22. syyskuuta 2000
Teksti:

Baritoni Gabriel Suovanen, 26, on kiireinen mies. Haastattelu saadaan lopulta sovituksi lentokentälle ennen Tukholman-koneen lähtöä. Saapuessaan Suovanen pahoittelee, että aikaa onkin puolet vähemmän. Tärkeä tapaaminen odottaa taas puolen tunnin kuluttua, eikä lähtevä konekaan odota.
    Kaiken kiireen keskellä Suovanen on silti hämmästyttävän rauhallinen. Syntyy vaikutelma ihmisestä, jonka kanssa on helppoa tulla toimeen. Mistä moinen peräänantamaton sympaattisuus oikein kumpuaa? Suovanen vastaa. ”Olen tottunut lapsesta asti toimimaan joukkueessa. Urheilu ja musiikki ovat kulkeneet käsi kädessä läpi elämäni.”
    Urheilu ja musiikki kulkivat käsi kädessä myös loppukesän mediatapahtumassa, Olympiastadionilla esitetyssä Paavo Nurmi -urheiluoopperassa. Nyt, kuukausi megaproduktion jälkeen, Paavo Nurmen roolin laulanut Suovanen hieman herkistyy muistellessaan urakkaansa. ”Ooppera oli hyvin antoisa kokemus. Se on minulla vahvana elämyksenä mielessäni. En ole vielä päässyt siitä etäälle. Aivan kuin esitys olisi ollut eilen!”
    Ehkä oopperan alaotsikko, ”Suuri uni”, on ottanut Suovasen todella pauloihinsa. ”Tekisi mieli palata tuohon aikaan”, hän haaveilee.
    Valtava kokemus täytyy työstää mielessä, ja prosessi on vielä kesken. Oopperan toinen alaotsikko, ”Suuri juoksu”, kertoo, että pääosan esittäjältä vaadittiin muutakin kuin laulutaitoa. ”No, ei se nyt mitenkään raskasta ollut”, Suovanen arvioi. ”Vaikeinta oli vuorotella urheilujaksojen ja laulamisen välillä, ottaa aina toinen vaihde päälle.”
    Suovanen päivittelee roolinsa paradoksaalisuutta. Hän oli mukana suurproduktiossa, jossa kaikkien laulajien, muusikoiden ja näyttelijöiden lisäksi oli yli 500 avustajaa, Pasi-panssareita, helikoptereita ja pyrotekniikkaa. Koko spektaakkelissa kaiken keskipiste tunsi itsensä kuitenkin todella yksinäiseksi.
    Paavo Nurmen rooli vei miehen kokonaan, ja pitkän harjoitusperiodin aikana Suovanen vietti iltansa omissa oloissaan asunnollaan. ”Työ oli niin intensiivistä, että en olisi ehkä jaksanutkaan muita ihmisiä silloin.”
    Yksinäisyyden ohella Nurmen rooli toi mukanaan mainetta. Eurooppalainen tv-kanava Arte lähetti Paavo Nurmi -oopperan kokonaisuudessaan 19. päivänä syyskuuta. Kanavan välityksellä Suovasen vaikuttava roolisuoritus levisi lähes sataan miljoonaan kotiin.
    Julkisuus oli siis suurta, mutta sen vaikutuksiin Suovanen suhtautuu varovaisesti.

Stadionit ovat tuttuja paikkoja urheilua intensiivisesti harrastaneelle Suovaselle. Hän hoitaa yleiskuntoaan lenkkeilemällä ja harrastaa spinningiä. Esiintyvän taiteilijan työ asettaa kuitenkin omat rajoituksensa. ”Esityspäivinä en voi treenata kauheasti. Eihän urheilijakaan ennen kisoja harjoittele. Teen kyllä pitkän kävelyn ja venyttelen aina perusteellisesti, jotta saan kehoni kontrolliin. Se on luonteva osa äänenavausta.”
    Urheilu kuuluu selvästi Suovasen elämään, ja mikä ettei kuuluisi, sillä onhan ooppera kuntoa vaativa joukkuelaji. ”Liikunta on erittäin tärkeää laulajalle. Se parantaa keuhkojen toimintakykyä.”
    Laulajana sympaattinen Suovanen ei voisi kaiketi kuulua muihin kuin baritoneihin, jotka tunnetaan laulajista kaikkein mukavimpina.
    ”Kaikista normaaleimpia!” hän huutaa ja räjähtää nauramaan. ”Baritonit eivät kilpaile keskenään. Esimerkiksi sopraanot ovat kauhean kateellisia toisilleen ja kilpailevat ylä-äänten saavuttamisessa.” Tenoreita ei oteta puheeksi.
    Baritoneille on tarjolla töitä monipuolisesti. ”Onneksi rooleja on kauheasti erilaisia: klovneista paholaisiin. Valinnanvaraa on.”

Harteikkaan Suovasen lavakarismaa ylistetään aina, ja ovatpa jotkut kutsuneet häntä estradileijonaksikin. Suovanen sävyttää puheensa itseironialla, kun hän muistelee lapsuuttaan. Hänen suuri idolinsa oli Charlie Chaplin. Jos vanhemmat eivät taputtaneet pikkupojan Chaplin-tulkinnalle, Suovanen esitti sen heti uudestaan.
    Läpilyönnin tehneelle baritonille on nykyään niin paljon kysyntää, että uusiin työtarjouksiin on suhtauduttava väistämättä valikoivasti. Aihe saa miehen vakavaksi. ”Joudun tekemään valintoja niiden ihmisten välillä, joiden kanssa työskentelen. Minulla on nyt ihana tilanne, koska voin luottaa läheisiini: perheeseen, työtovereihin ja kaikkiin muihinkin.” Käytännön asioiden hoitoa helpottaa agentti sekä Helsingissä että Tukholmassa.
    Tänä syksynä Suovanen laulaa maalari Marcellon osan Kansallisoopperan La Bohèmessa yhdessä muiden nuorten kykyjen kanssa. Laulaminen on ollut miellyttävää. Maalarin osa on jättänyt jälkensä, Suovanen kertoo ja esittelee sinisiä sormiaan, joista maali ei ole lähtenyt pesemälläkään. ”Marcellossa on paljon minua itseäni. Hän on lopulta se, joka selviytyy parhaiten siitä boheemijoukosta.”
    Boheemiuden ohella Suovasessa on myös aimo annos perheenisää. Maalaistalossa Tukholman lähistöllä odottavat puoliso Ulrika ja 1-vuotias Saga. Viimevuotisissa Mirjam Helin -laulukilpailuissa Suovanen uhkasi jättää finaalit kesken, jos lapsi sattuu syntymään. Lapsi malttoi odottaa, ja Suovanen lauloi itsensä kolmanneksi. Nyt isän suurin haave on se, että lapsi kasvaa ja voi matkustaa mukana esiintymismatkoilla.

Gabriel Suovanen on virallisesti Ruotsin kansalainen. Hänen vanhempansa ovat kuitenkin suomalaisia. Isä on sotalapsi ja äiti oli muuttanut työn perässä myöhemmin.
    Suovaselle kansalaisuus ei ole selvästikään olennainen kysymys. Koulutuksensa hän on hankkinut molemmissa maissa. Ruotsissa on vahva kuoroperinne ja historia tulvillaan tähtilaulajia, mutta niin on Suomessakin. Yksi suurista esikuvista on Jorma Hynninen nimenomaan karismaattisen ja suuren persoonansa vuoksi.
    Nykyään Suovanen tunnetaan Suomessa ehdottomasti Ruotsia paremmin. ”Täällä minulle on avattu ovet. Suomessa nuorille annetaan enemmän mahdollisuuksia.”
    Monet tunnistavat Suovasen ulkonäöltä ja käyvät juttusille. ”Suurin osa suomalaisista on kuitenkin ujoja. Juttelemaan tulevat ovat yleensä paljon matkustelevia ihmisiä, joita tapaa lentomatkoilla. Nämä ovat olleet yksinomaan miellyttäviä kokemuksia.”
    Suomessa käydessään Suovanen karttaa hotelleja ja ravintolaruokia. ”Yäk, kermaisia keittoja”, hän puuskahtaa. Ruokavaliota on noudatettava, kun oma fysiikka on tärkein työväline. Helsingissä Suovanen asuu kansallisoopperan asunnossa ja haluaa laittaa itse ruokansa.
    Onko ruoanlaitto oikein harrastuskin? Suovanen mylväisee kielteisen vastauksen. ”Ei enempää ruoanlaitosta. Tonnikalaa, pastaa ja tomaattikastiketta”, hän luettelee ja vääntelehtii tuolissaan tuskaisesti.

Maineikas ondine-merkki julkaisi toukokuussa Suovasen ensilevyn. Paavo Nurmen aikoihin se kohosi klassisten levyjen listaykköseksi. Kriitikot ylistivät jälleen kuorossa ääntä, kypsyyttä, lahjakkuutta. Se karismakin välittyy, vaikka äänitteellä on lähinnä herkkiä suomalaisia yksinlauluja.
    Useammista levyistä on sovittu, mutta musiikillisia valintoja ei ole lyöty lukkoon. Seuraavaksi tarkoituksena on kuitenkin levyttää kansainvälisempää ohjelmistoa.
    Milloin? Suovasen silmät harhailevat katossa ikään kuin hän kävisi mielessään lävitse aikataulujaan. ”Ehkä aikaisintaan ensi vuoden lopussa, jos silloinkaan.” Kuinkas muuten, kiireisen oopperalaulajan kalenteri on täynnä pitkälle tulevaisuuteen.

Gabriel Suovanen Kansallisoopperan La Bohèmessa 7.11. ja 18.11.

Janne Koskinen
Kuva: Veikko Somerpuro