäytyy totaalisesti vastalauseena siviilipalveluksen epäkohdille.
     Myös perinteinen pasifismi on totaalikieltäytymisen motiivina.
    Sekä aseellisesta että siviilipalveluksesta kieltäytyneitä asevelvollisia eli totaalikieltäytyjiä on enemmän kuin koskaan. Viime vuonna 56 asevelvollista ryhtyi totaalikieltäytyjäksi, ja tänä vuonna totaalikieltäytyjiä on suunnilleen yhtä paljon.
    Aikaisemmin totaalikieltäytyjiä on ollut korkeintaan parikymmentä vuosittain. Edellinen piikki oli vuonna 1987, jolloin väliaikainen asevelvollisuuslaki pidensi siviilipalveluksen pituuden kuuteentoista kuukauteen. Sen seurauksena nelisenkymmentä asevelvollista kieltäytyi sekä ase- että siviilipalveluksesta.

Totaalikieltäytymisen lisääntyminen selittyy osittain armeijan palvelusaikojen lyhentämisellä. Asepalveluksen kesto muutettiin lyhimmillään puoleen vuoteen, mutta siviilipalveluksen pituus jätettiin kolmeentoista kuukauteen. Sekä keskimääräinen palvelusaika että asepalveluksen suorittavien lyhin palvelusaika ovat siviilipalvelusta lyhyemmät.
    Aseistakieltäytyjäliiton aktiivin Kai Ranisen mukaan useimmat uusista kieltäytyjistä protestoivat nykyisen siviilipalvelusjärjestelmän epäkohtia vastaan.
    Pitkän palvelusajan lisäksi toinen siviilipalveluksen vastaista henkeä herättänyt seikka on palveluspaikkapula, jota Raninen kuvaa huutavaksi. Siviilipalvelusmiesten määrä on jonkin verran kasvanut, mutta palveluspaikkoja ei ole vastaavasti tullut lisää.
    Siviilipalvelusasioita hallinnoiva Maria Wiima Työministeriöstä myöntää, että varsinkin kouluttamattomille siviilipalvelusmiehille palveluspaikan etsiminen voi olla hankalaa.
    ”Atk-ammattilaiset tai lääkärit voivat usein jopa valita useista eri paikoista, mutta nuorilla suoraan koulusta tulleilla miehillä saattaa olla vaikeuksia löytää palveluspaikkaa.”
    Palveluspaikkojen määrää on vaikea lisätä, ellei siviilipalvelusmiesten työpanosta kaipaavat yhteisöt ilmoittaudu itse tarjolle. Yksityisoikeudellisten yhteisöjen hyväksyminen palveluspaikoiksi on Wiiman mukaan niin monimutkaista, että useimmat kiinnostuneet jättävät hakuprosessin sikseen.

Siviilipalvelusjärjestelmän epäkohdat eivät kuitenkaan selitä tyhjentävästi totaalikieltäytyjien rivien nopeaa vahvistumista, vaan myös yleinen maanpuolustusjärjestelmän vastustaminen näyttäisi voimistuvan.
    Aseistakieltäytyjäliiton mukaan merkittävä osa uusista totaalikieltäytyjistä ilmoitti kieltäytymisen syyksi halunsa vastustaa asevelvollisuusjärjestelmää. Raninen ei osaa sanoa, miksi koko asepalvelusinstituutiota vastustetaan enemmän kuin aikaisemmin.
    Myös Lapinjärven siviilipalvelukeskuksen johtajan Eero Soinion mukaan suurin osa totaaleista ilmoittaa kieltäytymisensä syyksi sen, että siviilipalvelus on osa maanpuolustusjärjestelmää. Toinen suuri ryhmä ilmoittaa syykseen siviilipalveluksen rangaistusluontoisuuden, mutta Soinio ei ole havainnut merkittävää muutosta sivaria rangaistuksena pitävien määrässä.
    Osa totaalikieltäytyjistä ei Soinion mukaan ”ole kiinnostunut mistään”. Heille on yhdentekevää, suorittavatko he palveluksensa kasarmilla, mopin varressa vai vankilassa.
     Neljäntenä ryhmänä ovat laskelmoijat, jotka valitsevat vankilan yksinkertaisesti siitä syystä, että se on kaikkein lyhin ”palvelusmuoto”.
    Totaalikieltäytyminen katsotaan laissa siviilipalveluksesta kieltäytymiseksi, ja siitä määrätään ehdotonta vankeutta puolet jäljellä olevasta siviilipalvelusajasta. Pisimmillään vankilassa joutuu istumaan 180 päivää, jos armeijan harmaissa tai sivarissa ei ole vietetty päivääkään.
    Soinio ei ole huomannut siviilipalveluksen aikana kieltäytyjien joukossa merkittävää kasvua, eli suurin osa kieltäytyy suoraan kutsunnoissa. Siviilipalvelusta ei siis edes harkita vaihtoehtona, vaan päätös totaalikieltäytymisestä on tehty jo aiemmin.

Ville Simil