12. toukokuuta 2000
Teksti:

Vaihtopiirit ovat vaikeuksissa, vaikka niiden piti olla ruohonjuuritason vaihtoehto nykyiselle talousjärjestelmälle. Vaihtopiireissä vältetään rahaa ja pidetään kirjaa piirin sisällä annetuista palveluista. Kukin tekee, mitä osaa ja tarjoaa osaamistaan muille. Apua voi löytyä esimerkiksi hiusten leikkaamiseen tai testamentin laatimiseen.
    ”Vaihtopiirit ovat kritiikkiä sitä ajattelumallia kohtaan, että onnea saa vain rahalla”, Pohjanmaalle vaihtopiirejä perustanut kouluttaja Salla Laurilehto sanoo.
    ”Pyrkimyksenä on katsoa, mitä sosiaalista ja fyysistä pääomaa omalta alueelta löytyy ja miettiä kuinka pitkälle niillä pärjätään, ennen kuin mennään mukaan globalisaation ja viennin oravanpyörään.”
    Lamavuosina vaihtopiirit porskuttivat tukevassa myötätuulessa. Laajennetun naapuriavun verkostot tarjosivat helpotusta työttömyyteen, kun työtä ei ollut. Nyt piiri ei pyöri, koska nousukausi on nipistänyt suurimman innostuksen pois ja verottajakin vainoaa vaihtopiirejä.

Verottajan hampaissa

Suomessa vaihtopiirejä toimii tusinan verran. Mukana on yhteensä kolmisensataa ihmistä. Huomattavasti suositumpia vaihtopiirit ovat esimerkiksi Brittein saarilla, missä ne paikkaavat myös sosiaaliturvan aukkoja. Pelkästään Englannissa ja Walesissa toimii viitisensataa vaihtopiiriä.
     ”Siellä lainsäädäntö on pikkasen väljempi ja ihmiset perusluonteeltaan kansalaistottelemattomampia”, Laurilehto sanoo.
    Suomessa veroylitarkastaja on iskenyt näppinsä vaihtopiirien toimintaan. Koska piireissä yhdistyy mikroyrittäjyys ja organisoitu vapaaehtoistyö, verotuskysymykset, vakuutukset ja sosiaaliturvakysymykset ovat ongelmallisia.”On ollut puhetta, että painottuisimme enemmän vapaaehtoistyön puolelle, koska Suomessa ei pysty muuten toimimaan lainsäädännön puitteissa.”
    Erityisen nihkeästi verottaja on suhtautunut paikallisrahan käsitteeseen, jota vaihtopiirit aiemmin aktiivisesti viljelivät. Sillä tarkoitetaan maksujärjestelmää, jolla palveluja voi hankkia piirin sisällä. Paikallisrahasta puhutaan edelleen, mutta nyt sordiino päällä.
    ”Paikallisraha on primitiivistä, sillä ei ole juurikaan ihmisen eliniän jälkeistä tulevaisuutta. Siksi vaihtopiireihin tulee usein ihmisiä, joiden elämässä ei tunnu olevan mitään muita näköaloja, se on heille luonteva toimintatapa. Ehkä se johtuu tästä pitkästä rauhan ajasta, että monet ihmiset tuudittautuu nykyisin siihen, että niiden kannattaa spekuloida rahalla jopa 50 vuoden päähän.”

Koron ongelma

Yksi rahan syvimpiä ongelmia on Laurilehdon mielestä sille maksettu positiivinen korko.
    ”Jos raha olisi oikeasti korotonta, niin ei me varmasti tehtäisi niin paljon turhaa ja pyrittäisi kilvoittelemaan rahasta.”
    Asian kääntöpuoli on se, että koroton raha voisi räjäyttää kulutuksen käsiin. Laurilehdon mielestä tärkeintä olisi kuitenkin käydä kriittistä keskustelua talousjärjestelmän tavoitteista ja ongelmista.”Rahan historiassa tilanne on ollut tämä kautta aikojen. Ei haluta kyseenalaistaa toimivaa järjestelmää, koska ei tiedetä toimisiko vaihtoehtoinen järjestelmä.”
    ”Vaihtopiirit liittyvät elimellisesti keskusteluun tulevaisuudestamme. Kun meitä on kuusi miljardia maapallolla, niin voi kysyä, tarvitaanko kaikkia tuottamaan ja mikä on sellainen ympäristö, missä ihmisen on hyvä elää. Ehkä ihmiselle riittäisi, että hän kasvattaa lapset, soittaa pianoa ja nauttii kirjallisuudesta.”

Mikko Metsämäki