Liisaleena: Urheiluhullujen avohoitola

T:Teksti:

Urheilumuisto 1: Seison horkkaisena ala-asteen pihalla ja faija supattaa korvaani. Kansanhiihdon starttiin on pari minuuttia. ”Alotat täysillä. Sun edelläs lähtevästä Hirvosen kakarasta ei ole mihinkään.”
    Olen juuri täyttänyt kymmenen ja jalassani on faijan kolmemetriset puusukset, jotka hän on salaperäisen näköisenä edellisyönä voidellut.
    Kahden kilometrin kohdalla tamppaan haarakäynnillä jyrkkää ylämäkeä ja veri on noussut kitalakeeni. Faija kompuroi rinnalla ja tyrkyttää mustikkakeittoa. ”Perkele, sä oot jääny siitä Hirvosesta vaikka kuinka helvetisti!” faija huutaa kaali punaisena.
    Ajattelen Kaisa Hirvosta, laihaa luokkatoveriani, jonka kanssa normaalisti leikin barbeilla mutta joka nyt on loitonnut tavoittamattomiin.Kun itku kurkussa tulen toiseksi viimeisenä maaliin, puolimetrinen räkä roikkuu nenästäni. Kotimatkalla autossa on hiljaista. Äiti pyyhkii mustikkakeiton jämiä rinnuksiltani.
    Urheilumuisto 2:
Istun poikaystäväni Maken kanssa ravintolassa. On seurustelumme yksivuotisjuhla. Make on ahminut wieninleikkeensä ennätysajassa ja tuijottelee poissaolevana olkani ylitse.
    Kun lopulta käännyn, huomaan kattoon pultatun tv-ruudun, josta tulee kelkkailua. Kyllä, kelkkailua. Makelle laji, jossa kumipukuiset miehet makaavat painoina ahkion pohjalla, on seuraani kiinnostavampaa.Myöhemmin ymmärsin, että olutta ja junttisalia harrastava Make on vain yksi miljoonista urheilu-uskovaisista.
     Urheilumuisto 3:
Istun raitiovaunussa ja luen Satasta, kun sisään tunkeutuu sporttikapakallinen oluthöyryistä formulakansaa. Porukka juhlii viikko sitten voittamaansa maailmanmestaruutta. Me ollaan sankareita kaikki, varsinkin me.
    ”Miiii-kaa Hääkkiiinen, Mika Häkkinen”, alkaa mekastus.
    ”Kuuka on vormuloiden maailmanmestari, hei! Maailmanmestari, hei! Maailmanmestari? Kuuka on…”
    Kysymys on väärä. Oikea kysymys kuuluu: kuuka on tämän kaiken takana?

Saat miehen kyyneliin

Mietin, miksi tunne-elämältään latteiksi haukutut suomalaiset kiihottuvat joukkopsykoosin partaalle, kun Miiii-kaa Hääkkiiinen ajaa miljoona kierrosta kahdeksikkoa vähän paremmalla autolla kuin joku muu.
    Tai miksi suomalaismies ei itke äitinsä hautajaisissa, mutta liikuttuu kyyneliin, kun joku puolikielinen lätkäjörrikkä lyö kumipalasen metallikehikkoon.
    Mikään ei paljasta suomalaisuudesta yhtä paljon kuin ulkomailla nautittu alkoholi. Kun tsintonikit ovat kuorineet päällimmäisen sivistyksen, jäljelle jää kollektiivisen piilotajunnan alin kerros, jonne on säilötty urheilusankareiden nimet. Pai tö vei, dyy jyy nou Tommy Makhinen?

Jeesus Myllylä

Miksi huippu-urheilusta on tehty Suomessa kaikille pakollinen kansalaisuskonto, osa koti-urheilu-isänmaa-kolmiyhteyttä, jonka tukemiseen on jokaisen veromarkoin osallistuttava.
    Samalla, kun varovasti keskustellaan kirkon ja valtion erottamisesta, urheilun ja valtion hihnat ovat tiukemmalla kuin Esko Ahon hiihtositeet.
    Mitä muuten ylipäätään kertoo kulttuurista, että kaikkea pitää mitata ja vertailla? Että pienestä pitäen pitää olla kisaamassa ja nokittamassa ja kilpailuttamassa?
    Urheilu on nyky-Suomessa Jumala ja Mika Myllylä on Jeesus, joka tajunnan rajamailla kaatuu sukset ristissä kinokseen. Kiitos Jeesus, kun lunastit meille paikan täysimittaisten kansakuntien joukossa.
    Eikä ole suojassa ollut yliopistokaan. Harvasta epiteetistä olen ollut yhtä vähän imarreltu kuin sählysukupolvesta. Suru on murtaa minut, kun ajattelen, että muistettavin piirre ikäisistäni suomalaisista on se, että he ajavat toisiaan takaa muovikepit käsissään yliopiston kellarissa.

liisaleena@yahoo.com