Ylioppilaslehden lukutottumuksia on ollut tapana selvittää parin vuoden välein. Edellisen kerran lukijatutkimus tehtiin HYY:n jäsenkyselyn yhteydessä keväällä 1999. Tuolloin Ylioppilas-lehti sai lukijoilta kouluarvosanan 7,7.
Nyt tehty tutkimus toteutettiin kirjekyselynä huhtikuussa 2000. Gallup-Median kysely lähetettiin 800 Ylioppilaslehden postitusrekisteristä poimitulle opiskelijalle.Vastauksia tuli kaikkiaan 308 kappaletta, joten palautusprosenttia voi pitää tyydyttävänä.
Tutkimus osoitti, että kaikille HYY:n jäsenille kahden viikon välein postitettavaa Ylioppilaslehteä luetaan säännöllisesti. Jokaista tai lähes jokaista numeroa lukee 66 prosenttia vastaajista ja vain joka kymmenes jättää lehden yleensä lukematta.
Aktiivisimpia lukijoita ovat alle 25-vuotiaat, joista kolme neljäsosaa lukee lehden jokaista numeroa.
Kolmasosa vastaajista ilmoitti perehtyvänsä lehteen perusteellisesti. Yhteen numeroon uhrattu lukuaika on useimmiten 15-30 minuuttia. Kymmenisen prosenttia vastaajista kuluttaa lehden lukemiseen yli tunnin.
Puolet vastaajista piti lehteä tärkeänä itselleen, kolme neljäsosaa katsoi sen olevan yleisesti ottaen tärkeä. Naiset pitivät Ylkkäriä hieman tärkeämpänä kuin miehet.
Vastamäki suosituin
Vastaajista 91 prosenttia oli sitä mieltä, että Ylioppilaslehti on ajankohtainen. Lehti koetaan myös monipuoliseksi (76 %) ja opiskelijalle läheiseksi (78 %).
Vajaa kolmannes vastaajista piti lehteä liian poliittisena. 42 prosenttia katsoi, että lehdessä on paljon tietoa, jota on vaikea saada muualta. Lehteä pidettiin myös selkeänä ja helppolukuisena.
Luetuimmaksi vakiopalstaksi paljastui Raino Vastamäen pilapiirros, jota seuraa säännöllisesti yli kolmannes vastaajista. Pisteitä-sarjakuva jäi Vastamäestä rinnan mitalla. Varsinaisista jutuista ykkönen oli Liisaleena, jonka joka neljäs vastaaja lukee aina. Myös Kuppilaparlamentti pärjäsi hyvin.Vähiten suosiota saavuttivat menopalsta Puolikuu, palveluhakemisto ja mielipideosasto Tatami.
Yksittäisistä jutuista mieleen olivat jääneet parhaiten kevään kansijutut viuhahtajista ja tasa-arvosta. Myös Liisaleenan pakinat keräsivät useita mainintoja.
Yleisesti ottaen vastaajat olivat verrattain tyytyväisiä Ylioppilaslehden painotuksiin. Kaksi kolmasosaa katsoi, että lehdessä on sopivasti politiikkaa, asia-artikkeleita, kevyitä artikkeleita ja kulttuuria. Peräti 80 prosenttia näki opiskelijauutisten ja henkilöhaastattelujen määrän olevan kohdallaan.
Naiset halusivat lehteen lisää ihmissuhdejuttuja, miehiä kiinnosti enemmän politiikka ja talous. Erityisesti alle 25-vuotiaat halusivat lehteen lisää liikunta- ja urheilujuttuja.Joka viidennen vastaajan mielestä lehdessä on liikaa opiskelijapolitiikkaa.
Yltiöradikalismia ja yltiöfeminismiä
Vastaajilla oli myös mahdollisuus arvioida lehteä omin sanoin. Kommenteista kävi ilmi, että kaikkia on mahdotonta miellyttää.Toiset halusivat lehteen enemmän kevyitä juttuja, toiset olivat valmiita luopumaan niistä kokonaan.
”Vähemmän vasemmistoleperryksiä”, vaati yksi vastaaja, kun toinen halusi ”oikeistomössön” pois.
Citylehtimäistä otetta arvosteltiin useammassa palautteessa ja idealismia peräänkuulutettiin lisää.
Toisten mielestä lehdessä on liikaa yltiöradikaalisia ja yltiöfeministisiä juttuja: ”Turha yrittää enää olla mikään 60-luvun hippi-intellektuelli, kun se ei ketään kiinnosta.”
Lehteen vaadittiin lisää radikaalisuutta, kristillisyyttä, yhteiskunnallisuutta, asiallisuutta, päättömyyttä ja positiivisuutta.Kokonaisuutena lehteä piti hyvin tai melko kiinnostavana 58 prosenttia lukijoista.
Vastaajia pyydettiin myös antamaan kouluarvosana Ylioppilaslehdelle. Keskiarvoksi tuli 7,5. Kriittisimmin lehteen suhtautuivat yli kolmekymppiset vastaajat. Alle 25-vuotiaiden antama arvosana oli puolestaan piirun verran keskiarvoa parempi: 7,7.
Mikko Metsämäki
