26. toukokuuta 2000
Teksti:

Rami, 23, istuu Keravan nuorisovankilassa neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden tuomiota väkivaltaisesta ryöstöstä ja törkeästä pahoinpitelystä. Hän on niin sanottu sellivanki eli kun muut suuntaavat aamulla vankila-alueen metallipajalle, puusepänverstaille tai autokorjaamolle, Rami jää selliin opiskelemaan itsenäisesti lukion kursseja.
Ennen vankilaa Rami on käynyt lähinnä elämänkoulua, mutta peruskoulu on sentään suoritettu. ”Ammattikoulussa olin puoli vuotta.”
Hän on ollut päihteiden sekakäyttäjä ja tykittänyt suonensisäisiä huumeita, käyttänyt paljon viinaa ja pillereitä. Rami oli kuitenkin sen verran timmissä, että kävi raksahommissa.
”Sekosin. Kaverin huumevelat piti saada heti maksettua, vaikka yritin sopia, että ne olisi voinut maksaa palkkapäivänäni. Olimme viinoissa ja diapameissa, kun ryöstin ja hakkasin sen miehen, joka myi meille diapamit, sillä rahaa oli saatava.”
Rami jäi kiinni ryöstöä seuraavana päivänä ja on yhä samalla reissulla. Ensikertalaisena hän istuu tuomiosta puolet ja vapautuu ensi vuoden kesäkuussa.
Rami ei ole nuorisovanki, vaikka Keravalla istuukin; Keravan nuorisovankilassa on myös muita kuin alle 21-vuotiaina tuomittuja. Ensi vuoden alussa laitoksen nimi muuttuukin Keravan vankilaksi. Vanhojen osastolla eli vosissa vanhimmat vangit ovat tällä hetkellä kuusikymppisiä, posissa eli poikaosastolla nuorimmat ovat siinä 17-vuotiaita.
”Keravalla ei istuta kauhean pitkiä tuomioita. On tämä ihan viihtyisä paikka, jos vertaa vaikka lääninvankilaan, Katajanokkaan, jossa olin aluksi. Pos tosin on aika sähellyspaikka”, Rami sanoo.
Opiskelu tuntuu kohtuullisen mielekkäältä, mutta vankilan työpisteiden puuhat eivät Ramia kiinnosta.”Eikä sitä viitsi vain maata. Mitääntekemättömyys vaikuttaa myös lomapuoltoihin.”
Valkolakkiin on vielä matkaa: hän on tenttinyt yhteensä viisi kurssia historiaa, biologiaa ja uskontoa. Keravan nuorisovankilassa ei englannin kurssia lukuun ottamatta ole lukio-opetusta, vaan kirjat on päntättävä ilman apua.
”Ei sitä joka päivä jaksa lukea, välillä tulee makoiltua. Tenttipäivät kyllä sovitaan etukäteen. Mitään matikkaa tai fysiikkaa en itse osaa lukea.”
Keravan aikuislukio tekee nuorisovankilan lukiolaisille koekysymykset, joihin vastataan opinto-ohjaajan huoneessa.”Koko ajan on tullut parempia numeroita: ensin oli vitosia ja kutosia”, Rami kertoo.”Ehkä jatkan siviilissä iltalukiossa, mutta ensin pitää saada talous kuntoon.”

Väitöskirja vankilassa

Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto selvitti huhtikuussa, kuinka paljon koko maan vankiloissa oli opiskelijoita eri opintomuodoissa. Yliopisto-opintoja rangaistuslaitoksissa suoritti etäopiskeluna 9 ja vankilan ulkopuolella päivittäin opintoluvalla korkeakoulussa kävi 7 vankia – yhteensä siis vain 16 vankia suoritti korkeakouluopintoja.Ammattikorkeakouluopintoja etäopiskeli vankilassa vain yksi, mutta vankilan ulkopuolelle opintoluvalla kävi neljä. Helsingin lääninvankilan alaisissa työsiirtoloissa oli huhtikuussa viisi vankia, jotka opiskelivat laitoksien ulkopuolella pääkaupunkiseudun korkeakouluissa. Ylioppilastutkinnon sai viime vuonna valmiiksi kolme vankia.
Keravan nuorisovankilan opinto-ohjaaja Anni Herrala muistuttaa, että varsinkaan nuorten vankien tuomiot eivät ole niin pitkiä, että niiden aikana ehtisi käydä koko lukion.
Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston ylitarkastajan Kirsti Kuivajärven tiedossa on vain muutama yksittäistapaus, joissa vanki on suorittanut rangaistuslaitoksessa maisterintutkinnon.”Tiedän, että ainakin yksi vanki on tehnyt pitkän tuomionsa aikana väitöskirjan”, Kuivajärvi sanoo.
Viime vuoden aikana päivittäin vankiloissa oli keskimäärin 2 800 vankia, joista noin 300 vankia opiskeli päivittäin. Yhteensä opiskelijoita oli koko vuoden aikana noin 1 500 vankia.
”Vain luotettavaksi arvioitu vanki, jonka muutenkin on katsottu voivan olla avovankilassa, voi saada opintoluvan eli luvan poistua opiskelemaan rangaistuslaitoksesta ulkopuolelle. Vankila asettaa myös tarkat lupaehdot ulkopuolella opiskelulle”, Kuivajärvi kertoo.
”Ensinnäkin kaikki lähtö- ja paluuajat on sovittu, samoin kulkureitti, josta ei saa olla poikkeamisia. Oppilaitoksen alueella on pysyttävä ja ruokailupaikka on tarkoin määritelty. Ulkopuoliset kontaktit ja sellaiset kontaktit, jotka eivät liity opiskeluun, on kielletty.”
Oppilaitokset ovat Kuivajärven mielestä suhtautuneet hyvin vankiopiskelijoihin.”Kaikki opettajat eivät välttämättä edes tiedä, että on kysymys vangeista, sillä kouluissa on yhdyshenkilöt, joiden kanssa asioimme.”

Monella kurja koulutustausta

Vankilassa varsinaisena työaikana joko tehdään töitä tai opiskellaan.”Rangaistusten täytäntöönpanosta annettu laki määrää, että vangilla on velvollisuus tehdä työtä tai osallistua opetukseen vankilassa. Opiskelussa tavoitteena on lisätä vangin mahdollisuuksia tulla toimeen yhteiskunnassa”, oikeusministeriön vankeinhoito-osaston tiedottaja Vappu Aura toteaa.
Työssä käy päivittäin keskimäärin puolet vangeista. Vankiloiden työtoiminnalla on pitkät itsenäiset perinteet ja opetus on tullut vasta myöhemmin kuvioihin, vankeinhoito-osaston Kirsti Kuivajärvi sanoo.Osittain vankiloiden työtoiminta limittyy myös opiskeluun, sillä vankiloiden työpisteissä vangeille järjestetään muun muassa oppisopimuskoulutusta ja työpisteiden henkilökuntaa on koulutettu työpaikkakouluttajiksi.
Keravan nuorisovankilan opinto-ohjaajan ilmoitustaululla roikkuu liuta eri vankiloiden kurssi-ilmoituksia: Käyrän avovankilaosastolla on jatkuva haku rakentajakoulutukseen ja luomupuutarhurin ammattitutkintoon. Syksyllä alkavalle atk:n perusteet -kurssille on nyt hakuaika, samoin Laukaan varavankilan korjausrakentamisen kurssille.Kursseilla opiskelijoille maksetaan toimintarahaa 7,60 markkaa tunnissa. Toimintaraha on veronalaista tuloa, ja jos vangilla on huollettavia, siitä peritään heille 30 prosenttia.
Tarjolla on myös kiinteistöhuollon koulutusta, visuaalista markkinointiviestintää ja merkonomin tutkintoon tähtäävä liiketalouden opintopaketti. Syyskuussa Hämeenlinnan keskusvankilassa alkaa lukuvuoden kestävä peruskoulu, jonne pääsyn edellytyksenä on ala-asteen tiedot.Helsinkiläisten, espoolaisten ja vantaalaisten vankien pohjakoulutusta tarkastelemalla voisi päätellä, että todennäköisyys sille, että yliopisto-opiskelija päätyisi kaltereiden taakse, on varsin pieni: vankien koulutustausta on kurja.
Viime vuonna vain kaksi prosenttia vangeista oli käynyt lukion.”Kymmenellä prosentilla vangeista on jäänyt peruskoulu kesken. Ammatillinen tutkinto puuttuu kahdelta kolmasosalta”, Kuivajärvi kertoo.
Kirsti Kuivajärven mukaan noin kolmannes vangeista tarvitsisi nykyistä huomattavasti enemmän ohjaavaa ja opiskeluun valmentavaa koulutusta, joka loisi perusvalmiuksia kaikelle muulle opiskelulle.”Nykyinen opetus pitäisi tuplata, sillä tarvetta ihan peruskoulun kertaukseen on paljon.”
Tarpeita on laidasta laitaan. Huhtikuisessa selvityksessä vankiloiden opinto-ohjaajat arvioivat, että jopa kahdeksan prosenttia vangeista tarvitsisi korkean asteen eli ammattikorkea- tai ylipistotason koulutusta.
”Tämä on mielestäni yllättävän iso luku”, Kuivajärvi sanoo.

Rami maalaa ja tekee veistoksia

Pääosa vangeista opiskelee vankilassa ammatillisia opintoja lyhytkursseina. Kaikissa Suomen 17 suljetussa vankilassa ja 6 avovankilassa on ammatillista koulutusta, ja kurssitarjontaa on lisätty koko 1990-luvun, tosin lukio-opetuksen kustannuksella.Ylivoimaisesti suosituimpia kursseja ovat kaikki tietotekniikkaan liittyvä, mutta tarjolla on koulutusta kuntosaliohjaajasta käytännön yrittäjätoimintaan.
Kursseille pääsy ei kuitenkaan ole automaattista, vaan niille tarvitaan vankilanjohtajan puolto. Monella kurssilla päihteettömyys on pääsyehto. Vanki voi kuitenkin hakea myös toisen vankilan järjestämille kursseille.
”Jos kiinnostava kurssi järjestetään avovankilassa, on täytettävä avovankilan ehdot, esimerkiksi sitouduttava ehdottomaan päihteettömyyteen”, Keravan opinto-ohjaaja Anni Herrala sanoo.
Vankilassa opiskeluksi lasketaan myös sellaiset kurssit, joilla yritetään päästä irti päihteistä. Näille kursseille osallistui 700 vankia. Muutamissa vankiloissa on omat kurssinsa rattijuoppoustuomiota istuville. Lisäksi tarjolla on kursseja, joilla opetellaan itsehillintää ja ongelmanratkaisua ja kaikenlaisia sosiaalisia taitoja.
Romaneille on omia kursseja, sillä monesti juuri heillä on peruskoulu kesken, Kuivajärvi kertoo. Ulkomaalaisille opetetaan suomea.
Kursseille saattaa olla kova tunku. Viime syksynä Rami ei mahtunut Keravan nuorisovankilan ruokatalouskurssille eikä päässyt mukaan kulttuurikalterit-projektiin. Vapaa-aikana hän käy kerran viikossa vankilan taideryhmässä.
”Maalataan ja tehdään vaikka kipsiveistoksia. Muuten tulee katsottua aika paljon telkkaria.”
Rami on myös juuri ilmoittautunut vankilan kesäkuiselle viikon mittaiselle maisemamaalauskurssille. Vuolukivikurssikin, jossa perehdytään korunvalmistukseen, saattaisi kiinnostaa.

Keijukainen kaltereiden takana

Pieni ja pirteä Anni Herrala, 23, ei alkuunkaan vastaa käsitystä vankilan henkilökunnasta, mutta sitä hän on: opinto-ohjaaja Keravan nuorisovankilassa.
”No, opintoni Pieksämäen diakonia-ammattikorkeakoulussa ovat vielä kesken, minun pitäisi valmistua ensi jouluna diakoniksi”, Anni Herrala kertoo.Anni tuli Keravalle ensin työharjoitteluun, mutta häntä pyydettiin jäämään opinto-ohjaajaksi ainakin heinäkuuhun saakka, sillä virka oli ollut varsinaisessa sijaiskierteessä.
”Paljon on töitä, ja aina jää jotain kesken. Koska en vielä oikein tunne vankeja, epävirallisten kontaktien luominen on vaikeaa, enkä osaa vielä markkinoida oikeanlaista kurssia oikeille tyypeille.”
Työpaikkana vankila ei liene niitä helpoimpia nuorelle naiselle?
”En voisi kuvitella rankempaa työyhteisöä.”
Diakonina ja sosiaalityöntekijänä Anni edustaa varsin toista lähestymistapaa vankeihin kuin suurin osa muusta henkilökunnasta, jotka ovat lähinnä vanginvartijoita.
”Vähän saa olla puolustuskannalla. Täällä kohtaa sellaisia työntekijöitä, jotka eivät hyväksy sitä, mitä itse edustan, ja se on hirmu rankkaa. Osa suhtautuu varsin kielteisesti ihmisläheisyyteen ja avoimuuteen. Juuri sitä vastustetaan kauheasti, mikä mielestäni on täällä hyvää ja mitä pitäisi lisätä.”
Ja miehisessä yhteisössä kun ollaan, naiset saavat kuulla kaikenlaista.
”Kaikki naiset täällä joutuvat opettelemaan tietyn tavan suhtautua huutoihin ja heittoihin, joita itsestään kuulee. Eikä niihin missään nimessä pidä alistua.”
Muutaman kerran vangit ovat yrittäneet saada nuorta opoaan vuokraamaan heille videovirkistystä ynnä muuta epävirallista, mutta Anni ei ole lipsunut linjastaan.
”Valmistuttuanikin haluan työskennellä vankilassa, mutta ehkä enemmän juuri diakonina ja sielunhoitajana.”

Anna-Liina Kauhanen
Piirros Kati Närhi