26. toukokuuta 2000
Teksti:

Suomen-kiertueemme alkaa olla finaalissa. Kuuden maissa perjantai-iltana lähdemme ajamaan Seinäjoelta kohti Helsinkiä. Matkan varrella aiomme vielä selvittää, miten perjantai-illan huumaa vietetään tien varren kunnissa ja kaupungeissa.
Ajamme Jalasjärven keskustaan, kun kello lähenee seitsemää. Hiljaista on. Ryhmä poikia nojailee kevytmoottoripyöriinsä Superspar-marketin parkkipaikalla ja seuraa, kuinka poliisit kuulustelevat laittoman mopon virittäjää kadun toisella puolella.
”Ei täällä koskaan ole menoa. Porukka menee yleensä Kauhajoelle tai Kurikkaan”, Matti, 17, sanoo. Hän opiskelee Seinäjoen ammattikoulun raksalla.
Piikkipoikien ympärillä asfaltti on täplikäs syljestä.Aleksi, 14, ei ole vielä edes mopoiässä, joten hänen on keksittävä muuta ohjelmaa. Aleksi värjää hiuksensa vihreiksi Party Hair Colour -spraylla.
Ylitämme Pirkanmaan rajan. Vaikka on kevään ensimmäinen lämmin perjantai, Parkanon keskusta on täysin kuollut.Ajamme pääkadun ja pari muuta, kunnes lopulta löytyy kaksi autoa, jotka seisovat parkissa.
Fordissa istuvat sähköasentaja Mikko, 24, ja maansiirtopuolen urakoitsija Matti, 17, ja Asconassa lähihoitajaopiskelija Jenni, 18.Mitä Parkanossa tehdään perjantai-iltana?
”Emmä tiiä. Vähän aikaa istutaan autossa ja sitten mennään vetämään pää täyteen”, Mikko sanoo. Pilluralli käynnistyy yleensä vasta kymmeneltä.
”Kohta on hanat kaakossa ja vedetään sikanaamarit päähän”, Matti sanoo leveällä hämeen murteella.
”Täällä ajetaan kylän rinkiä”, Kari julistaa.
Ikaalisten orastavassa perjantai-illan huumassa kymmenen nuoren miehen ja yhden naisen seurue on kokoontunut apteekin parkkipaikalle. Vuoden 1979 rokki-Corollan konepellillä istuvat Paavo, 20, ja Jouni, 20. He juovat itse tekemäänsä kiljua suoraan kanisterista.
Jouni on juuri valmistunut Hämeenkyrön ammiksesta metallimieheksi. On siis syytä juhlia.”Ryyppään ainakin tän viikon. Kattoo nyt sitten”, Jouni kertoo suunnitelmistaan.
Paikalle pölähtää pari autollista lisää miehiä. Yksi on värjännyt kaljun päänahkansa vihreällä ja viininpunaisella. Rami on intistä lomilla.”Vituttaa niin saatanasti”, Rami kuvaa tunnelmiaan.
Tampereen eteläpuolella on Lempäälä-niminen kunta. Muinaislöytöjen mukaan täällä on asuttu jo kampakeraamisella kaudella.Paikkakunnan kaunis kivikirkko on omistettu Pyhälle Birgitalle ja se on rakennettu 1400-1500-luvun vaihteessa. Tänä perjantaina kirkon pihassa on pakettiauto, jonka vieressä kolme miestä kusee ristiin.
Edesmennyt musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo on todennut, että luonnollisia tarpeitaan tekevää ihmistä ei pitäisi edes tervehtiä saati puhutella. Noudatamme ohjetta, emmekä haastattele pissaajia.
Sen sijaan ajamme nuorisokahvila Walker’sin pihaan. Kyllä, myös Lempäälässä on Walker’s, aivan kuten Eurajoella, Harjavallassa, Kellokoskella, Loimaalla ja Nakkilassa.Kello on 21.30 eikä Walker’sissa ole ketään. Paitsi seitsemän vapaaehtoistyöntekijää tupakalla oven ulkopuolella ja kolme sisällä kanttiinissa.
”Kyllä ne tulee, kun ilta kylmenee ja kaljat loppuu”, Hannele sanoo.Walker’siin saa tulla kännissä ja hauskaakin saa kuulemma pitää, mutta pulloja ja puntareita ei tuoda sisään. Vihdoinkin tulevat myös illan ensimmäiset asiakkaat, Hanna ja Annemari.
Kaikki illanviettäjät ovat kirkon alapuolella olevalla rannalla. Ajamme Pyhän Birgitan seinustalle, missä punainen Bemari seisoo parkissa.”Me juodaan viinaa ja ajetaan autoo”, Jussi, 18, kertoo Lempäälän peruskuviot.
Jenni ja Mira tappelevat mehukattikanisterista.”Vittu, anna sitä saatanan totia.”
Äkkiä tunnelma muuttuu.”Vittu, ootteko te kyttiä?” Jussi kysyy. Äänessä on vihaa.
Suomen-kiertueemme on saamassa tylyn lopun: turpakeikka Pyhän Birgitan kirkon seinustalla Lempäälässä. Vahvasti humaltunut Jussi kuitenkin rauhoittuu ja teiniviiksikovisten BMW ajaa pois.
Kun pääsemme takaisin Tampere-Helsinki-moottoritielle, radiosta pärähtää soimaan Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa.Luukutamme kohti kotia.
Martti Syrjä
on yhtä väärässä suomalaisten suhteen kuin Bertolt Brecht. Suomalaiset eivät suinkaan ole itsesäälissä rypevä katajainen kansa, joka vaikenisi kahdella kielellä.
Suomalaiset ovat tellervoalanäriä, harrifinnilöitä ja jounivirtasia, jotka heräävät taas huomenaamulla ja pistävät kahvin tippumaan. Kun perjantai on vaihtunut lauantaiksi, nostamme Vanhan kuppilassa maljat Suomelle.


Paavo ja kiljukanisteri.

Jaakko Lyytinen