17. maaliskuuta 2000
Teksti:

Oikeus ei ole Suomessa kaikille sama. Herrat pääsevät helpommalla, väittää Suomen tunnetuin rikostoimittaja Harri Nykänen.Helsingin Sanomissa Nykänen on paljastanut useita huippuvirkamiesten korruptio- ja rikosjuttuja. Silti Hesariakin voi jarrutella, jos on vaikutusvaltaa ja oikeat suhteet, Nykänen sanoo.
Suojeliko Suomen suurin sanomalehti patentti- ja rekisterihallituksen pääjohtaja Martti Enäjärveä, kuten Nykänen uskoo? Hänen mukaansa Hesarin pomot sensuroivat kaksi Enäjärveen liittyvää uutista ilman journalistisia perusteita. Toisessa kerrottiin valtion viraston pääjohtajan pidätyksestä.Se, mikä jää rikostoimittaja Nykäseltä kertomatta, sen paljastaa rikoskirjailija Nykänen, mies Raidin takana.
Harva uutinen on medialle yhtä mehevä herkkupala kuin lahjusskandaali. Kun korkeaa virkamiestä epäillään lahjusten otosta, media esiintyy mieleisessään roolissa yhteiskunnan vahtikoirana.
Juttu muuttuu vielä makeammaksi, jos uutinen saadaan ongittua omaan lehteen ennen muita. Lehtikielellä puhutaan skuupista. Silloin lööpit kirkuvat ja painokoneet ryskyttävät.
Helsingin Sanomien
rikostoimittaja Harri Nykänen tietää, miltä kovat skuupit tuntuvat. Hän paljasti verojohtaja Jukka Tammen sotkut. Hän kertoi 1970-luvulla rehottaneesta poliisijohdon korruptiosta ja uutisoi kansanedustaja Jaakko Laakson liittymisen tunnettuun vakoilutapaukseen.
”Upeimpia ammattiin liittyviä kokemuksia on se, kun teet kovan jutun ja tiedät, että sillä on merkitystä. Se on todella herkullista. Sitä melkein odottaa postiluukun alla, että lehti tulee”, Nykänen kuvaa.
Tuorein Suomea ravistellut lahjuspaljastus on ollut merenkulkulaitoksen tapaus. Talon ylintä johtoa epäillään lahjusten vastaanottamisesta ja jupakka on ollut kotimaan ykkösuutisia maaliskuun ajan. Uutisointi on ollut laajaa, vaikka poliisin esitutkinta on vasta käynnistynyt. Julkisuuspaine on jo johtanut pääjohtaja Kyösti Vesterisen virasta pidättämiseen.
Myös Nykäsen työnantaja, valtakunnan ykköslehti Helsingin Sanomat, on seurannut tiiviisti merenkulkulaitoksen skandaalia. Mutta aina korkean herran lahjusselkkaus ei ylitä Hesarin uutiskynnystä.Vajaa vuosi sitten HS vaikeni vastaavasta tapauksesta. Harri Nykänen kirjoitti kaksi juttua, jotka jäivät julkaisematta.Mikä sai Hesarin vaikenemaan?

Enäjärven tapaus

Kaikki alkoi syksyllä 1998, kun nimetön ilmiantaja X soitti kaksi puhelua. X kertoi poliisille, että patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) pääjohtajan Martti Enäjärven touhuissa olisi jotain hämärää.
X antoi vinkin myös Helsingin Sanomien rikostoimittaja Harri Nykäselle, joka alkoi tutkia Enäjärven tapausta.
Lokakuun lopussa 1998 Nykänen oli saanut taustat selvitettyä. Hän kirjoitti Helsingin Sanomiin uutisen Enäjärven tapauksesta. Jutussa kerrottiin, että Uudenmaan verovirasto tutki PRH:n toimitilojen vuokraukseen liittyvää konsulttisotkua. Nykänen mainitsi monia tapauksia, joissa pääjohtaja Enäjärvi oli järjestellyt töitä tuttavilleen ja jopa korkeimman valvovan esimiehensä, kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikön Matti Vuorian, vaimolle.
Myös poliisi teki tahollaan tutkimusta, joka johti siihen, että kesällä 1999 pääjohtaja Enäjärvi pidätettiin. Nykänen oli jälleen uutisen päällä. Hän teki pidätyksestä jutun Hesariin.
Vaikka Hesarilla oli käsissään kova uutinen – valtionviraston huippujohtajan pidätys – juttua ei koskaan julkaistu.Hesarin johto perusteli Nykäselle jutun hyllytystä sillä, että pidätys oli normaali esitutkintatoimenpide.
”Kun olin tehnyt uutisen pidätyksestä, jouduin uutispäätoimittajan ja kahden toimituspäällikön juttusille. He sanoivat, ettei tää ole mikään uutinen. Me ollaan päätetty, ettei tästä kirjoiteta mitään ennen kuin esitutkinta on valmistunut ja tehdään syyttämis- tai syyttämättäjättämispäätös”, Nykänen kertoo.
Pidätysuutisen jälkeen Nykänen teki uutisen myös PRH:een ja sen vuokranantajalle Merita Kiinteistöön tehdystä takavarikosta. Takavarikkohakemuksesta selvisi ensimmäisen kerran, että pääjohtaja Enäjärveä epäillään törkeästä lahjuksen otosta ja virka-aseman väärinkäytöstä. Tämäkään uutinen ei päässyt lehteen asti.Hesari oli muuttanut linjaansa. Enäjärven tapaus ei enää ollut lehdelle uutinen.
Nyt Nykäsen ensimmäisestä jutusta on kulunut puolitoista vuotta. Poliisi ja verottaja tutkivat edelleen Enäjärven tapausta ja juttu on tiettävästi menossa valtionsyyttäjälle. Pääjohtaja Enäjärvi on koko ajan jatkanut virassaan. Hesari on pysynyt hiljaa.
”PRH:n viestintäjohtaja Leo Lehdistö kertoi PRH:n keskijohdolle järjestetyssä tilaisuudessa, että esimieheni olivat antaneet heille lupauksen, ettei Enäjärvestä kirjoiteta ennen syyteharkinnan valmistumista. Toimittajan kannalta katsottuna Enäjärvi on saanut suojelun ja vuoden rauhoitusajan.”
Nykäsen mukaan tapaus Enäjärveen liittyy vielä eräs ”huvittava yksityiskohta”.
”Enäjärvi on myös Suomalaisen klubin puheenjohtaja. Kuukausi jutun hyllyttämisen jälkeen Suomalaisella klubilla oli tilaisuus, jonka pääpuhujana oli meidän vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen.”Virkkusen puheen otsikko oli: ”Mihin journalismi on menossa?”

Alamaailman vinkkarit

Sanomatalon ruokalassa istuu mies, jonka nukkavieru olemus pistää silmään uutuuttaan hohtavan lasitalon käytäville. Leukaperissä on kolmen päivän sänki ja jalassa kuluneet farkut.
Rähjääntynyt olemus johtuu työmaasta. Siellä, missä alamaailman vinkkimiehet luuhaavat, skraka ja pikkutakki eivät kuulu kuvioon.Harri Nykäsen, 46, ei tosin tarvitse pönkittää katu-uskottavuuttaan vaatetuksella. Kytätkin ovat hänen konnakontakteistaan kateellisia.
”Nykäsen alamaailmasuhteet ovat erittäin hyvät. Joskus täytyy ihmetellä, mistä helvetistä joku tieto on sille tullut”, pitkään Nykäsen tuntenut rikoskomisario sanoo.
Kontaktit pitää kasvattaa, sanoo lähes 20 vuotta rikoksista kirjoittanut Nykänen.
”Kun joku antaa vinkin, tyypistä on pidettävä kiinni. Mä jeesaan heitä. Olen vienyt vankilaan joululahjarahaa, maksanut jonkun sakkoja, kuskannut itsariyrityksen tehneen rosvon sairaalasta kotiin. Joistakin on tullut oikeastaan kavereita.”
Rikostoimittajat saattavat maksaa vinkkareilleen myös pieniä palkkioita. Kyse on muutamien satasten vaivanpalkasta. Periaate on, ettei uutisia kuitenkaan osteta rahalla.

Herrojen hampaissa

Paitsi rosvot ja poliisit, myös työtoverit arvostavat Nykästä.”Harri on lahjomaton. Hän ei kumartele mihinkään suuntaan”, sanoo eräs kollega.
Sanomatalon yläkerroksissa ei ajatella Nykäsestä yhtä herttaisesti. Hesarin johdolle hän on Likainen Harri, troublemaker. Enäjärvi on vain yksi tapauksista, joissa Helsingin Sanomien johto on yrittänyt vaientaa Harri Nykäsen.
Isoille varpaille tallannut Nykänen on ehtinyt kerätä uransa aikana runsaasti vihamiehiä eri puolilta.
Nykänen on pitänyt Hesarin lakimiehet kiireisinä. Hänestä on tehty toistakymmentä tutkintapyyntöä. Toistaiseksi kaikki jutut ovat kaatuneet syyteharkintavaiheessa. ”Mitä isompi herra, sitä todennäköisemmin tulee haaste käräjille”, Nykänen sanoo.
”Harri yksi niistä toimittajista, jotka eniten suututtaa ihmisiä”, työtoveri kertoo.
Hesarin pomot ovat joutuneet sietämään Hankala-Harria, koska rikostoimittaja Nykänen on Hesarille myös kultakimpale. Hänen kontaktiensa ansiosta lehti on saanut lukemattomia uutisvoittoja.Nykänen tekee Hesarille sitä likaista työtä, josta lehti saa uskottavuutensa. Kun HS kertoo virkamiesten väärinkäytöksistä, se voi väittää olevansa vallankäytön valvoja, vahtikoira.
”Harri on Hesarissa niitä toimittajia, jotka ovat valmiita kokeilemaan ja etsimään rajoja. Harrin mielestä on tärkeää, että ihmisille kerrotaan myös niistä epäkohdista, mitä tämän maan isokenkäiset tekee”, kollega kertoo.
Kun Nykäsen juttuja on jarruteltu, hän on perännyt oikeuksiaan ja ajautunut kahnauksiin esimiestensä kanssa. Hän on saanut pari kertaa neuvon vaihtaa taloa ja yhden kirjallisen varoituksen. Seuraavasta tulee kenkää.
”Välit yläkerran pomoihin on aika viileät. Ei oo paljon palkankorotusta tullut kymmeneen vuoteen. Turha pyytääkään”, Nykänen naurahtaa.
Hänen mielestään Hesarin kokoisen lehden ei pidä pelätä oikeusjuttuja.
”Jos lehdelle ei koskaan tule yhtään oikeusjuttua, se joko maksaa hiljaiseksi tai on niin kesy, ettei kukaan edes välitä siihen puuttua. Se on luonnonlaki suurelle medialle: jos on aitoa yritystä niin oikeusjuttuja on pakko tulla.”
Ykköslehtenä Hesarilla on myös muita suurempi vastuu, Nykänen korostaa.
”Jos Hesari ei kirjoita jostain, muutkin vaikenevat. Muut mediat tukeutuvat Hesariin, koska sillä on varaa tehdä pohjatyönsä. Vastuu on moninkertainen. Meidän pitää olla todella tiukkana kaikissa jutuissa.”
”Tällaisella lehdellä on hartioita viedä juttuja sitten vaikka rosikseen. Ei koskaan pidä lähteä sopimaan, ellei huomata oikeeta virhettä. Se on vaarallista, jos antaa periksi. Juttu kulkee ja sitä pyritään aina hyödyntämään.”
Nykänen ei ole jarrutellut. Hänen juttunsa demarien puoluetalon rahoituksesta sai poliisin tekemään kotietsinnän Hesarin toimitukseen. Jutussaan Nykänen oli käyttänyt materiaalia, jonka väitettiin perustuvan poliisin esitutkinta-aineistoon.

Pomot uivat sisäpiireissä

Hesarin linjan lipsuminen johtuu siitä, että lehden johto on liian syvällä sisäpiireissä, Harri Nykänen uskoo.
”Tää on niin pieni maa, että jos tällaisen välineen päätoimittajat haluu, ne pääsee kaikkeen kermaan ja kekkereihin mukaan. Mun mielestä tällaisessa talossa pitäisi tehdä pesäero. Pitää jarrutella sisäpiiriin menemistä.”
Vallan ytimessä, sököringeissä ja Lapin kelomajoilla luodut siteet voivat aiheuttaa sen, että lehden pomot ovat solidaarisempia kavereilleen kuin omille alaisilleen.
”Uskotaan enemmän kavereihin, vaikka pomon pitäisi olla ehdottomasti solidaarinen toimittajalle. Toimittajan taas on ajateltava ensimmäisenä lukijaa ja vasta sitten esimiestä ja työnantajaa.”
”Tässä työssä ei kaveerata jokaisen kanssa. Tai sitten täytyy olla niin kova luonne, ettet välitä pätkääkään, vaikka paras kaverisi heitettäisiin häkkiin.”
Eräs tuttava uskoo, että Nykäsellä on Sanomatalossa eräs päätoimittajiakin mahtavampi suojelija, Aatos Erkko.
”Harri on saanut Hesarissa Erkon taakseen. Erkko on tukenut sitä, jos on ollut sellainen juttu, jota päätoimittaja on pitänyt liian kovana”, tuttava väittää.
Nykänen ei halua kommentoida väitettä, mutta kertoo, että jossain tapauksessa kertaalleen hyllytetty juttu onkin äkkiä hyväksytty lehteen.
Nykäsen mielestä koviakin juttuja on helppo tehdä, kun ei sotke toimittajan työhön mitään siihen kuulumatonta. ”Ei välitä siitä, kuinka isoa herraa uutinen koskee, onko hän demari, kepulainen vai kokoomuslainen, ketä juttu vahingoittaa tai hyödyttää, tuleeko itselle tai esimiehille hankaluuksia. Tekee vain työnsä.”
”Jos Harri saa jotain päähänsä, hän pitää siitä kiinni, vaikka aineisto näyttäisikin toista”, eräs kollega kritisoi Nykästä. Hänen mielestään ”Harri on joskus jääräpäinen”.
”Kyllä mä teen kauhean määrän työtä ennen kuin muodostan käsitykseni jostain henkilöstä”, Nykänen puolustautuu.
Nykänen myöntää tuntevansa jonkin sortin herravihaa, mutta pitää sitä terveenä ominaisuutena rikostoimittajalle.”Mieluummin mä herroja rokotan, kun jotain duunaria, mutta sille pitää olla aina perusteet.”

Raid on varaventtiili

Harri Nykäsen mielestä esimiehien kritisointi ei vaadi erikoista rohkeutta, kun selusta on turvattu. Turvamiehen nimi on Raid. Nykäsen kirjoihinsa luoman hahmon seikkailut ovat vetäneet viikoittain liki miljoona katsojaa tv-sarjan pariin.
Yhdeksän rikosromaania, yli kymmenen tv-sarjaa ja kuunnelmia kirjoittanut Nykänen kertoo tienanneensa viime vuosina enemmän sivutöistään kuin toimittajan päätoimestaan.
”Mulla on turvattu asema, koska mulla on toinen ammatti ja paljon sivutuloja. Mun ei tarvii pelätä. Osa toimittajista haluu edetä ja välttää siksi kahnauksia esimiesten kanssa. Monella voi taas olla taloudellisesti tiukkaa tai työpaikka on määräaikainen.”
”Mä koen myös, että koska mulla on kaksoisasema, mun velvollisuus on vetää tiukempaa linjaa. Mun ei tarvii miellyttää ketään esimiestä, voin sanoa ihan mitä mä haluan, jos mulla on perusteita.”
Nykäsen lisäksi moni muukin rikostoimittaja kirjoittaa uutisten rinnalla fiktiota. Alamaailmasta voi ammentaa tarinoita, joista syntyy romaanien raaka-ainetta.
Nykäselle Raid on myös varaventtiili.
”Laitan Raidin toteuttamaan sellaisia pieniä piikkejä ja kostoja, joita ihminen jotenkin haluaisi tehdä, mutta ei pysty tässä sosiaalisessa elämässä tekemään.”
Vastoinkäymisistä huolimatta rikostoimittajan työ on niin kiehtovaa, että Nykänen on pysynyt Hesarissa – ainakin toistaiseksi.Talossa on paljon hyviäkin puolia, hän muistuttaa. Toimittajalle pyritään luomaan taloudelliset resurssit tehdä työnsä rauhassa. Nykäselläkin on talon Eurocard, jolla voi kestitä kontakteja, eikä laskujen perään paljon kysellä.
”Täällä olisi hemmetin hyvät eväät tehdä kovaa journalismia. Siksi mua ottaakin päähän kaikenlainen jarruttelu. Se on järjetöntä.”Nykänen on hakenut valtion kirjailija-apurahaa ja jos se tärppää, hän saattaa ottaa Hesarista lopputilin.
Kaikista kahnauksista huolimatta Harri Nykänen empii rikostoimittajan työn jättämistä. Silloin jäisivät sävärit saamatta.”Rima on tietenkin noussut, kuten eräs vanha huume-etsivä sanoi. Hän oli aikanaan 70-luvulla valtavissa huumejutuissa, joissa takavarikoitiin kymmeniä kiloja amfetamiinia. Kun alkoi tulla vain kymmenen gramman juttuja, ne ei ollu enää mitään. Siitä ei saanu oikeen mitään säväreitä.”

Jaakko Lyytinen
Kuva Anne Hämäläinen