Huskvarnalaista
Jakella oli jäntevä ja suonikas kulli. Jake oli amisaikoina koulun nimekkäin meininkijätkä. Kaikkihan sen tiesi, mistä ne likat välitunnilla kiimoissaan supatteli. Likat puhu siitä enemmän kuin omista menkoistaan. Jakelle ei riittäny se normaalisysteemi, että jätkät käy likkojen kanssa välitunnilla vähän röökillä. Jake oli pelijätkiä. Se oli mestari vehkeenkäytössä ja tekniikassa. Jake osas aina ootella likan ensin. Jätkät yritti kännissä tingata Jakelta sen pidättelytekniikan saloja, mutta eihän se kertonu. Kusetteli vaan minkä kerkes. Keittopuolen likat vitsaili sanomalla Jakea Uunimestariksi. Se lämmitti uunin aina kolmeensataan. Jake lämmitti enemmän uuneja kuin luokan jätkät yhteensä. Sen ei tosiaankaan tarvinnu ostella kukkia lisukkeeksi. Jaken kaveri Sepi sano Jakea Holmesiksi. Opettajakin tuli liikuntatunnin jälkeen suihkuhuoneeseen muka poriseen jätkille jotakin. Paskat. Samaa ihmettä se tuli sinne kattelemaan kuin me muutkin. Uunimestari Holmesia. Opettajat, oppilaat, isät ja äitit. Kaikki oli kuullu Uunimestarista. Sitten Jake vaan yhtäkkiä lopetti hommat. Ei kuulemma ollut enään sitä vanhaa meininkiä.
Tiina oli lukiossa oppilaskunnan hallituksen kaunein tyttö. Kaikki normaalijärkiset jätkät piti sen kuvaa sängynpäätyssä. Tiinan porukat ei kuulunu niihin vanhempiin, jotka lupas kersojensa paneskella rippikoulun jälkeen, kun siinä oppii elämää. Vaikka eipä Tiina ois halunnut muutenkaan älyttömästi paneskella. Kaikki jätkät kato halus vaan sitä. Ja Tiinan mielestä siinä piti olla muutakin. Jätkät lupaili toisilleen kymppikasseja ja enemmänkin, mutta eipä vaan kukaan saanu Unelmatuheroa taipumaan. Yks Jori oli kuitenkin ihan kiva ja Tiina monesti jutteli sen kanssa koulujutuista ja muustakin. Kerran Tiina lähti Jorin kanssa oppilaskunnan bilestä Tiinalle katsomaan sen trumpettia. Tiinan porukat oli maailmannäyttelyssä. Jori oli lähtenyt käveleen kämpille, kun Tiina oli kaivanut vaskipuhaltimen kaapista.
Tiina märisi yön johonki kontaktipuhelimeen. Myöhemmin Tiina katteli televisiosta ohjelmia, joissa puhuttiin seksuaalisesta juurettomuudesta. Se tuli siihen tulokseen, että ei sitä kannata väkisin kiihotella itseään, jos kerran epäseksuaalinen aivopuolisko on hallitsevampi. Älyköt ei vissiin kiihotu yhtä herkästi kuin muut. Ei vaan paneta. Tiina tyytyi puolen minuutin sormileikkiin kerran kuukaudessa. Meininki muistutti jotain Tompsonin alkeita.
Sitte kerran vappuna. Baarissa tunnelma oli oudon kiimakas. Tunnelma ei ollut silkinpehmeiden pallien hillittyä kiihkeyttä, vaan jotain rajumpaa. Paljon rajumpaa. Voisi jopa sanoa, että ilmassa oli raisun pornokas kiimatykitysmeininki. Nelikymppinen hyvinsäilynyt psykologian proffa, Tiina nimeltään, oli lähtenyt vähän irrottelemaan kavereiden kassa. Muutamalle. Tiina humaltui hieman heti kun oli otettu ”Likkojen terävät”. Tiskin vastalaidalla istuskeli vähän reilu parikymppinen komea raksajätkä, Jake.
Tiina ja Jake vilkuilivat vaivihkaa toisiaan. Yhtäkkiä niitten katseet jysähti toisiinsa. Tiinasta tuntui, että hänessä vinksahti jokin, mitä hän ei tunnistanut. Kiimahan se Tiinassa vinksahti. Ja Jakessa myös. Jake huomasi olevansa pitkästä aikaa taas kiimameingeissä. Tiinan sisäreidet oli heti uimahallitunnelmissa. Jaken piti keikutella tuoli melkeen metrin päähän tiskistä. Kimoili tosissaan.
Vinkittely alkoi. Jake teki drinkkisekoittimella ylös-alas-liikettä. Tiina muka-korjaili tissiliivejään. Sormi lipsahti vahingossa huulta pyyhittäessä ja pullisti sillain poskea. Tiina tilasi isoon ääneen munaliköörin, niin, että Jake kuuli sen. Jake meinasi vastata tilaamalla pladi-märin, mutta mieleen tuli jotain pikkuseikkoja ja se jäi tilaamatta. Sen sijaan Jake otti vanhan kunnon kämmentenvälimitan vehkeestään ja vilautti tulosta Tiinalle. Jake tunsi klassikot. Jake oli klassikko. Tiina alkoi olla varma siitä, että tiskin toisella puolella olisi tarjolla jäntevä ja suonikas kulli. Kuin sopimuksesta molemmat lähti kävelemään kohti etuovea. Sanaakaan ei vaihdettu. Roihuava kiima ei puheita kaipaa. Kynnystä ylitettäessä Tiina puristi veijarimaisesti Jakea tämän kiinteästä perseestä.
He olivat roihuavassa pornotykityskiimassa. Ei ollut mitään saumaa odotella taksia. Mentiin lähimpään puistoon. Jalavapensaikon keskelle. Jake kysyi: ”Vedetäänkö huskvarnalaista?”. Tiina ei tiennyt mitä se oli. Salaperäisyys kiihotti. ”Vedetään vaan”, Tiina sai sanottua. Ei Jakekaan tiennyt mitä se oli. Se oli kuullu ton jutun ohimennen yheltä likalta festareilla mutta ei muistanu mitä se tarkottaa. Jake kato loi tunnelmaa. Jake oli klassikko. Jake paljasti jäntevän ja suonikkaan kullinsa. Tiina survaisi hurmaantuneena sen sisäänsä. Niinku köysi ois pantu neulansilmään. Pensaikon ahtauden vuoksi oltiin omituisessa asennossa, sillain vänkerösti sisäkkäin. Vedettiin siis huskvarnalaista.
Meininki oli romanttisen raivokasta sinne-tänne-syöksynussintaa. Siinä ei kyselty, että saako istua naaman päälle. Molemmat vaan halus toisiaan mielettömästi. Millään muulla ei ollut merkitystä. Niillä oli kovan luokan maanjäristyskiima päällä. Vartalot vaan sinkoili ja nytkähteli joka suuntaan. Jokainen piste niitten vartaloilla oli pornohuuman vallassa. Jake huusi Tiinalle: ”Kuulet sää? Mä haluan sua! Sää oot mun beibi! Mää rakastan sua!!!. Tiina huusi takaisin: ”Mä oon sun! Pane mua!!!. Ne suli yhteen. Niistä tuli yks iso ja mehevä kiimapallero joka tärisi ja jyskytti. Rakkaus ja kiima suli yhteen. Kiimanesteet tulvi ja purskahteli. Osa nesteistä lennähti kasteeksi jalavan lehdille ja loppu sinkoili tähdiksi taivaalle.
Vihdoin Tiinan ja Jaken ikuiselta tuntunut rakastelu saavutti pornohurmion syvimmän syöverin. Saavuttiin kiiman ja rakkauden ihanimpaan kehtoon, tuulihattujen hekumoivaan lehtoon. Molemmat sai monia peräkkäisiä orgasmeja. Niitä saa vaan sillon kun vetelee huskvarnalaista. Ne sai onnellisten ihmisten mansikkaorgasmeja.
”Tepatius Tuulihattu”
