21. tammikuuta 2000
Teksti:

Yritysjohtaja hyppää konsernitalon katolta alas. Suremaan jäävät nätti vaimo, menestyvät lapset ja golfmailapussi. Johtajan viimeinen viesti toivottaa ’hyvää elämää’. Mutta kuinka sellainen saavutetaan?
    Ulkoapäin määritelty hyvä elämä on uutuustuote, jolta isovanhempamme säästyivät. He elivät maailmassa, jossa yksityinen ei vielä ollut yleistä eivätkä suuret seksitutkimukset tienneet oikeaa yhdyntöjen viikkomäärää. Kylällä oli ylioppilas, lääkäri ja jokunen muu suurmies, mutta kansa rakensi onnensa omassa piirissään miten taisi. Elämä itsensä näköisenä oli tehty paremmin mahdolliseksi, koska siihen ei ulkopuolelta puututtu.
    Pari sukupolvea myöhemmin informaatiotulva on saattanut meidät toisenlaiseen vertailuympäristöön. Nyt on selvää, että Janina on in ja sinä out. Elämästä on vaikeinta nauttia omana itsenään. Ympäristö huutaa toimintamalleja kumpaankin korvaan niin, että pieni sielu hämmentyy.
    Joka tapauksessa selvää on, että nautintojen piiriin on päästävä, muuten on vain ihmisen puolikas. Kysymys kuuluukin: kenen tahtiin nautintojaan kahmii?
    Usein ajatus jonkin asian tekemisestä on lopulta mielekkäämpi kuin itse teko. Mielekkyys karisee suorituksen myötä, tulos ei haaveita vastaa.
    Kuten yhden yön suhteessa: Humalainen mieli luo kuvajaista hurmoksellisesta seksuaalikokemuksesta, mutta myöhemmät hatarat muistot kertovat vain sähläävästä nuhjuamisesta. Aamukahvipöydässä kärvistellessä tajuaa, että parempi olisi ollut ilman tätäkin rikastavaa kokemusta.
    Tien hyvään elämään voi aloittaa marketin lehtihyllyltä, joka notkuu elämänohjeita onnettomille. Niiden eteen astuessaan voi erehtyä luulemaan, että kaikki on hyvin. Pian ymmärtää, että tulisi kokea tuhat asiaa ja täysremontoida niin mielensä kuin ruumiinsakin, nyt on pelkkä nolla.
    Kun maailma on piipertäjilleen näin kova, kuinka on mahdollista läpäistä elämänjälkeiset testit?On ryhdistäydyttävä. Alat ravata harrastusten, perhe-elämän, bisneksen, kössituntien, kulttuuriannin, avartavan matkustelun ja laadukkaan vapaa-ajan labyrinteissa kuin ajokoira. Silmäpussisi roikkuvat polvissa, tukkasi harvenee ja pinnasi on viulun jousena, mutta naistenlehden onnellisuuskriteerit täyttyvät.
    Hyvän elämän kuurin jälkeen peilistä ei kuitenkaan loista positiivisempi naama, vaikka kaiken piti nyt olla paremmin.
    Hämmentyneenä ja itkuisena soittelet auttaviin puhelimiin. Lady Fortune opastaa. Puhelinlaskujen pinoilla voit pönkittää Pluton tukevasti paikoilleen, mutta epätietoisuus jää. Istut talosi katolla kuin naakka. Aiot jo ampua aivosi paneelipinnoitteen somisteeksi, kun ymmärrät että sitä ei Brändi-lehti hyvällä katsoisi. Kokoharmaana hiivit takaisin sisään. Jatkat rimpuilua toivoen, että joskus selviäisi, miksi.
    Mutta mitä kuuluu base-hypyllä työpäivänsä päättäneen yritysjohtajan alaisille?
    He kahmivat töitä kuin henkensä hädässä. Elämänsä ainoana taukohetkenä he kilpailevat siitä, kuka teki pisimmät päivät. Sadan vuoden päästä ei heidän uhrauksiaan muista kukaan. Vasta elämän ehtoon kallistuessa yöhön työhullu herää epäilemään, toteuttiko omia vai muiden toiveita.
    Onneksi dementia lyö pään tyhjäksi jälleen. Hyvää elämää!

Jarkko Martikainen
jarkko.martikainen@kolumbus.fi