Akkavalta

T:Teksti:

Naisten valta Uudessa-Seelannissa muuttuu täydelliseksi ensi huhtikuussa, kun Silvia Cartwrightista tulee maan kenraalikuvernööri. Perustuslailliselta asemaltaan Uuden-Seelannin kenraalikuvernööri vastaa lähinnä suomalaista presidenttiä. Hän edustaa Brittiläisen kansainyhteisön päämiestä kuningatar Elisabethia, allekirjoittaa lait ja säädökset sekä johtaa puolustusvoimia.
    Kenraalikuvernöörius kruunaa akkavallan, sillä tällä hetkellä myös maan parlamenttia hallitsevat naiset. Sekä pääministeri Helen Clark että aiempi pääministeri, nykyinen oppositiojohtaja Jenny Shipley ovat naisia, samoin kuin lähinnä oikeuskansleria vastaava attorney general ja korkeimman oikeuden presidentti.
    Todellisen vallan keskittymistä naisten käsiin Uudessa-Seelannissa voidaan vilpittömästi hämmästellä, sillä jo pitkään tasa-arvotutkijat ovat tienneet, että naisille jaetaan yleensä ministerinsalkuista niitä kevyimpiä, eli kulttuuri- tai terveysministerin tehtäviä. Sen sijaan pääministeriyttä on harvassa maassa uskottu naisten käsiin, huomattavimpina poikkeuksina Margaret Thatcher ja Gro Harlem Bruntland.
    Politiikan lisäksi Uuden-Seelannin naisilla menee lujaa myös talouselämässä. Maan kansainvälisesti arvokkaimman yhtiön Telecomin pääjohtaja on Theresa Gattung.
    Uudessa-Seelannissa näyttäisi siis toteutuneen haavekuva siitä, että sukupuolella ei ole enää merkitystä valtaa jaettaessa ja että naiset ja miehet hallitsevat maata tasa-arvoisesti. Totuus ei kuitenkaan aivan vastaa tätä ruusuista haavekuvaa, kertoo Victoria University of Wellingtonin valtiotieteen professori Margaret Clark.
    ”On totta, että lainsäädäntövaltaa hallitsevat naiset. Edustuksellisen demokratian periaatteiden mukaan ministereinä toimivilla naisilla on kuitenkin valtaa vain salkkunsa verran. Uuden tilanteen aiheuttaman kohun alle kätkeytyy edelleen se tosiasia, että suurin osa korkeista viroista, talouselämän johtopaikat ja esimerkiksi kaikki yliopistot ovat miesvetoisia.”
    Olipa kyse näennäisvallasta tai ei, Uuden-Seelannin miehet ovat tottuneet korkeassa asemissa oleviin naisiin. Clarkin mukaan jopa niin hyvin, että miesvoittoiset ammattikunnat ja ammattiliitot suhtautuvat nykyiseen tilanteeseen rakentavasti. Miehet odottavat vain rauhallisesti pääsyään takaisin valtaan, koska mitään suurempia tunteenpurkauksia vallan luisumisesta naisille ei ole kuultu.
    ”Vaikka jotkut miehistä saattavat tuntea asemansa uhatuksi, luulen suurimman osan luottavan siihen, että tilanne on ohimenevä”, lohkaisee Clark.
    Uudella-Seelannilla on perinteitä tasa-arvon mallimaana. Vuonna 1893 se antoi naisille äänioikeuden ensimmäisenä maailmassa. Tästä huolimatta naiset eivät ole olleet hallitsevassa asemassa maan politiikassa ennen kuin vasta viime aikoina.
    ”Lakimme korostavat tasa-arvoa, ja naiset ovat olleet näin ikään kuin myötäsyntyisesti kyvykkäitä ja halukkaita vaikuttamaan. Johtopaikoilla heitä ei kuitenkaan aikaisemmin ole nähty samalla tavalla kuin nyt”, Clark sanoo.
    Professori Clark ei osaa välittömästi verrata Suomea ja Uutta-Seelantia keskenään, mutta hän epäilee, että pitkälle kehittynyt demokratia, hyvinvointivaltion henki ja avoin talous ovat luoneet yhteiskuntaan ilmapiirin, jossa myös naisten on helppo edetä. Tosin hän muistuttaa, että poliittisten johtopaikkojen siirtymisessä naisten hallintaan Uusi-Seelanti on hieman Suomea edellä.
    ”Catherine Tizard oli kenraalikuvernööri, eli valtionpäämiehemme, jo 1990-luvun alussa.”

Anna-Kaisa Pitkänen
Kuva: Katriina koskinen