Nuorison ääniharava

T:Teksti:

Vanhat parrat tutisevat Masan telakalla. Työsuojavaltuutettu Mika Poikolainen haluaa, että kaikki ammattiosaston päätökset kestävät päivänvalon.
    Talonrakentajan koulutuksen saanut Mika Poikolainen marssi kahdeksan vuotta sitten Masa-Yardsin Helsingin telakan ovesta sisään ja kysyi töitä. Pian hän oli sisustusasentaja. Kolmen vuoden kuluttua hän ryhtyi osastonsa työsuojeluasiamieheksi. Paria vuotta myöhemmin Poikolainen vastasi koko telakan työsuojelusta.
    ”Vastassa oli vasemmistoliittolainen, 16 vuotta työsuojeluvaltuutettuna ollut kaveri. Voitin hänet kahdella äänellä”, poliittisesti sitoutumaton Poikolainen, 28, kertoo. Kahta vuotta myöhemmin hän peittosi vastaehdokkaansa selvästi äänin 495-185.

Metallivaalien kunkku

Demarit eivät asettaneet kummassakaan työsuojavaltuutetun vaalissa Poikolaiselle vastaehdokasta, joten hänet leimattiin automaattisesti demariksi.
    Leima vahvistui, kun Poikolainen suostui – sitoutumattomana – demarien listalla Metallityöväenliiton liittovaalien ehdokkaaksi. Myös vasemmistoliitto oli kosiskellut häntä riveihinsä.
    Poikolainen valittiin 182 äänellä, mikä oli Helsingin vaalipiiriin suurin saalis. Suuri osa äänistä tuli nuorilta, joiden osuus on telakan työntekijöistä Poikolaisen mukaan lisääntynyt koko ajan. Keski-ikä Masalla on nyt noin 40.

Liksaa nuorille

Poikolainen on ajanut telakalla aktiivisesti nuorten työntekijöiden asiaa. Siitä kiinnostus vaikuttamiseen alun perin lähtikin liikkeelle.
    ”Telakalla on huono olla nuori työntekijä. Täällä ei katsota, mihin pystyy, vaan kuinka pitkään on ollut töissä”, Poikolainen valittaa.
    Samaa työtä tekevien tuntipalkan ero on jopa 20 markkaa. Neljän ensimmäisen vuoden aikana palkkaero ei juuri supistu.
    ”Ei ole mitään järkeä, että parhaita palkkoja saa vasta oltuaan talossa 25 vuotta”, Poikolainen ihmettelee. ”Siksi nuorten pitää itse yrittää vaikuttaa asioihin.” Hän haluaisi myös, että liikuntaa painotettaisiin sekä työnantajan että ammattiosaston puolelta enemmän.
    ”Varsinkin kun Masa paukuttelee lätkä- ja futisjengien sponsorina, pitäisi omiin työntekijöihinkin satsata enemmän.”

Haaste vanhoille

Telakan nuoret ovat ryhtyneet kyseenalaistamaan vanhoja käytäntöjä ammattiosastossaan. He eivät tyydy vanhoihin ehdokasasetteluihin, vaan tarjoavat tehtäviin omia nimiä pakottaen osaston äänestyksiin. Nuoret sitoutuvat poliittisten ryhmien sijasta mieluummin asioihin.
    ”Telakat on linnakkeita, joissa vanha kahtiajako ei ihan helposti sorru. Paikat täytyy jakaa ryhmien mukaan. Se on onneksi jäämässä vähitellen pois”, Poikolainen sanoo.
    Poliittinen kuilu on näkynyt myös ammattiosaston rahanjaossa.”Jäsenistö jakautuu kannatusprosenttien mukaan: vasemmisto 60 ja demarit 40. Tuet on jaettu samassa suhteessa”, Poikolainen kertoo. Hän on esittänyt, että tuet tulisi antaa tasapuolisesti tai sitten ei tueta lainkaan.

Avoimuutta, kiitos

Eniten Poikolaista nyppii ammattiosaston varojen käyttö. Hänen mukaansa kaikkien päätösten pitää kestää päivänvaloa.
    ”Mua ei kannata valita ammattiosaston johtoon, muuten tulee radikaaleja muutoksia”, Poikolainen naurahtaa. ”Jäsenille on kerrottava, mihin heidän rahansa menevät.
    Metalliliiton jäsenmaksuista ammattiosastolle palauttamaa rahaa saatetaan sylkeä jopa kymmeniä tuhansia Venäjän ay-liikkeen tukemiseen. Se ei mielestäni anna jäsenille mitään. Toimikunnalla pitää olla munaa kertoa päätöksistään myös jäsenistölle.”
    Sama koskee eduskunta- ja presidentinvaalien tukien myöntämistä. Poikolainen kertoo, että esimerkiksi masalaiselle kansanedustajalle Kari Uotille (vas) myönnettin vaalitukea. ”Sekä rahaa anoneiden että tukea saaneiden nimet pitää ehdottomasti kertoa jäsenille.”
    Avoimuusperiaate koskee Poikolaisen mielestä muitakin avustuksia, kuten lehtien tukemista. ”Nyt tuetaan Demaria ja Kansan Uutisia. Jäsenistö on kysellyt, että miksei saman tien tueta Hesaria, Apua tai Jallua”, Poikolainen naurahtaa.

Kohti taivasta

Poikolainen kertoo asettavansa tavoitteensa aina erittäin korkealle. ”Olin aikoinaan työsuojelukurssilla, ja siellä keskusteltiin tavoitteista. Ilmoitin, että viiden vuoden kuluttua johdan telakkaa. Tavoitteet pitää aina asettaa liian korkealle”, Poikolainen hymyilee.
    Viisi vuotta meni, eikä haave toteutunut. Seuraava askel Poikolaisen luottamustoimiuralla on vielä arvoitus, mutta kaverit ovat rohkaisseet häntä lähtemään ehdokkaaksi ensi syksyn kunnallisvaaleihin Vantaalla. ”Miksei… mutta ei se mikään päätavoite ole.”

Jan Erola
Riku Isohella