28. huhtikuuta 2000
Teksti:

Työelämän sukupuolikulttuuri töytäisi kevyesti Saara Lehmuskoskea, kun 25-vuotias kansainvälisen politiikan opiskelija oli kesätöissä Suomen YK-edustustossa Genevessä.
    ”Diplomaattivastaanotolla Suomen muulle delegaatiolle sanottiin kädestä päivää, mutta minulle huikattiin hei”, kättelyjonon viimeisenä seissyt Lehmuskoski muistelee.
    Nuorten naisten hankaluudet työelämän kiemuroissa eivät jää tytöttelytasolle, siitä todistavat synkät tilastoluvut.
    Akavan toissavuotisen tutkimuksen mukaan naiset tekevät miehiä useammin pätkätöitä: alle kolmikymppisistä akavalaisnaisista yli puolet oli määräaikaisissa töissä, nuorista miehistä viidennes. Uralla eteneminen tyssää monella naisella lasikattoon niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin töissä.
    Akateeminen nainen saa samasta työstä vieläkin 15 prosenttia huonompaa palkkaa kuin mies. Tasa-arvokonsultti Marja Erkkilä SAK:sta on laskenut, että 40-vuotisen työuran aikana nainen tienaa keskimäärin 2,5 miljoonaa markkaa keskivertomiestä vähemmän.

Nainen on työnantajalle riski

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) haluaa tarttua nuorten akateemisten naisten ongelmiin työmarkkinoilla. HYY järjesti yhdessä yliopiston rekrytointipalvelun kanssa Punahilkka-seminaaripäivän naisten työllistymisestä ja urakehityksestä. Yhteisprojektiin kuuluu myös tutkijanuraa suunnitteleville naisille räätälöity mentorointiohjelma.
    Punahilkka-seminaarin mainosjulisteessa irvistelee susi. Sadusta tuttu peto symboloi työelämää ja sen nuorille naisille asettamia vaatimuksia, selittää seminaaripäivää järjestänyt ylioppilaskunnan hallituksen jäsen Elina Moisio. Seminaarissa työmarkkinoiden isoja pahoja kompastuskiviä kartoitettiin pikkuryhmittäin työpajoissa.
    Naisopiskelijat löysivät ongelmien perimmäiseksi syyksi työelämän miehisen kulttuurin.
    ”Nuorille naisille työnhaku on vaikeaa ehkä siksi, että rekrytoijat etsivät itsensä kaltaisia ihmisiä. Mies solahtaa miehiseen työympäristöön helpommin”, arvioi eräs työryhmään osallistunut naisopiskelija.
    Toinen kertoo esimerkin, miten suoranaiseen seksismiin voi törmätä työnhaussa. Keski-ikäinen mieshaastattelija oli tentannut nuorelta maisterisnaiselta, käyttääkö tämä sukkanauhoja.
    Kaikki ryhmäläiset ovat yksimielisiä siitä, että työnantajat pitävät nuoren naisen palkkaamista riskinä. Alle kolmikymppinen on potentiaalisessa lapsentekoiässä.

Asenteet istuvat tiukassa

Punahilkka-päivään osallistuu viitisenkymmentä naisopiskelijaa ja yksi mies.
    ”Naiset eivät voi saavuttaa tasa-arvoa ilman miesten apua. Asennemuutosta tarvitaan”, perustelee metsäylioppilas Teppo Hujala paikalle tuloaan.
    Asenteista saadaan viitteitä, kun miesjohtaja puhuu seminaarissa rekrytoinnista. Hänen luotsaamassaan firmassa ei ole yhtään naista johtajatehtävissä. Mies kertoo esimerkin naistyöntekijästä, jonka uraetenemisen esti kanssasisarten kateus. Naiset eivät hyväksyneet naista päällikökseen, miesjohtaja sanoo.
    Julkisen sektorin naisjohtajista väitöskirjansa tehnyt koulutuspäällikkö Helena Karento taas muistuttaa vallan rautaisesta laista.
    ”Mitä enemmän työhön liittyy valtaa ja mitä korkeampaa palkkaa siitä saa, sitä todennäköisemmin tehtävää hoitaa mies”, hän sanoo.
    Hallintotieteiden tohtori kertoo havainneensa, että naisjohtajat ovat uransa alussa optimistisia oman etenemisensä suhteen, mutta vanhemmiten skeptisyys kasvaa.
    ”Pitkä virkaura koulii esiin feministin”, Karento tietää.

Vastavoimia miesten saunaporukoille

Kiltin tytön syndrooma vaivaa naisia vielä aikuisiässäkin. Omaa osaamista vähätellään helposti, eikä kunnianhimoakaan useimmiten ole liikaa. Seminaarin punahilkat tietävät, että naisten pitää itse pyrkiä aktiivisesti murtamaan lasikattoa.
    ”Itseluottamusta ja omien kykyjen markkinointia täytyy opetella”, tiivistää HYY:n Elina Moisio.
    Naiset kaipaavat myös vastinetta miehisille jalkapalloporukoiden ja inttikaverusten saunaverkostoille. Naisverkkoja voisi kutoa vaikka päiväkodin pihalla toisten äitien kanssa, seminaarissa ehdotetaan.
    Työelämän kulttuurit muuttuvat hitaasti, mutta puhujat uskovat valoisampaan tulevaisuuteen. SAK:n Marja Erkkilä arvelee, että tasa-arvon merkitys ymmärretään pian myös markkinoinnissa.
    ”Onhan olemassa esimerkiksi reilun kaupan norsumerkki. Miksei sukupuolten tasa-arvostakin voisi tulla yrityksille kilpailuvaltti”, Erkkilä heittää.

Anna Koikkalainen
Piirros Jenny Eräsaari