26. toukokuuta 2000
Teksti:

”Se oli mulle lottovoitto”, Heikki Bäver sanoo liikuttuneena.
    Seisomme valokuvaaja Isohellan ja käyttömestari Kauko Leiviskän kanssa Heikki Bäverin lottovoiton ytimessä eli 60 metrin syvyydessä maan alla. Tunnelma on kuin 1960-luvun tieteiselokuvasta.
    Pirttikosken vesivoimalan maanalaisessa konesalissa käyttömestari Leiviskä paljasti meille, että myös Leonid Brezhnev ja Josif Broz Tito ovat käyneet tässä erikoisessa paikassa. Hekin ovat nähneet ”Manalan virran”, aavemaisen 2,5 kilometrin mittaisen tunnelin, jossa virtaa sähköntuotannolle alistettu Kemijoki.
    Samassa tunnelissa Heikki Bäver oli syväkairaajana 44 vuotta sitten, kun Pirttikosken voimalaa rakennettiin.Nyt Heikki, 67, muistelee vesivoimalan rakentamista. Kun rakennustyöt alkoivat keväällä 1956, hän ilmoittautui ensimmäisten joukossa töihin.”Sitä mentiin vaan konttorille kysymään, että oisko tämän näköiselle miehelle töitä. Mestari sanoi, että aamulla töihin.”
    Vesivoimala mullisti Bäverin Heikin ja kaikkien muidenkin pirttikoskelaisten elämän. Muutaman talon kyläpahasesta kasvoi parissa vuodessa viiden tuhannen asukkaan pikkukaupunki, jossa oli kauppoja, kouluja, parturi ja elokuvateatteri.
    Kultakuumeen kaltainen kukoistus kesti kuitenkin vain sen aikaa, kun voimalaa rakennettiin. Vähitellen Pirttikoski on autioitunut parin sadan asukkaan kyläpahaseksi. Joskus täällä oli oikea kaupunki.
    Mutta miksi olemme aloittaneet Suomen-kiertueemme juuri Pirttikosken kylästä, joka sijaitsee Kemijoen varrella Rovaniemen maalaiskunnassa, noin 70 kilometriä itään Lapin pääkaupungista?
    Siksi, että Pirttikoski on kuva Lapista vuonna 2000: autioituva kylä, jonka tärkein luonnonvara on valjastettu energiantuotannolle.
    Ja siksi, että satuin kuulemaan Pirttikoskesta Anna-Kaisa Leppäseltä. Hän tekee kulttuurimaantieteen graduaan vesivoimarakentamisen alueellisista vaikutuksista Pirttikoskella.
    Kolmas syy on Vuotos, jonka problematiikkaan Pirttikoskikin liittyy.Tunnelista siirrymme Bäverien tupaan, missä unelias pääsiäissunnuntai jatkuu isännän turinoidessa kiikkutuolissa ja emäntä Saini Salmi-Bäverin, 66, kattaessa kahveja kaukaisille vieraille.
    Miksi Heikki Bäver kutsuu vesivoimalaa lottovoitoksi? Tarkoittihan voimalan rakentaminen sitä, ettei lohi nouse enää Pirttikoskelle. Voimala merkitsi myös sitä, että Kemijoki Oy lunasti itselleen Bäverin lapsuudenkodin rantatöyräät. Aika kova hinta täysosumasta.
    ”Ensinnäkin se toi sitä kaivattua työtä, mitä täällä oli hyvin vähän. Oli vaan metsätyötä, uittoa ja sellaista. Voimalaitosta ootettiinkin monta vuotta. Huhu kiersi, että sellainen on tulossa”, Heikki kertoo.
    Kun hän oli nuori, Kemijoesta nousi Pirttikosken kohdalla runsaasti lohta, joka myytiin Rovaniemelle hotelli Pohjanhoviin.”Mutta tarvitsee sitä ihminen suolaa ja sokeriakin. Ei sitä pelkällä kalalla elä.”
    Ja suolaa ja sokeria toi työ voimalaitoksen rakennustyömaalla. Töitä riitti, sillä kun tunnelia rakennettiin, se oli maailman toiseksi suurin.”Kyllä se oli silloin sellainen tunne, ettei tästä työ lopu koskaan”, Heikki sanoo.
    Useimmat työläiset asuivat parakeissa. Miesvaltaisessa porukassa myös lieveilmiöt kukoistivat. ”Isolla työmaalla on kaikkea. Kävivät milloin Rovaniemellä, milloin Kemijärvellä A-marketissa. Ja olihan täällä niitä niin sanottuja gulasseja, jotka möi sitä ainetta.”
    Gulassit olivat viinan salakauppiaita.”Sitten oli keinottelijaa tyttöpuolellakin. Poikamiehille tehtiin omat parakit. Niitä sanottiin tankereiksi.”
    Voimala työllisti myös naisia, kuten Nivalasta Keski-Pohjanmaalta lähteneen Saini Salmi-Bäverin. Hänkin tuli Kemijoki Oy:n palvelukseen jo Pirttikosken alkuvaiheessa 1957. Työpaikalla Bäveritkin kohtasivat. Nyt on oltu naimisissa 20 vuotta.
    ”Tuohan se aina minun luudan etteen niitä roskia tälläs”, Saini kertoo.
    Bäverit ovat päättäneet jäädä Pirttikoskelle, vaikka palvelut alkavat olla vähissä. ”Niin kauan on tarkotus asua, kun pystytään toimittamaan kotiasiat”, Saini sanoo.
    ”Minä kun oon ihan paljasjalkanen, niin täältä pois on vaikea lähteä”, Heikki lisää.”Sitten kun ei pysty ajamaan autolla, on mentävä sinne kunnantalolle tai mihin ne nyt vievät.”
    Viisi vuotta sitten Heikin sydän ”rupesi kummittelemaan” ja hänelle tehtiin ohitusleikkaus. Nyt isännän kunnosta huolehtii pystykorva Nöpö. ”Ohitusleikkauksen jälkeen rohvessöör sano, että ota koira.”Heikki otti.
    Lapin kuuma kysymys on Vuotoksen tekojärvi.
    Bäverit kuuluvat Vuotoksen kannattajiin. Kemijoki Oy:n palveluksessa elämäntyönsä tehneiltä Sainilta ja Heikiltä ei löydy juuri ymmärrystä hankkeen vastustajille, joiden paikallinen johtohahmo on kemijärveläislääkäri Helena Tiihonen.
    ”Se Tiihonen on oikea Vuotos-peto. Se luulee, ettei sammakoille löydy hyppymättäitä, jos allas rakennetaan. Se on kettinki jalkaan ja vyötärölle”, Saini puistelee päätään.
    Vuotos on elintärkeä projekti myös Kemijoki Oy:lle.”Vuotoksen rakentaminen tarkoittaisi 2 200 miestyövuotta”, Pirttikosken voimalan käyttömestari Kauko Leiviskä kertoo esitellessään voimalan konesalia.
    Kemijoki Oy:n laskelmien mukaan Vuotos lisäisi tuotantoa ja säätötehoa kaikilla alapuolisilla voimalaitoksilla. Niiden lisäksi Kemijokeen voitaisiin rakentaa kaksi uutta voimalaitosta. Energiantuotannon kannalta voitaisiin lisätä yhteensä noin 560 GWh/a, joka on lähes kaksinkertaisesti Rovaniemen vuotuinen sähkönkulutus.
    Voimala vaikuttaa autiolta, sillä kaikkia Kemijoen 15:tä voimalaitosta valvotaan Rovaniemeltä. Pirttikoski työllistää enää 45 henkeä.Kauko Leiviskä hoitelee työnsä ohessa yli sadan poron tokkaa. Hän kertoo, että Pirttikoskelta saisi omakotitalon tontteineen parillasadalla tuhannella markalla.
    ”Pirttikoski olisi autio ilman voimalaa.”
    Kierroksen päätteeksi jässikkämäinen Leiviskä pitää yllätysesitelmän vesivoiman autuudesta. Hän esittelee kuvioita ja laskelmia, jotka osoittavat, kuinka energiantarve kasvaa ja kuinka Suomi on yhä enemmän tuontisähkön varassa, jos uutta ydinvoimalaa tai Vuotoksen tekojärveä ei rakenneta.
     ”Nyt pitäisi päätöksiä tehdä”, Leiviskä sanoo.
    Voimalan viereen Kemijoki Oy on rakennuttanut asuntoalueen. Sen piti ensin palvella voimalalaitostyömaata ja jäädä sitten toimivaksi osaksi yhdyskuntaa. Valkoiset rivitalot on sijoitettu nauhamaisesti rinteeseen. Ne ovat hyvinhoidettuja, mutta auraamattomat pihat kertovat siitä, että asukkaat ovat kaikonneet.
    Yhdessä pihassa eläkeläismies on lähdössä lenkille. Hän on Samuli Saarijärvi. 65-vuotias Saarijärvi on harvinainen paluumuuttaja.”Onhan täällä palvelut aika heikot ja aina menee ahtaammaksi.”
    Saarijärvi asuu Kemijoki Oy:n vuokralaisena ja maksaa 60 neliön kämpästään 1 800 markkaa kuukaudessa.
    Laskemme kauniin asuinalueen talot, joita on kymmenen ja niissä yhteensä 42 asuntoa. 27 näyttää olevan tyhjillään.Miltähän Vuotoksella näyttää 50 vuoden kuluttua?
    Samana iltana Rovaniemen yössä soi salsa. Vaakuna-hotellin Doris Night Clubin baaritiskillä kiskotaan paukkuja ja snapseja.
    Rovaniemi on Lapin transithalli. Kaupungin kautta turistit tulevat Lappiin ja lappilaiset pakenevat etelään. Baaritiskillä on tungosta pääsiäissunnuntainakin.
    Vappu lähestyy ja pohjoisen hiihtokeskuksissa sesonki päättyy. Etelään palaavat ottavat Rovaniemellä viimeiset ilot irti monotanssien ja muun irstailun jälkeen. Aamulla hypätään kohmeloisina junaan tai auton rattiin ja palataan kotiin katsomaan, joko krookukset kukkivat Järvenpäässä.
    Arsi
istuu kolmen naisen keskellä ja juo A-olutta. Hän on palannut maailmalta Rovaniemelle eikä aio enää poistua.”Maailma on kierretty kolmasti. On nähty Kuwaitit, Etelä-Afrikat ja Espoossakin asuttiin 10 vuotta.”
    Arsi ei kaipaa Espooseen. ”Täällä on jätkä jätkää vastaan. Jos jätät lompakon kapakan pöytään, se on siinä, kun palaat vessasta.”
    Arsin perustelut paluumuutolle ovat yksinkertaiset: ”Täällä saa olla rauhassa kännissä.”

Jaakko Lyytinen